Oon niin surullinen kun mun veli on kuollut

Vierailija kirjoitti:

Enkä pysty käymään mun veljen perheen luona. En mä vaan pysty olemaan siellä. Ahdistaa. Ja nähdä kun oma lapsi itkee enkä osaa auttaa. Mäkin vaan itken.

Pitää itkeä, jos itkettää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikä?

36. Rakas pikkuveli.

Miksi niin nuorena poistui?

 

Typerää uteliaisuutta. 

Nuoren kuolema on epätavallisempaa ja raskaanpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikä?

36. Rakas pikkuveli.

Miksi niin nuorena poistui?

 

Sydän petti. eikä oo mitään oireita ollu. 

Amoi seg ma uns wieder

Oon tosi pahoillani teidän menetyksestä. Jos taloudellinen tilanne antaa myöten, ammattiapu vois antaa jonkun keinon päästää tuskaa edes vähän ulos. Toivon teille kaikkea hyvää. Suru on varmasti yhtä suuri kuin oli rakkauskin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika auttaa, usko pois. Joku päivä huomaat, että on helpompi hengittää. 

Ei ole .Vaikeampi. Mitä enempi aika menee sitä isompi on suru. 

Suru muuttaa muotoaan - ei katoa silti koskaan. Aika helpottaa kaikkiin asioihin.

----Tämän lukiessa aukaisin taas kyynelkanavat. Sytytän kynttilän , yhden omille ,toisen tälle nuorelle miehelle ja pyydän että Luoja otta hänet vastaan. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enkä pysty käymään mun veljen perheen luona. En mä vaan pysty olemaan siellä. Ahdistaa. Ja nähdä kun oma lapsi itkee enkä osaa auttaa. Mäkin vaan itken.

Ota lähelle se lapsi. Se on tärkein apu.

Itke niin kauan kuin itkettää ja kerro lapselle, että suret veljeä. Parempi se, kuin piiloutua jonkun kuoren taakse ja olla kuitenkin etäinen tai feikki. Voimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enkä pysty käymään mun veljen perheen luona. En mä vaan pysty olemaan siellä. Ahdistaa. Ja nähdä kun oma lapsi itkee enkä osaa auttaa. Mäkin vaan itken.

Ota lähelle se lapsi. Se on tärkein apu.

Ei se halua tulla. Kun mä kuulen että hän itkee mutta haluaa olla vaan yksin niin mun sydän särkyy. Toinen on ollut viekussa melkein koko ajan. 

Onko teini? Anna aikaa mutta ennen iltaa mene vaikka puoliväkisin jututtamaan tai edes istumaan lähelle. 

Se oli kuin isä kun mä oon ollu yksin lasten kanssa niin vei lapsia uimaan tai puistoon että pääsin välillä ees rauhassa asioille. Niiku mulla tulee vaan välillä niin paha olo että voin vaan itkeä. 

Otan osaa suruusi. Tiedän, miltä tuntuu menettää veli. Erityisesti veli, joka on omille lapsille todella tuttu ja rakas.

Minunkin veljeni kuoli aivan liian nuorena. Suurinpiirtein samanikäisenä kuin veljesi.

Sinua voi tuskin sanoilla lohduttaa. Siispä et lapsiasikaan voi todennäköisesti sanoilla lohduttaa. Voit kertoa, että surullisena voi itkeä, kun itkettää. Voit kertoa, että sylisi on aina avoin. Ota lähelle, kun lapsesi itkee.

Sitten käytäntö, ja tämän sanon omasta kokemuksesta: nyt on turvaverkkojen aika. Ystävät, kaverit, lapsen päivähoitokaverien vanhemmat jne. Jos ei kavereita ole, niin pyydä kunnallista perhetyötä ja diakonia. Kuoleman kohdatessa lapset eivät monesti menetä vain kuollutta läheistä, vaan niitä muita aikuisia, jotka surevat omaa menetystään. ( Kuten ne veljesi lapset tätinsä, koska et pysty heillä olemaan ja heidän suruaan kohtaamaan.) Pyydä apua ja aikuista seuraa lapsillesi. Sellaista seuraa, joka voi herkällä korvalla kuunnella lasta. Itselläni kävi päivittäin kuukauden-kahden ajan joku iltapäivisin tai iltaisin. Kuuntelemassa toki minua, mutta erityisesti olemassa lapsieni kanssa ja tekemässä heidän kanssaan iloisia ja hauskoja asioita, joihin en itse kyennyt. Nämä kaverit yms, huolehtivat siitä, että aina seuraavana päivänä joku toinen oli tulossa.

