Lue keskustelun säännöt.
Teinien suhteet - Voiko ne kestää ja olla onnellisia?
11.12.2025 |
Luin lehdestä pariskunnasta, joka oli ruvennut seurustelemaan lukiolaisina. He olivat opiskelleet samassa paikassa ja päätyneet samaan tehtaaseen töihin, jossa olivat olleetkin töissä jo kymmeniä vuosia molemmat. Asuivat miehen kotitalon naapurissa eli synnyinpaikkakunnallaan, pienessä maalaiskunnassa.
Omalla kotipaikkakunnallani, pienessä maalaiskirkonkylässä, on paljon näitä pareja, jotka ovat seurustelleet rippikouluikäisestä asti ja ovat edelleen nelikymppisinä yhdessä. Asuvat samassa kunnassa missä ovat aina asuneet.
Mä mietin, että eikö näille ihmisille tule sellaista fiilistä, että elämässä pitäisi seikkailla, nähdä ja kokea jotakin enemmän... Kun muistelen itse omia teinivuosieni poikaystäviä niin en voisi kyllä kuvitellakaan, että olisin yhä yhdessä tai että oltaisiin perustettu perhe.
Kommentit (22)
Onnellisuus on subjektiivista. Näillä peräkylillä on ihmisiä, jotka eivät uskalla nukkua oman talonsa alakerrassa, sillä pelottaa liikaa, kun aina on tehty asiat toisin eli nukuttu yläkerrassa. Tällaiselle "seikkailu" ja uudet kokemukset ovat helvetti ja se oma tuttu mammimispaikka taivas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän nuo teinien parisuhteet ole pitkälti samaa yleistä ihmissuhteiden harjoittelua mitä heidän kaverisuhteensakin. Harvoinhan ne kestävät, mutta onnellisia ne voivat olla myös siitä huolimatta, että päättyvät nopeasti.
Omassa tuttavapiirissäni on pari joka aloitti seurustelun yhdessä kahdeksannella luokalla. Ovat nyt edelleen 23 vuotta myöhemmin yhdessä, mutta aika harvinaistahan tuollainen on meidän alle nelikymppisten keskuudessa.
Disney ja länsimaalainen elokuva- ja kirjallisuus ovat muokanneet meidän ajattelua. Odotamme jotakin suurta rakkautta.
Todellisuudessa suuri osa parisuhteista perustuu mukavuudenhalulle, tottumiselle, tuttuudelle ja turvallisuudentunteelle paljon enemmän kuin millekään syvälle rakkaudelle puhumattakaan tulisesta intohimosta.
Jos on tottunut ja suhde on ihan mukava, niin kai siinä ihmiset voivat olla onnellisia.
Itse tosin myös aina ihmettelen näitä 15-vuotiaasta asti seurustelleita keski-ikäisiä pareja, että eikö kumpikaan muka ole vuosien aikana muuttunut tai ajattelevatko koskaan, millaista olisi vaikka harrastaa seksiä jonkun muun kanssa.
Saivat sen, jonka halusivatkin. Mitäpä muuta sitä ihminen tarvitsee. Harvoin löytyy enää mitään parempaa kuin se nuori rakkaus. Sitä on sitten kiikkustuolissa kiva yhdessä muistella.
Ei ole kokemusta. Mulla se ensirakkaus on sellainen, että rakastan häntä edelleen, vaikka vuosikymmeniä on kulunut. Muut joiden kanssa seurustelin, on jääneet unholaan eikä herätä miellyttäviä tunteita.
Olisinko silti pystynyt elämään vain tuon yhden kanssa, jonka elämänpiiri on vain siellä kotipaikassa? En.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos asiat on hyvin, ei tarvitse päästä kokeilemaan jotain erilaista.
