Lohduttakaa mua ja laittakaa tähän lapsenne tekemiä kalliita tuhoja

Aika tavalla vahdimme ja ajoittain oli hyvä tuuri mukana.



Kerran ehti pestä auton konepellin hiekkavedellä, mutta ei tullut onneksi kovin pahaa jälkeä (pari pientä naarmua). Kynät olivat vesiliukoisia tusseja, joten niitä pestiin välillä lattiasta pois.



Kun toinen syntyi, ollaan tosiaan saatu kiitellä hyvää tuuria. Kaikkea on aina sattumassa ja tapahtumassa, mutta onneksi viime tingassa ehdin estää tilanteet. Johtuu tosiaan siitä, että en voi olla kahdessa paikassa yhtäaikaa enkä kiellä kaikkea. Esim. kuopus kaataa vesi- ja maitomukilliset usein maahan, jos silmä välttää. Jos joudun pyyhkimään isomman kakkapeppua, odottaa takuuvarmasti lammikko lattialla, ellen muista sitä mukia pois ottaa. Ja aina en muista. Oma moka mutta niin inhimillistä.



Isompi sai sellaisen taulun, johon on erikoistussit piirtämistä varten. Kokeili niitä sitten myös oman huoneensa seinään, kun käväisin keittiöstä hakemassa märkää paperia (jolla pyyhittäisiin se taulu puhtaaksi). Siellä ne viivat koristavat seinää ja koristavat niin kauan, että osaa itse maalata seinänsä.



Parketti on aivan naarmuilla, kun pojat rymisyttävät autojaan pitkin poikin. Kielletty on ja vahdittukin, mutta kyllä ehtivät silti muutamat naarmut aiheuttaa.



Nahkasohvan olen itse pilannut, kun imetin ja suihkutisseistä roiskui maitoa sohvallekin asti.



Meillä on siis ollut niin hyvä tuuri, että mitään kovin kallista ei ole mennyt uusiksi, mutta vähältä piti tilanteita on ollut riittämiin.

kauhistuttaa, mutta enemmän mä kiitän hyvää tuuria, kun mulla on tosi rauhallinen ja säntillinen lapsi (7v), joka on aina ollut tosi varovainen ja tarkka tavaroiden kanssa. Omilla ansioilla ja kasvatusmenetelmillä ei todellakaan ole mitään tekemistä näidenkään asioiden kanssa. Lapsen luonne ratkaisee tosi paljon.





Meillä myös 1v vauva ja jotenkin osoittaa ihan toisenlaisia merkkejä, joten eiköhän meilläkin kohta päästä listaamaan vahinkoja...

meille ei enää ikinä tule teidänkaltaisia äitien ehtiväisiä kullanuppuja tekemään tuhojaan.



Vituttaa kun meidänkin sohva on pilattu muutaman "ehtiväisen" rakkauden hedelmän toimesta, kun nämä olivat pomppineet sohvalla. = Päällinen repesi nahkasohvasta. Ei pysty korjaamaan enää siististi... Ja näidenkin pentujen mamma vaan hymisteli asialle ja totesi että ihan normaalia vilkkaiden lasten käytöstä. Seuraavaa vilkas lapsi lentää tukkapöllyllä pihalle meiltä.

sössitty kaikella mahdollisella sotkulla ruokailuryhmän tuolien valkoiset päälliset niin, ettei ne enää lähde puhtaaksi millään. Vaihtopäällisiä niihin ei saa, enkä osaa enkä viitsi ruveta väkästämään.

Taitaa siis mennä tuolit (8kpl) uusiksi. Ovat ihan hirveän näköisiä.

missä päin?

heilautti vahingossa lelukoiran (aika painava, muovinen) päin taulutv:n näyttöä, punainen läikkä näkyi enää telkusta.



No tais siitä jotain oppia, kun ei ollu kahteen viikkoon telkkaria ja nyt 7vuotiaanakin varoittelee pikkuveljiään riehumasta telkun vieressä

talutelkkariin usb-tikulla. Vakuutus korvasi. Poika ajellut hiekkaisella pikkuautolla auton konepellin päällä. Hienoja naarmuja. Itse pudotin kuukauden vanhan iPhonen maaliämpäriin. Tyttö repi oman huoneensa seinästä isohkon suikaleen tapettia (vasta tapetoitu), kun yritti irrottaa seinästä karhunteipillä teippaamansa askartelujuttua. Siinä nyt mitä ensimmäiseksi tuli mieleen.

pikkuveli pesi joskus mun auton kyljet, vahinko vaan että käytti pesuaineena hiekkaa ja vettä.. Kivat naarmut jäi mut onneks ei ollu kallis auto kyseessä..

joita en edes muista.

Läppäristä rikkoi latauksen kun tyrkkäsi latausjohdon tietokoneen reikään.

Ja mun 3 päivää vanhan kännykän onnistui jotenkin vähän kastelemaan lähti onneksi föönillä.

