Lue keskustelun säännöt.
Oon niin surullinen kun mun veli on kuollut
25.11.2025 |
Ja kun pitää kantaa myös omien lasten suru. Mun veli oli heille täys isä hahmo. En osaa lohduttaa.
Kommentit (49)
Lämpöiset osanotot. Omat veljeni myös poistuivat aivan liian aikaiseen.Kaipaan joka päivä ja nyt joulun ala suren enempi jostakin syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika auttaa, usko pois. Joku päivä huomaat, että on helpompi hengittää.
Enkä pysty käymään mun veljen perheen luona. En mä vaan pysty olemaan siellä. Ahdistaa. Ja nähdä kun oma lapsi itkee enkä osaa auttaa. Mäkin vaan itken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikä?
36. Rakas pikkuveli.
Nuo on asioita, joille ei voi mitään. Eletään vain parhaan ymmärryksemme mukaan tätä elämää, mitä on itsellä jäljellä. Mun veli kuoli 2 vuotta sitten, odottamatta, liian varhain. Vieläkin tulee itku, kun mietin sitä kaikkea. Mutta ei voi jäädä koko ajaksi miettimään. Pidetään huolta niistä läheisistä, jotka ovet vielä kanssamme. Eihän sitä tiedä, kuka poistuu seuraavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enkä pysty käymään mun veljen perheen luona. En mä vaan pysty olemaan siellä. Ahdistaa. Ja nähdä kun oma lapsi itkee enkä osaa auttaa. Mäkin vaan itken.
Ota lähelle se lapsi. Se on tärkein apu.
Mullakin kuoli isoveli pari vuotta sitten. Viisikymppisenä. Se on rankkaa, mutta helpottaa. Ikävä tottakai on aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika auttaa, usko pois. Joku päivä huomaat, että on helpompi hengittää.
Ei ole .Vaikeampi. Mitä enempi aika menee sitä isompi on suru.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikä?
36. Rakas pikkuveli.
Miksi niin nuorena poistui?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika auttaa, usko pois. Joku päivä huomaat, että on helpompi hengittää.
Ei ole .Vaikeampi. Mitä enempi aika menee sitä isompi on suru.
Suru muuttaa muotoaan - ei katoa silti koskaan. Aika helpottaa kaikkiin asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika auttaa, usko pois. Joku päivä huomaat, että on helpompi hengittää.
Ei ole .Vaikeampi. Mitä enempi aika menee sitä isompi on suru.
Kauanko on kulunut? Jos et ole aiemmin pystynyt suremaan, voi käydä noin. Tai sitten mukana on muuta painolastia, ja koet hätää enemmän kuin surua?
Kyllä se aika vaan auttaa. Lohduta lasta, sano, että on ok itkeä.
Ihmisiä kuolee koko ajan. Mitä siis yhdestä veljestö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enkä pysty käymään mun veljen perheen luona. En mä vaan pysty olemaan siellä. Ahdistaa. Ja nähdä kun oma lapsi itkee enkä osaa auttaa. Mäkin vaan itken.
Ota lähelle se lapsi. Se on tärkein apu.
Ei se halua tulla. Kun mä kuulen että hän itkee mutta haluaa olla vaan yksin niin mun sydän särkyy. Toinen on ollut viekussa melkein koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Enkä pysty käymään mun veljen perheen luona. En mä vaan pysty olemaan siellä. Ahdistaa. Ja nähdä kun oma lapsi itkee enkä osaa auttaa. Mäkin vaan itken.
Ymmärrettävää, että kun pelottaa, välttelee. Yhdessä itkeminen on hyvästä. voitko jotenkin kuitenkin auttaa veljen perhettä vaikket kestäisi heille mennä? Ettei tule turhaa eristäytymistä puolin tai toisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikä?
36. Rakas pikkuveli.
Miksi niin nuorena poistui?
Typerää uteliaisuutta.
Otan osaa.