Tunnen useitakin pariskuntia, jotka alkaneet seurustella teini-iässä ja ovat edelleen onnellisesti yhdessä. Monella lapsenlapsiakin jo. Itselläni oli teininä muutama lyhyt suhde, siis 1-2 kk, mutta sitten tapasin mieheni. Ja nyt oltu yhdessä pian 32 vuotta.
Eikä se, että on ollut yhdessä "koko ikänsä" tarkoita, ettei oltaisi muutettu, koettu asioita ym. Ne voi kokea yhdessäkin.
Mun teini love -suhde kesti noin 10 vuotta, mutta se ei ollut onnellinen. Luojalle kiitos, että lopulta päättyi! Omille teineille olen sanonut, että vakavia suhteita ei kannata aloittaa liian nuorena, koska nuoruus menee pilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Disney ja länsimaalainen elokuva- ja kirjallisuus ovat muokanneet meidän ajattelua. Odotamme jotakin suurta rakkautta.
Todellisuudessa suuri osa parisuhteista perustuu mukavuudenhalulle, tottumiselle, tuttuudelle ja turvallisuudentunteelle paljon enemmän kuin millekään syvälle rakkaudelle puhumattakaan tulisesta intohimosta.
Jos on tottunut ja suhde on ihan mukava, niin kai siinä ihmiset voivat olla onnellisia.
Itse tosin myös aina ihmettelen näitä 15-vuotiaasta asti seurustelleita keski-ikäisiä pareja, että eikö kumpikaan muka ole vuosien aikana muuttunut tai ajattelevatko koskaan, millaista olisi vaikka harrastaa seksiä jonkun muun kanssa.
Tässä 54v mies, joka on ollut saman naisen kanssa 36 vuotta. olin 18, hän 16, kun aloimme seurustella.
Molemmilla oli hieman seksikokemuksia ennen, kuin aloimme seurustella, suhteen aikana 20-30v iässä oli sitten jopa jokunen syrjähyppy kummallakin.
Yhdessä kuitenkin on pysytty, ja emme mistään hinnasta enää haluaisi enää erota. Totta on tuo, mitä mainitsit turvallisuudentunteesta, mutta onko se jotenkin väheksyttävä asia?
Toisaalta seksuaalisen nautinnon maksimointikin voi olla hyvä syy pysyä vakaassa parisuhteessa, ei tarvitse kumppania hakea sen kauempaa.
Uuden suhteen jännitys ja intohimo eivät ole pysyviä asioita, niiden perässä juokseva on loputtomassa kierteessä. Jos vain kokee puolisonsa haluttavana, parempi seksielämä on loppujenlopuksi tutun kumppanin kanssa.
Suhde on muutakin kuin seksiä. Molemminpuolista tukea ja välittämistä. Lasten kasvattamista jja tukemista. Vanhenemista. Luopumista. Kumppani rinnalla lohduttaa, kun sairaus vie osan raajasta tai taas yhden hampaan, kun menetät vanhempasi, ystäväsi tai töissä oli vain kauhea päivä.
t: nimim. Assburger
Minullakin on tuttavapiirissäni yksi pariskunta, joka alkoi seurustella yläasteen 8. luokalla. Ovat nyt olleet yhdessä jo yli 30 vuotta. He olivat mielestäni hyvä pari silloin ja ilmeisesti ovat sitä edelleen. Harvinaisempaa se kuitenkin varmaan on, että nämä teinisuhteet kestävät. Omani kesti 18 vuotta, kunnes erosimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teineinä tavattiin ja yhdessä elettiin yli viisikymmentä vuotta, kuolema erotti.
Meidän ystäväpiirissä on useita suhteita jotka ovat alkaneet lukiossa ja vielä 40v myöhemmin tosi onnellisia.
Poikakin tapasi vaimonsa kun olivat lukiossa ja yhdessä jo 24v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei puhu ikinä siitä miten h*lvettiä on, kun on itse viaton neitsyt alaikäinen tyttö vielä, ei koskaan edes suudellut tai mitään, ja on suhteessa manipuloivan aikuisen miehen kanssa joka on kokenut jo kaikki. Silti minä olin aina muka se pettäjä ja loppuunkulutettu, vaikka hänhän se oli. Olin tälläisessä suhteessa monta vuotta.
