Lapsuuden perheestä syrjäytetty,
mulla siis 4 sisarusta, ollaan 40-50v. Mä oon ainoa tyttö. Veljekset pitää yhteyttä, minut "unohdetaan". Koitan elää omaa elämää mutta kyllä tää sattuu. Vanhimmalla veljellä on kuitenkin sen verran mulle joskus asiaa että soittaa ja kertoo mitä ovat taas porukalla tehneet, siitä tiedän.
Kumpa olisin ollut ainoa lapsi.
Kommentit (5)
Mitä he ovat sanoneet kun olet heille puhunut tunteistasi?
Niin, tuossa tilanteessa olisi varmasti parempi olla se ainoa. Tuollainen yksinäisyys on vaikeeta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä he ovat sanoneet kun olet heille puhunut tunteistasi?
En surustani heille puhu, se on turhaa. Joskus olen yrittänyt mutta se vaan pahentaa tilannetta. Mun annetaan vaan paremmin ymmärtää että oon "liikaa." Ap.
Niin ? Sukulaisiaan ei edes sisaruksiaan voi valita mutta ei ole pakko olla tekemisissä. Minä näin veljeni noin 10 vuotta sitten, siskoa näin keväällä
Tuo on kyllä surullista.