Yritä kuitenkin vierailla siellä veljesi lasten luona. Olet varmasti näille lapsille tärkeä. Yritä huolehtia sinnekin surua kokemattomia ihmisiä lapsia varten. Laita ennen vierailua suruusi "ruokkivaa" musiikkia  itke sen sikana, ja vierailu vasta sitten. Tätä keinoa itse käytin, kun ihmisten kohtaaminen oli hankalaa. Jos keino ei sinulle käy, niin kokeile jotain muuta.

Joulustanne tulee rankka, samoin koko ensimmäisestä vuodesta. Keskitä vähät voimavarasi asioihin, jotka tuottavat lapsille iloa. Muista, että surun kokemukset tulee aallottain ja yllätyksellisestikin. 

Suru muuttaa muotoaan. Kannat sitä loppuelämäsi mukanasi, mutta se ei tule olemaan taakka koko aikaa. Suru on kokemus, joka muuttaa sinua, jos on  muuttaakseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enkä pysty käymään mun veljen perheen luona. En mä vaan pysty olemaan siellä. Ahdistaa. Ja nähdä kun oma lapsi itkee enkä osaa auttaa. Mäkin vaan itken.

Ota lähelle se lapsi. Se on tärkein apu.

Ei se halua tulla. Kun mä kuulen että hän itkee mutta haluaa olla vaan yksin niin mun sydän särkyy. Toinen on ollut viekussa melkein koko ajan. 

Onko teini? Anna aikaa mutta ennen iltaa mene vaikka puoliväkisin jututtamaan tai edes istumaan lähelle. 

Ei oo. Vasta 12. Mutta karjuu että mee pois ja haluun olla yksin kun oon käyny monesti kattoo miten menee. Ja joka kerta mulla tulee siitä nii paha olo ja itken ääneen ja toivon että se ei ahdista lisää. Mä en tajua miks tääki piti käydä.

Minusta ei tuntunut juuri miltään kun minun veli kuoli reilu vuosi sitten. Vaikka ei minusta mikään tunnu juuri miltään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enkä pysty käymään mun veljen perheen luona. En mä vaan pysty olemaan siellä. Ahdistaa. Ja nähdä kun oma lapsi itkee enkä osaa auttaa. Mäkin vaan itken.

Ymmärrettävää, että kun pelottaa, välttelee. Yhdessä itkeminen on hyvästä. voitko jotenkin kuitenkin auttaa veljen perhettä vaikket kestäisi heille mennä? Ettei tule turhaa eristäytymistä puolin tai toisin?

Koittakaa tukea toisianne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enkä pysty käymään mun veljen perheen luona. En mä vaan pysty olemaan siellä. Ahdistaa. Ja nähdä kun oma lapsi itkee enkä osaa auttaa. Mäkin vaan itken.

Ota lähelle se lapsi. Se on tärkein apu.

Ei se halua tulla. Kun mä kuulen että hän itkee mutta haluaa olla vaan yksin niin mun sydän särkyy. Toinen on ollut viekussa melkein koko ajan. 

Onko teini? Anna aikaa mutta ennen iltaa mene vaikka puoliväkisin jututtamaan tai edes istumaan lähelle. 

Ei oo. Vasta 12. Mutta karjuu että mee pois ja haluun olla yksin kun oon käyny monesti kattoo miten menee. Ja joka kerta mulla tulee siitä nii paha olo ja itken ääneen ja toivon että se ei ahdista lisää. Mä

Voi pieni. Nyt ei tarvitse esittää vahvaa ja saa itkeä niin paljon kuin itkettää. Sano tämä lapsellesi, ole kiltti.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ei tuntunut juuri miltään kun minun veli kuoli reilu vuosi sitten. Vaikka ei minusta mikään tunnu juuri miltään.

Mitä se tähän kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiä kuolee koko ajan. Mitä siis yhdestä veljestö?

Haista sinä paska.

Miksi sinun pitäisi osata lohduttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika auttaa, usko pois. Joku päivä huomaat, että on helpompi hengittää. 

Ei ole .Vaikeampi. Mitä enempi aika menee sitä isompi on suru. 

Suru muuttaa muotoaan - ei katoa silti koskaan. Aika helpottaa kaikkiin asioihin.

 

 Miten kehtaat luvata että suru muuttaa muotoaan? Äläkä lässytä että aika helpottaa kaikkiin asioihin.

Onneksi sulla on lapset. Ne pitää elämässä kiinni. Halaus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika auttaa, usko pois. Joku päivä huomaat, että on helpompi hengittää. 

Ei ole .Vaikeampi. Mitä enempi aika menee sitä isompi on suru. 

 

Kauanko on kulunut? Jos et ole aiemmin pystynyt suremaan, voi käydä noin. Tai sitten mukana on muuta painolastia, ja koet hätää enemmän kuin surua? 

2014 ja 2017.. Olen surenut koko elämän. Ei ole muuta kuin siskot jäljellä emmekä ole pahemmin tekemisissä.