Lue keskustelun säännöt.
Yksinasujan illat?
04.11.2025 |
Olen uudessa elämäntilanteessa. Ennen työssäkäyvän äidin perhehärdelliä, nyt yksin kotona. Ei työtä, ei opiskeluja. Pitäisi saada arki rullaamaan jotenkin ja sisältöä päiviin. Oll on tosi avuton. Kaikenlaiset ideat ja ajatukset tervetulleita.
Kommentit (51)
Nythän saat tehdä ihan mitä itse haluat.
Vain sinä tiedät mitä se on.
Uteliaisuudesta: mihin sun lapset katosi? Ja ystävät? Työ? Harrastukset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ainakaan jää kotiin.
Lopputuloksen näet lukemalla vauvapalstaa.
Niillä viikoilla, kun lapset ei ole mulla: urheilen, teen vähän pidempiä työpäiviä, että lapsiviikoilla voin tehdä lyhyempiä, näen kavereita (olen ottanut yhteyttä moniin vanhoihin tuttuihin, joiden kanssa yhteydenpito jäi, kun lapset oli pieniä) ja ihan vaan katson leffoja. Paria uutta harrastustakin olen testaillut.
Lenkille, seinäkiipeilemään, uimaan, joogaan, taidenäyttelyyn, teatteriin, konserttiin, ravintolaan/takeaway, lukemista, Netflixiä, runoiltaan, kokkauskurssille, kirjoituskurssille, ranskan kurssille, japanin kurssille, opettele koodaaman, perusta bisnes...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko eläkkeellä? Jos et, niin aika kuluu mukavasti työhakemuksia sorvatessa.
Vastaukset ovat ainakin lennokkaita...
No, yksi rehellinen vastaus.
Ei tarvitse tehdä mitään. Sekin on hyvä taito osata. Olla vain.
Jos iskee tylsyys, niin lue tai käy kävelyllä. Tai mistä nyt tykkää.
Sitten ne pakolliset pahat. Siivous, pankkiasiat yms. velvollisuudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt ilo irti vaan. Teet kaikkea kivaa tai sitten vain olet ja nautit. Elämän kuuluu olla kivaa ja mukavaa. Saat hyvällä omalla tunnolla tehdä mitä haluat ja koska haluat. Jos tahdot töihin , niin haet niitä töitä. Jos haluat opiskella niin kartotat vaihtoehdot.
Jos vaan jää kelaileen et pitäis ja sitku... niin voi olla että ei tapahdu mitään. Eli kaikki on aina loppupelissä itsestä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Nythän saat tehdä ihan mitä itse haluat.
Vain sinä tiedät mitä se on.
Uteliaisuudesta: mihin sun lapset katosi? Ja ystävät? Työ? Harrastukset?
Lapset lähti maailmalle ja toiselle paikkakunnalle. Työt loppuivat. Pakollinen muutto vei toiseen kaupunkiin. Ystävät jäivät entiselle. Kaikki muutokset jättivät valtavan suuren tyhjän aukon, jota en ole onnistunut täyttämään. Rahatilanne estää maksulliset harrastukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outo avaus. Oletkohan masentunut? Kun terve ihminen keksii tekemistä kyllä.
Istun sohvalla vastamelukuulokkeet päässä tv-sarjoja katsellen, kun yksin ollessa on tympeää kuunnella yläkerran naapurin kolisteluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Istun sohvalla vastamelukuulokkeet päässä tv-sarjoja katsellen, kun yksin ollessa on tympeää kuunnella yläkerran naapurin kolisteluja.
Sinkkuus ja kerrostalo, siinä on sitten ristiriitainen yhdistelmä. Yksin pitää olla, mutta ei saa olla kuitenkaan rauhassa.
Olin vähän samassa tilanteessa pitkän parisuhteen jälkeen. Piti ihan opetella olemaan yksin. Aluksi valitsin jotain leffoja iltaisin katsottavaksi. Se tuntui jotenkin kolkolta kyllä alkuun.. Sitten se siitä vaan pikkuhiljaa suttaantui, kävin elokuvissa, kulttuuritapahtumissa, joskus salilla, näin kavereita.. En alun jälkeen tuntenut itseäni koskaan yksinäiseksi eikä tullut edes mitään vkoloppualakuloja siitä, että työpvä jälkeen työkaverit suuntasivat perheidensä luo ja itse tyhjään kotiin.
Nyt tavallaan taas uudessa tilanteessa. On oma perhe, mutta työn takia olen pari iltaa vkossa toisessa kaupungissa. Kotona uupuneena lapsiperhearkeen odotan omaa aikaa, mutta yksin ollessa en osaakaan tehdä yhtään mitään. Selaan vain somea. Vaikka ison kaupungin keskustassa kaikki olisi tarjottimella tyrkyllä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Istun sohvalla vastamelukuulokkeet päässä tv-sarjoja katsellen, kun yksin ollessa on tympeää kuunnella yläkerran naapurin kolisteluja.
Sinkkuus ja kerrostalo, siinä on sitten ristiriitainen yhdistelmä. Yksin pitää olla, mutta ei saa olla kuitenkaan rauhassa.
Yksinasuvana kerrostalossa olen juuri sopivan paljon itsekseni mutten kuitenkaan eristettynä muista ihmisistä. Jokainen tietenkin asuu missä haluaa.
14 jatkaa vielä, ehdotan että teet itsellesi tavallaan lukujärjestyksen, keksit jokaiselle päivälle alkuun jonkun tekemisen. Itse kävin yksin ollessa joka tiistai kirjastossa ja torstaisin elokuvissa, yksin tai seurassa. Kaverini taas kävi aina torstaisin lähiklubilla yksin keikalla ja oluella ollessaan samassa tilassa. Alkuun vaan väkisin keksit tekemistä. Jonkun ajan päästä huomaat kyllä, että et mahdollisesti tarvitse ohjelmaa enää niin paljoa ja on jo mukava olla kotonakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nythän saat tehdä ihan mitä itse haluat.
Vain sinä tiedät mitä se on.
Uteliaisuudesta: mihin sun lapset katosi? Ja ystävät? Työ? Harrastukset?
Lapset lähti maailmalle ja toiselle paikkakunnalle. Työt loppuivat. Pakollinen muutto vei toiseen kaupunkiin. Ystävät jäivät entiselle. Kaikki muutokset jättivät valtavan suuren tyhjän aukon, jota en ole onnistunut täyttämään. Rahatilanne estää maksulliset harrastukset.
Sittenhän lapset on aikuisia. On tossa haastetta. Mulla vähän sama, paitsi että perhettä ei ole ollenkaan. Kohta ei ole kotiakaan, eikä rahaa. Mielenterveys mennyt. Että näin. Elämä meni vähän toisin kuin oli tarkoitus.
Vierailija kirjoitti:
Istun sohvalla vastamelukuulokkeet päässä tv-sarjoja katsellen, kun yksin ollessa on tympeää kuunnella yläkerran naapurin kolisteluja.
Mun yläkerrassa asuu sekopää ukko. Se höpöttää kovalla äänellä. Koko ajan ollessaan hereillä. Yöllä se on aktiivisin. Hullu.
Vierailija kirjoitti:
Outo avaus. Oletkohan masentunut? Kun terve ihminen keksii tekemistä kyllä.
Ja mä nautin ihan vaan olemisesta. Johan tässä on saanu tehdä kaikkien eteen vaikka ja mitä. Välillä ihana vaan olla ja ottaa vaikka päikkärit jos väsyttää. Ja kohta tulee lunta, sit on tekemistä kun saa kolata.
Tee niinkuin minä, eli mitä haluat ja milloin haluat