Oon niin surullinen kun mun veli on kuollut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikä?

36. Rakas pikkuveli.

Miksi niin nuorena poistui?

 

Sydän petti. eikä oo mitään oireita ollu. 

Heti tuli mieleen korona ( piikit). 

Haluun lohduttaa mun lasta koska ei itse tarvitse selvitä mutta en osaa. Paitsi nyt on nukahtanu sänkynsä päälle ja toivottavasti unet vähän helpottaa ees hettkeks.

Kun olin 36 oli elämä ihanaa. Asuin ulkomailla ja siitä sain voimia lopulle elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enkä pysty käymään mun veljen perheen luona. En mä vaan pysty olemaan siellä. Ahdistaa. Ja nähdä kun oma lapsi itkee enkä osaa auttaa. Mäkin vaan itken.

Ota lähelle se lapsi. Se on tärkein apu.

Ei se halua tulla. Kun mä kuulen että hän itkee mutta haluaa olla vaan yksin niin mun sydän särkyy. Toinen on ollut viekussa melkein koko ajan. 

Tiedän tunteen. Ilman suruakin on kamalaa, kun lapselle ei kontakti kelpaa. Oma poika oli niin ahdistunut ja vihainen erosta, että meni melkein kymmenen vuotta, että hän ensimmäisen kerran tuli ja halasi minua itse. Hän on aina ollut itsekseen viihtyvää sorttia, ja suhde on ollut etäinen. Lopulta selkisi, että hän myös syytti itseään kylmyydestä minua kohtaan, mutta se vain pahensi asiaa, koska sitten hän alkoi inhota itseäänkin. Koin hätää, koska vaistosin mitä tapahtuu. Pyysin häntä rentoutumaan asian suhteen ja antamaan ajan kulua ja kokea rauhassa sen vihan mitä kokee, ja vaikka se kaikki tuntuu minusta pahalta, niin kestän sen yllä. Ja kerroin että uskon, että hänestä on tulossa hieno mies, koska olen kuullut miten hän juttelee kavereilleen. 

Joskus on paras vain antaa toisen vetäytyä suruunsa, ja sanoa, että olen täällä jos tarvitset. Ongelma on siinä, ettei aina voi tietää, milloin muuri kannattaa yrittää murtaa ja milloin siinä hajottaa oven lisäksi seinät. Tämänkin voi kertoa lapselleen, etten tiedä miten lähestyä ja milloin. Älä painosta, se on lapsen tehtävä oma ratkaisunsa itse, milloin vetäytyy ja milloin ei. Äläkä käy siellä ovella vähän väliä. Lapsi saattaa juuri saada itsensä rauhoitettua, ja sitten onkin äiti ovella muistuttamassa ulkomaailman olemassaolosta. Älä laita häntä kantamaan omiakin tunteitasi, hänellä on nyt riittävästi kannettavaa ilmankin. Toivottavasti sinulla on joku aikuinen, johon tukeutua?

Ei mun veliottanu niitä rokotteita joten voitte lopettaa sen miettimisen. Toi ei helpota meidän oloa. 

Kuolemia on nykyisin  yhdessä ja toisessa perheessä enenmän kuin ennen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enkä pysty käymään mun veljen perheen luona. En mä vaan pysty olemaan siellä. Ahdistaa. Ja nähdä kun oma lapsi itkee enkä osaa auttaa. Mäkin vaan itken.

Ota lähelle se lapsi. Se on tärkein apu.

Ei se halua tulla. Kun mä kuulen että hän itkee mutta haluaa olla vaan yksin niin mun sydän särkyy. Toinen on ollut viekussa melkein koko ajan. 

Onko teini? Anna aikaa mutta ennen iltaa mene vaikka puoliväkisin jututtamaan tai edes istumaan lähelle. 

Ei oo. Vasta 12. Mutta karjuu että mee pois ja haluun olla yksin kun oon käyny monesti kattoo miten menee. Ja joka kerta mulla tulee siitä nii paha olo ja itken

Sanoin. En mä usko että se on esittämistä vaan shokki kun ei ees oo syöny mitään vaikka muuten syö tosi paljon. Ei meidän lähi piiristä oo ennen kuollut ketään lasten aikana.

https://www.tv7.fi/arkki/mia-joki/herra-siunatkoon-teita_p66553/

Älä sure arvottomia! Kyseessä oli kuitenkin vain arvoton, hyödytön ja vastenmielinen mies mitä ne kaikki on. Eihän yhdenkään itseään kunnioittavan naisen kuuluu surra yhdenkään miehen takia kun miehiä syntyy ja miehiä kuolee ja arvottomia ne on kaikki!!!