G: Mikä oli ensivaikutelmasi anopistasi? Pitikö se paikkansa?

ensiksi ajattelin, että onpa ruma! Ensin tosin näin tulevan apen, ja hän oli komea, joten anopin kohtaaminen sen jälkeen oli hieman hämmentävää... Mutta anoppi on aivan ihana ihminen, joten jätetään nyt omaan arvoonsa se, mitä ensiksi hänessä olin näkevinäni.

Ja paikkansa piti, mulla on oikein mukava anoppi.

ja pitihan se tavallaan paikkansa (anoppi hakee huomiota "sairauksillaan", mm. monta vuotta feikkasi angina pectoris kohtauksia jotka sitten yhtakkia katosivat ilman mitaan laaketieteellisia toimenpiteita - oikea angina pectorishan ei katoa mihinkaan ainakaan ilman pallolaajennusta tai ohitusleikkausta). Toisaalta nyt ymmarran paremmin kontekstin (kroonisesti uskoton ja ilkea mies, joka ei kuitenkaan tajua mitaan laaketieteesta ja huolestuu sairauksista - anopilla taas laaketieteellinen koulutus).

Piti osittain paikkansa.

kaunis ja nuorekas. paikkansa piti ja anoppi on nyt kuin ihana ystävä mulle=)

Ajattelin ensimmäiseksi että onpa ujo, pelokas ja jähmeä.



Näin vielä kymmenen vuoden jälkeenkin.

Kapakassa on viihtynyt. Kilometrin päähän myös kuuli kiroilun ja naurun räkätyksen..ja kyllä oli ja on edelleen kiroileva, räkättävä kapakkaruusu.Kapakassa on viihtynyt. Kilometrin päähän myös kuuli kiroilun ja naurun räkätyksen..ja kyllä oli ja on edelleen kiroileva, räkättävä kapakkaruusu.

Totuus: no ei todellakaan ole pikkuisen...

Onpa tyly, lapsellinen, ilkeä ja pöyristyttävin ihminen, jonka koskaan olen tavannut. Edelleen ajattelen näin.

Piti paikkansa, tosin ikää on nyt 12 v enemmän kuin tuolloin :)

Sairas ja hirvee akka!

ja sitähän tuo on.

pahenee vuosien aikana.

Hän käyttäytyi jostakin syystä aivan hirvittävän huonosti, möläytteli sammakoita ihan koko ajan, varsinainen hirveän anopin karikatyyri. Tosiasiassa hän on hieno ihminen, jota arvostan kovasti, ja sosiaalisesti erittäin taitava. On hänessä toki pimeätkin puolensa, mutta ne eivät minua haittaa, koska en ole ollut koskaan millään tavalla hänen armoillaan toisin kuin hänen lapsensa, jotka ovat erittäin katkeria. Anoppini ei ollut hyvä äiti, mutta hyvä anoppi hän on ollut. Nyt jo tosin pitkäaikaissairaanhoidossa koko lailla pöpinä.

Oli naama nurin perin koko ensitapaamisen ajan. Oli päättänyt olla hyväksymättä mua sukuun, kun oli jo itse katsonut miniän valmiiksi tuttavaperheestään. No, aina ei mene niin kuin kaavaillaan...



Yritin vuosikausia olla mieliksi mammalle, mutta mikään ei auttanut. Vieläkin 20 vuoden jälkeen osoittaa mieltään - tällä kertaa lastemme suhteen. Eivät siis ole muutamaan vuoteen olleet missään tekemisisssä isänsä äidin kanssa. :(

mukavalta ja leppoisalta ihmiseltä. Ja sellainen onkin. Pitää sopivan etäisyyden, mutta on aina valmis olemaan avuksi. On tosi sydämellinen ihminen, välittää aidosti kaikista lapsistaan ja heidän perheistään. Tykkään anopista kovasti - ja onneksi tunne on käsittääkseni molemminpuolinen. :)

vailla käytöstapoja oleva maalaisjuntti.

Käsitys on vain vahvistunut vuosien myötä.

....pitää yhä paikkaansa....

...on sellainen tänäänkin

Ensivaikutelma nynny, jonka on vaikea tehdä ainakin isoja päätöksiä. Ei käestä meidän elämään ja nämä piti paikkaansa...

nuorekas, rempseä, uskomaton tehopakkaus.



Todellisuudessa erittäin epävarma ja rasittava ihminen. Hänen seurassaa on todella raskas olla. Appi onkin sitten oma lukunsa...