Ja sitten jos ja kun rikkoo jotain isompaa kotivakuutus korvaa (myös muille) eikä omavastuukaan ole edes 100€..



Mutta mitä noihin läppäreihin tulee,miljoona kertaa on tippunut ja lapsikin kävellyt päältä.Toimisi edelleen jollei tuo laturi olisi hajonnut.Että teillä huonoja läppäreitä..

mitään vahinkoja on sattunut. Kuopus piirsi värikynillä seinään, mutta sain nekin jäljet pyyhittyä pois. Koloja ja naarmuja on ovenpielissä ja keittiön pöydässä, telkkarit ja muut vermeet ovat säilyneet naarmuitta.



Tämä ei todellakaan ole minun hyvien kasvatustaitojeni ansiota, vaan pojat nyt sattuvat olemaan rauhallista ja ajattelevaista sorttia.

Mutta silti sattuu ja tapahtuu joskus.

Meillä juuri isot tytöt leikkivät pyörällisellä treenikassilla, yksi meni kassiin ja muut veti kassia. Tämän tapahtui olohuoneen ja ruokatilan parketilla. Parketti todella syvillä urilla :O Ja miljoona kertaa on sanottu, että ei saa naarmuttaa lattioita tahallaan esim. tuoleilla, joissa on pyörät. Eivät vaan tajunneet, että jää jälkiä. Vähän kyllä kiittelin...

Ettekö opeta lapsillenne, mitä saa tehdä ja mitä ei? Taaperoilta sakset piiloon ja koko ajan pitää olla "hereillä" taaperoiden tekemisten suhteen. Meillä lapset eivät ole rikkoneet mitään arvokasta.

Viikkoa myöhemmin pyöräili terassille käyttöarvoltaan tärkeällä, mutta rahalliselta arvolta halvalla polkupyörällä, fillari varastettiin vaikka tyttö seisoi vieressä, just joo.

Ikää vasta 22v. Valitse maksaako opiskelija kesätienisteistä ja annat talvella enemmän käyttörahaa vai maksatko itse?

Ja maksat sen mokia?

sitten kasvatin lasta ja selitin pojalle että sitä kännykkää ei sitten saa ikinä koskaan laittaa veteen. No, samana päivänä pojan piti se känny viedä suihkuun kun mun silmä hetkeksi vältti. Kai se oli pakko kokeilla miten sille kännylle käy jos sen veteen laittaa. Olis ollu parempi olla hiljaa. No, onneksi se oli jo kohtuu vanha puhelin, mutta potuttihan se silti kun uutta sai lähteä hommaamaan kiireellä tilalle.

On nuo myös piirtäneet tapettiin sellasen kasvumitan, heillä kun ei ollut sellaista seinään kiinnitettävää joten piti piirtää se itse :)

ehkä sitten joillakin vain on vilkkaansorttisia lapsia, tai jotain...

Meillä on pienestä asti opetettu, että omien lelujen lisäksi ei oteta mitään ilman lupaa. Ikinä ei ole tarvinnut hyllystä dvd-levyjä tai mitään karkuun viedä, kun on vahdittu ja opetettu, ettei niitä oteta ennen kuin osataan käsitellä. Tietokoneeseen ei asiaa, ennen kuin sitä osaa käyttää. Syödään ja juodaan vain keittiössä pöydän ääressä. Sakset ja muut vehkeet eivät ole pikkulasten saatavilla olleet, ja jos niillä on askarreltu tms, niin ainoastaan aikuisten kanssa. Meillä ei aikuiset ikinä ole viruneet sängynpohjalla makailemassa, jos lapset ovat hereillä. Vanhempien tehtävä on valvoa lapsia. Se, että nukkuu lasten valveilla ollessa, on sama, kuin jättäisi lapset yksin kotiin... Niin, eikä meillä ole koskaan piirrelty seiniin, naarmutettu mitään tai muutenkaan hajotettu. Esikoispoikakin osasi jo 2-vuotiaana kertoa äidille, jos konttaava vauva meinasi mennä koskemaan jonnekin, mihin ei kuulu...

Ja koirakin meillä on, eikä silti ole paikat rempallaan. Mutta me vietämmekin aikamme perheenä ja lasten kanssa, eli olemme läsnä oikeastaan ihan koko ajan. Lisäksi uskon, että kun lasten kanssa toimii ja touhuaa päivän aikana riittävästi, heille ei tule tarvetta keksiä omia laittomia aktiviteetteja niin paljon. Hurjinta varmaan, mitä meillä on sattunut, on jonkun juomalasin särkyminen...

Ooh, kylläpä oletkin ihmeellinen. Ja kiitos kun tulit tähän ketjuun opastamaan meitä tavallisia kuolevaisia.

Ja meitä oli sentään kolme... Minä olen kai sitten kasvanut siihen, että on itsestään selvyys opettaa lapsia olemaan..

