Voiko oikeasti elämä olla niin kiireistä ettei ehdi tekstiviestiä laittamaan?

Voi. Kiireessä myös unohtuu. Ota vastuuta, tee töitä.

Minulle on joskus käynyt noin. Kiireessä en ole heti vastannut ja sitten olen unohtanut asian. Pahoittelut siitä kaverilleni. Tuskin olen ainoa laatuani.

Kyllä vaan voi olla kiireistä. Noh sä et oo ykkösprioriteetti. Jaksuhalit sulle ap.

Mulla jää usein vastaamatta, vaikka mulla hyvin harvoin on kiire. En vaan tykkää näpytellä. Joskus innostun, mutta yleensä viestit lähinnä ärsyttävät. Mun ystävät onneksi mieluummin soittavat, tykkään itsekin puhua puhelimessa mieluummin kuin viestitellä.

Ei. 

Et ole prioriteetti.  

En jaksa vastata mitään, kun ei ole aikaa vastata sitten niihin loputtomiin jatkoviesteihin.

Ei kenelläkään ole niin kiire. Oikea syy on ettei kiinnosta.

Olen itse kokenut tuon. Kaksi soittoa ja kolme viestiä puolen vuoden aikana ystävälle. Viimeiseen viestiin pahoitteli, että on niin kiire, ja soitan lähipäivinä. Se lähipäivä tuli kolmen kuukauden kuluttua. Emme ole enää missään tekemisissä. Vielä vuotta aikaisemmin olin ajatellut hänen olevan paras ystäväni. 

Sitä on ehkä mahdotonta ymmärtää, jos ei itse ole ollut tarpeeksi kiireinen ja stressaantunut. Minulla arki vie voimat niin pahasti, etten jaksa pitää yllä sosiaalisia suhteita. Rentoudun lueskelemalla näitä anonyymeja kirjoituksia ja välillä vastaankin, mutta täällä ei ole velvollisuutta jatkaa yhtään pidempään kuin jaksaa toisin kuin kaverin kanssa puhuessa tai viestitellessä. Puhelin saattaa välillä olla jopa päivän pari lataamatta akun loputtua, koska haluan vaan olla rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kenelläkään ole niin kiire. Oikea syy on ettei kiinnosta.

Olen itse kokenut tuon. Kaksi soittoa ja kolme viestiä puolen vuoden aikana ystävälle. Viimeiseen viestiin pahoitteli, että on niin kiire, ja soitan lähipäivinä. Se lähipäivä tuli kolmen kuukauden kuluttua. Emme ole enää missään tekemisissä. Vielä vuotta aikaisemmin olin ajatellut hänen olevan paras ystäväni. 

Pidätkö oikeasti kirjaa tällaisesta?? Ei ihme, että hän ei halua olla tekemisissä...

Itse vastaan yleensä nopeasti, poikkeustilanne on jos menee monta tuntia vastata (esim jos on töissä kriisi päällä, oon hautajaisissa, häissä jne). Ehkä sit ne, joilla menee tunteja, joskus päiviäkin vastata viestiin, ovat sit jatkuvasti yhtä kiireisiä kuin mä niissä poikkeustilanteissa. Mutta kyllä mulle yleensä tulee vain fiilis, etten ole niin tärkeä toiselle, jos menee pitkään vastata.

Oikeat ystävät jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin pitkienkin aikojen jälkeen. Ja ymmärtää jos toisella on jäätävä kiire ja stressi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kenelläkään ole niin kiire. Oikea syy on ettei kiinnosta.

Olen itse kokenut tuon. Kaksi soittoa ja kolme viestiä puolen vuoden aikana ystävälle. Viimeiseen viestiin pahoitteli, että on niin kiire, ja soitan lähipäivinä. Se lähipäivä tuli kolmen kuukauden kuluttua. Emme ole enää missään tekemisissä. Vielä vuotta aikaisemmin olin ajatellut hänen olevan paras ystäväni. 

Pidätkö oikeasti kirjaa tällaisesta?? Ei ihme, että hän ei halua olla tekemisissä...

