Kalervo Kummolan näköinen nainen
Runo
Hämeenkadun sateessa seisoi
nainen, jolla oli jääkiekkoliiton
leukaperät
ja katse kuin kansallisen
epäonnistumisen läpi kulkenut.
Hän kantoi muovikassia
niin kuin kantaa
elämänsä kolmea pahinta ottelua
ja yhtä hyvää muistoa,
jossa kukaan ei vielä huutanut.
Hän oli
Kalervo Kummolan näköinen nainen,
ei imitaatio
vaan ilmapiiri,
johtopäätös
ja hallituksen pöytäkirjan
viimeinen, tärkein alaviite.
Minä rakastuin
kuin fanikatsomo maalivahtiin,
joka ei päästänyt läpi
yhtäkään tekosyytä.
Rakastuin tapaan,
jolla hän puhui hiljaa kuin megafoni,
ja siihen, miten hän ei koskaan
tarjonnut syliä, vaan
strategiaa.
Hän oli nainen,
joka ei pyytänyt mitään
ja siksi annoin kaiken.
Joskus hän sanoi:
"Minussa on liikaa kulmapeliä
ja liian vähän hattutemppuja."
Minä sanoin:
"Sinä olet koko otteluohjelma."
En tiedä,
miksi kasvot muistuttivat
Kalervo Kummolaa
ehkä koska hänkin oli joskus ollut
tärkeä.
Mutta minä näin
vain hänet.
Ja se riitti.