Kun teidän lapsenne alkavat seurustella ensimmäistä kertaa, älkää pliis vain antako heidän seurustella minkään kokeneen aikuisen kanssa. Se henkinen kärsimys on sanoinkuvailematon.
Tunnen kaksi tällaista paria, joten otantani ei ole suuri. Molemmissa on niin, että vieraissa on käyty. En tiedä onko asiat tapahtuneet luvan kanssa, mutta ei se siltä vaikuta.
Vanhempani olivat yhdessä teinistä asti. Uskollisia olivat toisilleen, mutta myös vihasivat toisiaan. Tätäkään en yleistä tapahtuvaksi kaikilla. Se on vain se, minkä parissa kasvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä voivat, mutta useimmiten ei kestä, ne on vasta sellaista suhteiden harjoittelua. Mutta kyllä sellaisiakin tapauksia on, että mennään nuorena yhteen ja ollaan kunnes kuolema erottaa, ja voi olla ihan hyvä parisuhde siinä missä vähän vanhempana aloitetutkin.
Jos löytää itselleen sielunkumppanin jo nuorena, niin onnekastahan se on, eikä sellaisesta kannata luopua minkään epämääräisen seikkailunhalun takia.
Miksei voisi? Me on aloitettu seurustelu teineinä (lukioikäisinä) ja avioiduttu vähän päälle parikymppisinä. Nyt ollaan eläkeiän kynnyksellä ja parisuhde voi erittäin hyvin. Yhteistä taivalta takana jo reilusti yli 40 vuotta.
Lähipiirissä on pariskunta, joka on alkanut seurustelemaan 16-vuotiaana. Ovat nyt 5-kymppisiä, tuoreita isovanhempia ja onnellisia yhdessä. Heillä ei ole koskaan ollut mitään isoja kriisejä.
Tässäpä ollaan. Ruvettiin seurustelemaan 15 kesäisinä ja nyt ollaan 35v molemmat. Ollaan yhdessä seikkailtu, kierretty maailmaa reput selässä jne. En koe että olisin jäänyt mistään paitsi. Lapsia on yksi ja enempää ei haluta.
Vierailija kirjoitti:
Disney ja länsimaalainen elokuva- ja kirjallisuus ovat muokanneet meidän ajattelua. Odotamme jotakin suurta rakkautta.
Todellisuudessa suuri osa parisuhteista perustuu mukavuudenhalulle, tottumiselle, tuttuudelle ja turvallisuudentunteelle paljon enemmän kuin millekään syvälle rakkaudelle puhumattakaan tulisesta intohimosta.
Jos on tottunut ja suhde on ihan mukava, niin kai siinä ihmiset voivat olla onnellisia.
Itse tosin myös aina ihmettelen näitä 15-vuotiaasta asti seurustelleita keski-ikäisiä pareja, että eikö kumpikaan muka ole vuosien aikana muuttunut tai ajattelevatko koskaan, millaista olisi vaikka harrastaa seksiä jonkun muun kanssa.
No ei ole normaalia miettiä että millaista olisi jonkun toisen kanssa kun on parisuhteessa. Ja jos miettii, niin syynä ei ole se että on ollut aina vain sen saman kumppanin kanssa, vaan se että on muuten vaan h*ora.
Kaverini aloitti 14-vuotiaana suhteen parikymppisen miehen kanssa ja ovat nyt 20v jälkeen vieläkin yhdessä.
Mulla kesti 28 v. Tosin joo ei kestänyt sitten loppujen lopuksi, mutta enemmänkin kai väliin tuli korona ja miehen puhumattomuus kuin "menetetyn nuoruuden haikailu".