Onko muita, joita alkaa itkettää kampaajalla, hierojalla tai kasvo- yms hoidoissa?
En minä siellä itkua ole tiristänyt. Olen yrittänyt kyyneleeni niellä niin ettei kukaan huomaa, mutta tulee sellainen olo, että tekisi mieli itkeä hyvästä olosta. Äitinä saa niin harvoin osakseen mitään hemmottelua, sellaista että minä olen kaiken keskipisteenä. Sama juttu kirkossa. Kun on hetki aikaa hiljentyä yksin, tulee olo että haluaisi vain itkeä sen vuoksi että on niin hyvä olo. Kuulostaako ihan oudolta?
Kommentit (15)
kun se hellästi painoi käsillä lantiosta ja selästä. Jotenkin niin hellä ja ihana kosketus, jollaista on turha toivoa omalta mieheltä.
muutama aika sitten liikenteenohjaajia nähdessään :D
se on ehkä jotain etäistä sukua tuolle minun tunteelleni ;)
ap
joku joskus minuakin hemmottelee, vaikka siitä maksaakin kalliin hinnan.
Tosin on ollut varaa mennä vain kampaajalle. Mutta se päähieronta, minkä siellä saa on jo niin ihanaa....
Lähinnä ahdistaa se ventovieraan kosketus.
Mutta mua sitten itkettää jostain syystä aina jumpassa.. how weird is that?!?
Lähinnä ahdistaa se ventovieraan kosketus. Mutta mua sitten itkettää jostain syystä aina jumpassa.. how weird is that?!?
ap
tänään kun vein esikoisemme erääseen harrastukseen. En oikein edes tiedä, mistä tuo tunne tuli. Ehkä ylpeyttä ja onnea lapsen puolesta, en tiedä. Mutta sellainen tulvahdus tuli jonka sain pidettyä sisälläni :)
tai nettikauppojen tavaroita tai mainoslehtiä ;) Ihailen sitä, että joku on nähnyt vaivaa ja tehnyt jotain noin kaunista ;)
jotenkin liian henkilökohtaiselle alueelle osuu ihan tuntemattomalta ihmiseltä.
Mutta mun lempi-itkukohteeni on katsoa urheilukisojen seitsen- ja kymmenottelujen lopetuksia, kun ne urheilijat halailevat toisiaan ja juoksevat yhteistä kunniakierrosta jne. Enkä edes tykkää urheilusta, mutta se on niin liikuttavaa:D
mutta hammaslääkärissä pääsi kerran itku! Ja tämä vasta kun puudutus ja paikkaus oli jo ohi.
Kyllä hävetti, mutta ei voinut mitään, purskahdin täyteen poruun samalla kun hammaslääkäri tulosteli laskua :D
Siinä sitten vaan selittelemään että en tiedä mikä itkettää niin pirusti.
Mutta mun lempi-itkukohteeni on katsoa urheilukisojen seitsen- ja kymmenottelujen lopetuksia, kun ne urheilijat halailevat toisiaan ja juoksevat yhteistä kunniakierrosta jne. Enkä edes tykkää urheilusta, mutta se on niin liikuttavaa:D
Sama mulla! Tosin mua itkettää jo sen kisan aikana, ja mikä tahansa urheilulaji käy. Tehokkaimpia itkettäjiä on joukkuelajit. Liikutun niiden urheilijoiden yhteishengestä.
Kerran osallistuin itse suureen juoksutapahtumaan ja jouduin ihan nieleskelemään kyyneleitä lähtöalueella. Oli liikuttavaa ajatella, että
olin lähdössä juoksemaan samaa matkaa tuhansien ihmisten kanssa, jotka kaikki ovat harjoitelleet tätä päivää varten ja joille kaikille tämä on tärkeää samalla tavalla kuin minullekin.
Jos on oikein sellainen hieno synergia meneillään ja hyvä fiilis ollut niin alkaa itkettää :D
Lähinnä ahdistaa se ventovieraan kosketus.
Mutta mua sitten itkettää jostain syystä aina jumpassa.. how weird is that?!?
teitä on muitakin tyhjästä pillittäjiä :D
Oon aina pitänyt itseäni friikkinä kun aina pitää olla niin helevetin tunteikas ja tippa linssissä mitä pienemmästäkin asiasta. Just joku joukkueurheilu tms missä puhalletaan yhteen hiileen. Tai lasten muskaritunti tai ihan mitä vaan.
Mutta mitä se kertookaan meistä tihruuttajista?!
Mikä erottaa meidät niistä kylmähermoisista kiroilevista penkkiurheilijoista?
itketti nuorempana kun katsoin agilitya (siis koirien temppuratakisaa) telkkarista,aivan pöllöä
ihan sama, minkä maan kansallislaulu soi kun joku voittaa kultaa, tai vaikka kansallislaulu soitettaisiin jostain muusta syystä, niin olen valmis yhtymään siihen kansallistunteeseen ;).
muutama aika sitten liikenteenohjaajia nähdessään :D