Kivuliaat sisätutkimukset äitiyspolilla

Ja synnytys myös käynnistyi sillä. Muuten mulle ei ole äitipolilla sisätutkimuksia tehtykään, kun ei ole ollut aihetta. Eikä paljoa neuvolassakaan, kai aina yhden kerran odotusaikana.

ei sisätutkimus, ei papa, ei verikokeet eikä muutkaan toimenpiteet.



Esikoista synnyttäessä otin epiduraalin, kun jotenkin ajattelin, että jotain tosi kauheaa on tulossa. Ei sitten ollutkaan, ja kakkosen synnytin luomuna kokonaan. Niin teen seuraavaksikin, jos vielä lapsia tulee.

Mä oon miettinyt, että mikä siitä teki jotenkin niin ikävän ja loukkaavan. Sanottakoon, että mulla emättimen suuaukko on hyvin arka, siitä vetäminen tekee helposti kipeää. En osaa sanoa, onko poikkeuksellisen arka, kun mulla on ollut elämäni aikana vaan nää yhden sukupuolielimet ;)



Ap

ei ole ollut kovin kivulias mutta ne kaikki härvelit sattu ihan perhanasti ja ne kaikki näytteet mitä ronkkivat kohdunsuulta. Itkin ja huusin koska sattu OIKEASTI niin paljon ettei ole ikinä sattunut noin paljon kun en ole ollut raskaana, ilmeisesti paikat on jotenkin tosi arat nyt raskausaikana.

Mä oon miettinyt, että mikä siitä teki jotenkin niin ikävän ja loukkaavan. Sanottakoon, että mulla emättimen suuaukko on hyvin arka, siitä vetäminen tekee helposti kipeää. En osaa sanoa, onko poikkeuksellisen arka, kun mulla on ollut elämäni aikana vaan nää yhden sukupuolielimet ;)

Ap

mullakin oli tosi kivulias sisätutkimus, mutta sitten kun pääsin synnytyksessä lopumetreille, niin tajusin vasta mitä oikee kipu on. Sisätutkimus sen rinnalla siis lapsen leikkiä

Mä oon miettinyt, että mikä siitä teki jotenkin niin ikävän ja loukkaavan. Sanottakoon, että mulla emättimen suuaukko on hyvin arka, siitä vetäminen tekee helposti kipeää. En osaa sanoa, onko poikkeuksellisen arka, kun mulla on ollut elämäni aikana vaan nää yhden sukupuolielimet ;)

Ap

mullakin oli tosi kivulias sisätutkimus, mutta sitten kun pääsin synnytyksessä lopumetreille, niin tajusin vasta mitä oikee kipu on. Sisätutkimus sen rinnalla siis lapsen leikkiä

kivulias, vaikea ja pitkä synnytys, vuosin todella paljon verta ja jouduin olla monta päivää osastolla ihan vuodelevossa, joten kyllä mä tiedän, mitä oikein kova kipu on! Se ei tässä oikeastaan olltu pointtina, vaan jotenkin se ikävä kokemus niistä sisätutkimuksista. Mulle jäi jotenkin todella paha maku suuhun niistä kivuliaista sisätutkimuksista, joissa lääkäri ei ollenkaan ottanut huomioon sitä, että tuottaa potilaalle kipua.

Ap

joku ämmä OYS:ssä tunki kätensä varoittamatta peräaukkoon ja tutki sen kautta jotain.



