Onko miehesi ottanut nimesi?

mutta mä en suostunut. En tykännyt nimestäni enkä muutenkaan halunnut, että luullaan, että mä määräsin nimen. Vaikka niinhän mä nyt tein ;D

Siksi en ole siitä luopunut vaikka naimisissa olemmekin, mutta lapset saivat sukunimen isältään, ei sekään mikään yleinen ole, muttei harvinainenkaan. Kaunis nimi, joten mielellämme annoimme lapsille isän sukunimen.



Veljeni ja isäni veljen poika ovat antaneet lapsilleen oman sukunimensä, joten ei se katoamassa silti ole, vaikkeivat minun lapseni sitä nimeä kanna.

Meistä tuntui kivemmalta vaihtoehdolta näin. Ensinnäkin mun sukunimi harvinaisempi, meitä on vähän yli 20 ja toiseks mies ei tykännyt omasta sukunimestään, joten jo siksi ehdotti, että tekisimme näin päin.

Minun nimeni on suojattu ja harvinainen. Eikä nimellä olisi ollut jatkajaa ilman meitä. Miehelläni oli todella yleinen nimi ja sillä ei ollut hänelle niin suurta henkilökohtaista merkitystä kuin minun nimellä minulle.

Olisin voinut kyllä silti ottaa hänen nimensä jos hän olisi sitä toivonut. Nyt kuitenkin hänen aloitteestaan päädyimme siihen, että minun nimellä mennään. Mitään kaksoisnimiä ei meistä kumpikaan missään vaiheessa halunnut.

Ihan itse ehdotti.



Mulla lyhyt ytimekäs nimi. Ja aioin pitää naimisiin mennessä oman nimeni, ja ilmoitin että mun lapset tulee sitten kanssa mun nimiin.



Mies halusi, että ovessa lukee yksi ja sama nimi perheellä, joten itse sitten yks ilta sanoi, että mitäs jos hän sitten ottais mun nimen.



Muut siihen kummemmin nyky aikana kiinnittäneet huomiota, paitsi appivanhemmat veti herneenpalon nenuunsa. Häh!

oman nimeni naimisiin mentäessä ja myös lapset nimissäni. Minulla hyvin harvinainen ja kaunis nimi ja miehellä yleinen -nen-päätteinen. Joskus vitsillä puhuttiin, että mies voisi ottaa nimeni, mutta ei tosissaan. Ei mies olisi halunnut vaihtaa enkä itsekään olisi halunnut sitä. Olisi tullut sellainen olo, että mies on tossun alla, kun meillä muutenkin niin, että minä vahvempi persoona.

Meillä alle 100, onko harvinainen?

Ihan itse ehdotti.

Mulla lyhyt ytimekäs nimi. Ja aioin pitää naimisiin mennessä oman nimeni, ja ilmoitin että mun lapset tulee sitten kanssa mun nimiin.

Mies halusi, että ovessa lukee yksi ja sama nimi perheellä, joten itse sitten yks ilta sanoi, että mitäs jos hän sitten ottais mun nimen.

Muut siihen kummemmin nyky aikana kiinnittäneet huomiota, paitsi appivanhemmat veti herneenpalon nenuunsa. Häh!

Uskokaa nyt jo vähitellen, että mitään erikseen suojattuja nimiä ei ole olemassa! Kaikki sukunimet ovat yhtä lailla suojattuja. Ei kukaan voi ottaa sukunimekseen edes Virtasta tai Korhosta, ellei nimeä löydy omasta suvusta.

Minun nimeni on suojattu ja harvinainen.

Mun suvussa on sukunimi, joka on maailmassa vain kahdella ihmisellä, eikä tule jatkumaan, ellei joku meidän serkusten lapsista ota sitä aikuisena itselleen. Mun omaa sukunimeä on tällä hetkellä 65 suomalaisella.

Kuinka vähän sukunimiä pitää olla, että lasketaan harvinaiseksi? Meillä alle 100, onko harvinainen?