Jäi mieleen, kun oli niin kummallinen tapahtuma. Oli paha mieli pitkän aikaa. En käsitä mitä tapahtui. 

Kyllä. Täysipäiväisesti töissä, omaishoitaja, kotieläimiä. Mulla on 30 min aikaa klo 21.30. En käytä sitä juuri Sinuun.

vielä muutaman vuoden kun jaksais..

Vierailija kirjoitti:

Sitä on ehkä mahdotonta ymmärtää, jos ei itse ole ollut tarpeeksi kiireinen ja stressaantunut. Minulla arki vie voimat niin pahasti, etten jaksa pitää yllä sosiaalisia suhteita. Rentoudun lueskelemalla näitä anonyymeja kirjoituksia ja välillä vastaankin, mutta täällä ei ole velvollisuutta jatkaa yhtään pidempään kuin jaksaa toisin kuin kaverin kanssa puhuessa tai viestitellessä. Puhelin saattaa välillä olla jopa päivän pari lataamatta akun loputtua, koska haluan vaan olla rauhassa.

Sama.

Joudun päivät pitkät reagoimaan viesteihin eri viestimien kilahdellessa kelpaa ja siinä ohessa tahkoan töitä, ei siinä ehdi viesteillä, hyvä että vessaan kerkee ajoissa - usein jo lirahtaa.

Kotiin päästessä kännykkä lentää hemmettiin. Soittoon ehkä vastaan, jos jaksan. Viesteihin en enää ole jaksanut vuosiin. 

Kiireilläkin on prioriteettinsa. Joko pitää sinua itsestäänselvyytenä ja/tai oikeasti ei vain hirveästi kiinnosta. Ihmisiä yleensäkään ei kiinnosta ainakaan tuttaviensa huolet, ja monet puhuvat mieluiten itsestään. Nekin, jotka eivät puhu itsestään, inhoavat itsestään puhujia, eli oikeastaan he kuitenkin itsekin haluaisivat vuorostaan puhua - itsestään.

Aikaa varmasti on, mutta muistatko juuri siinä hetkessä sen viestin laittamisen? Onko oletettavissa, että jos viestiin vastaa, sieltä tulee taas uusi viesti ja ystävä haluaa viestitellä enemmänkin? Onko sille aikaa? Ja jos kyseessä on tekstiviesti, niin ehkä siinä käy mielessä, että kuka enää edes laittaa tekstiviestejä ja asia unohtuu sen takia.

Ei ole susta niin kiinnostunut, et ole prioriteetti vaan enemmänkin varavaihtoehto.

Älä ota henkilökohtaisesti, vaan etsi parempi ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Itse vastaan yleensä nopeasti, poikkeustilanne on jos menee monta tuntia vastata (esim jos on töissä kriisi päällä, oon hautajaisissa, häissä jne). Ehkä sit ne, joilla menee tunteja, joskus päiviäkin vastata viestiin, ovat sit jatkuvasti yhtä kiireisiä kuin mä niissä poikkeustilanteissa. Mutta kyllä mulle yleensä tulee vain fiilis, etten ole niin tärkeä toiselle, jos menee pitkään vastata.

:D Seuraapa joskus muiden arkea niin opit ihan uutta. 

Riippuu millaiseen viestiin pitää vastata

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kenelläkään ole niin kiire. Oikea syy on ettei kiinnosta.

Olen itse kokenut tuon. Kaksi soittoa ja kolme viestiä puolen vuoden aikana ystävälle. Viimeiseen viestiin pahoitteli, että on niin kiire, ja soitan lähipäivinä. Se lähipäivä tuli kolmen kuukauden kuluttua. Emme ole enää missään tekemisissä. Vielä vuotta aikaisemmin olin ajatellut hänen olevan paras ystäväni. 

Pidätkö oikeasti kirjaa tällaisesta?? Ei ihme, että hän ei halua olla tekemisissä...

Jäi mieleen, kun oli niin kummallinen tapahtuma. Oli paha mieli pitkän aikaa. En käsitä mitä tapahtui. 

Sinä tapahduit.