Enemmän oikeasti säälin teidän lapsia jotka selitätte ettei ikinä koskaan mitään mene hajalle. Lapsiraukat eivät saa tehdä mitään vaan koko ajan äiti papattaa ja päpättää vieressä. Kuri on kova ja kaikki on kielletty. Hei siis vahinkoja sattuu. Harvoin pieni lapsi tahallaan kuitenkaan hajottaa.

Poika esim. eräänä päivänä kielti minua istumasta pöntön reunalla hiusten harjauksen ajan, ettei äiti tipu pönttöön, ja kun mennään vaikka mummolaan, kerää lojuvat tulitikut ja vie ne mummolle pois laitettavaksi. Joka kerta, kun sytytän vaikka takkaa, käskee olla varovainen. Joillekin lapsille vain menee asiat perille, kun selittää, toisille varmaan sitten ei. Tai sitten heille ei selitetäkään mitään. Pelkkä sanominenhan ei riitä, vaan on kerrottava MIKSI jotain asiaa ei voi tehdä.

vaikka kuinka olisi kuri ja opetettu mitä saa tehdä ja mitä ei. Se lista siitä mitä ei saa tehdä on niin valtava, että tilanteen mukaan uusia kieltoja tulee.



Meidän lapset ovat pudottaneet kameran, niin että näyttö meni rikki, rikkoneet vaatekaapin peilioven, vitriinin lasiovessa halkeama. 2vee leikkeli kirjaston kirjasta palapelejä...



Vahinkoja etupäässä kuten se peilin rikkoutuminen, lapsi tanssi peilin edessä kaatui peilistä läpi, onneksi ei itseään satuttanut.

Kyllä muakin nämä jotkut listat aika lailla ihmetyttää... Ymmärrän, että kaikenlaista yksittäistä voi mennä rikki, mutta noi listat, minkä perusteella taaperot saa räplätä kaikkia teknisiä vempaimia yms. En pidä itseäni tosiaan minään Vuoden Äitinä, mutta ei meillä ole kaksi poikaa saanut noin paljon kaikkea rikki... Pitäisikin näyttää miehelle tämä ketju, kun se on sitä mieltä, että nuo meidänkin lapset on aika ehtiväisiä. Olen kyllä minäkin ihmetellyt, kun aika suuri osa esim. rikkoontuneista leluista on vieraiden rikkomia, eikä äidit huomaa lainkaan. Lapsia tarvii vaan valvoa niin kauan, kunnes järki pelaa. Ja vaikkei joka tavaran rikkoontumisesta kannata yletöntä meteliä nostaa, joillain on ihan mantra, että "tekevälle sattuu" ja lapset oppivat, että kaiken saa kaupasta tilalle ja lasten ikään kuin kuuluu olla villejä.

Enemmän oikeasti säälin teidän lapsia jotka selitätte ettei ikinä koskaan mitään mene hajalle.

Poika esim. eräänä päivänä kielti minua istumasta pöntön reunalla hiusten harjauksen ajan, ettei äiti tipu pönttöön, ja kun mennään vaikka mummolaan, kerää lojuvat tulitikut ja vie ne mummolle pois laitettavaksi. Joka kerta, kun sytytän vaikka takkaa, käskee olla varovainen. Joillekin lapsille vain menee asiat perille, kun selittää, toisille varmaan sitten ei. Tai sitten heille ei selitetäkään mitään. Pelkkä sanominenhan ei riitä, vaan on kerrottava MIKSI jotain asiaa ei voi tehdä.

Lapsesi kuulostaa kovin rauhalliselta ja ns. tottelevaiselta tapaukselta. Minulla on kolme lasta, joista kaksi on lapsesi kaltaisia rauhallisia ja tottelevaisia. Ja sitten on tämä yksi vilkas, kokeilun- ja seikkailunhaluinen poika , jolla riittää mielikuvitusta.

Jos joku muu lapsistani tarttuu vieraillessamme johonkin lasiesineeseen, tiedän hänen laskevan esineen alas rauhallisesti kun selitän ettei se ole lelu ja se pitää laittaa varovasti alas. Jos taas kyseinen vipeltäjäni ottaa lasiesineen käteensä, pidätän hengitystä kuinka mahtaa käydä. Jos hän näkee tulitikut, tietää kyllä niiden olevan aikuisten juttu ja vaarallisia koska voi syttyä tulipalo, niin silti hän ei voi vastustaa kokeilla niitä itse.

että minulla on vakuutus aivan turhaan. Ei mitään vahinkoja. Jos ei nyt muutamaa pudonnutta astiaa lasketa

Missä te niitä oikein säilytätte? Sohvapöydällä? Ei meidän ipanoilla ainakaan ole mitään asiaa yksinään työpöydän ääreen, jossa kone tavallisesti on. Ja miten sen edes saa tiputettua?

....ampui sisällä airsoft-aseellaan vaikkei olisi saanut, ja osui läppärin näyttöön. Se siitä koneesta.