KOVAKOURAISESTI ja varoittamatta mitään

Mä oon miettinyt, että mikä siitä teki jotenkin niin ikävän ja loukkaavan. Sanottakoon, että mulla emättimen suuaukko on hyvin arka, siitä vetäminen tekee helposti kipeää. En osaa sanoa, onko poikkeuksellisen arka, kun mulla on ollut elämäni aikana vaan nää yhden sukupuolielimet ;)

Ap

mullakin oli tosi kivulias sisätutkimus, mutta sitten kun pääsin synnytyksessä lopumetreille, niin tajusin vasta mitä oikee kipu on. Sisätutkimus sen rinnalla siis lapsen leikkiä

kivulias, vaikea ja pitkä synnytys, vuosin todella paljon verta ja jouduin olla monta päivää osastolla ihan vuodelevossa, joten kyllä mä tiedän, mitä oikein kova kipu on! Se ei tässä oikeastaan olltu pointtina, vaan jotenkin se ikävä kokemus niistä sisätutkimuksista. Mulle jäi jotenkin todella paha maku suuhun niistä kivuliaista sisätutkimuksista, joissa lääkäri ei ollenkaan ottanut huomioon sitä, että tuottaa potilaalle kipua.

Ap

ymmärrän. ne hoitajat/lääkärit voi olla mulkkuja. Jos sattuu vaikka huono päivä :(

synnytitkö TAYSilla?



Mä synnytin ja samat muistot

sisätutkimusta on tehty. Toinen synnytystapa-arvioinnissa, mut se nyt oli jotenkin siedettävää, vaikka tekikin häijyä. Toinen tehtiin, jotta jo käynnistynyt synnytys etenisi. Siinä odotettiin supistusta, ja sitten lääkäri runnoi ja ronkki, ja se oli kamalaa, ja erittäin kivuliasta. Siitä jäi kyllä trauma, enkä voi sanoa, ettei se ollut mitään muihin synnytyskipuihin verrattuna. Kyllä se oli ihan siihen verrattavaa kipua.

Tuplaraskaus ja juoksin siellä v***n ä-polilla lukemattomia kertoja ja joka kerta sattui niin että kyyneleet oli silmissä.

kun yritti saada supistuksia aikaan!! Sattui kyllä ihan helvetillisesti.

Teki pompata yli siitä sängyn päädystä ja mies kun oli vieressä niin oli kuulema juuri huutamaisillaan että mitä helvettiä sä lääkäri teet kun näki mun kivut =)

Pitää antaa palautetta, kipua ei varmastyi ole pakko sietää tai ainakin sen tutkijan on todellakin edes arvostettava toisen kärsimystä. kerrottava mitä tekee ja MIKSi ja milloin.

Itse potkaisin mieslääkäriä leukaa ihan kunnolla kun alkoi kaivelemaankesken supistuksen ja ihan vitusti sattui. Oli kyllä varovaisempi sen jälkeen

Ja mieheni "häpesi" vieressä :) Näin väitti, että pelkäsi että haukun sen lääkärin vielä pataluhaksi siinä. Mutta loppuhommat menikin sen lääkärin kanssa oikein hienosti.

ap synnytitkö TAYSilla?

Mä synnytin ja samat muistot

Muuten mulla ei ole ko. paikasta pahaa sanottavaa.

Edelliselle kirjoittajalle, joka puhui palautteen antamisesta: Olen kyllä samaa mieltä, että palautetta pitäisi antaa, mutta jotenkin siinä tilanteessa on niin vaikea saada suunsa auki! Hesarissa oli vähän aikaa sitten juttua synnytystraumoista, ja joku äiti kertoi, että sisätutkimus tuntui raiskaukselta. No, mua ei ole koskaan onneksi raiskattu, joten en tiedä, miten se siihen tunteeseen vertautuu, mutta joku vastaava avuttomuuden ja väkivallan kohteena olon tunne mulle tuli noissa kovakouraisissa sisätutkimuksissa. Kuten sanoin, tunne oli aivan eri, kun lääkäri sanoi ääneen, että tämä sattuu ja otti sisätutkimuksen aikana huomioon kokemani kivun. Kai se, että potilaan kipu huomioidaan, nostaa potilaan jotenkin objektista subjektiksi. Mene ja tiedä.

Joku kertoi potkaisseensa lääkäriä: mun äiti teki ihan samalla tavalla, kun lääkäri yritti tehdä sisätutkimusta supistuksen aikana. Joku roti ;)

Ap