Muistikuvia 60- ja 70-lukujen töistä ja työskentelystä???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina kännissä.

Juu, kännissä sai olla kunhan työt tuli tehtyä.

Tämä oli kyllä tottakin, mutta riippui millä alalla työskenteli. Ehkä sitä ilmeni mm. rakennusalalla. Asiakaspalvelutyössä ei viina saanut haista. 

Telkkarissa oli joskus Neuvostoliitosta kertovia ohjelmia. Siellä pikku tytöt isot rusetit päässään olivat pioneerileirillä. 

Työkaverit polttivat tupakkaa henkilökunnan taukotiloissa. En kestänyt siellä olla, joten jouduin syömään eväät käytävän puolella. Kesällä he sentään pitivät ovea ulos asti auki, niin ilma vaihtui.

Jos olisin tästä mennyt valittamaan, niin minut olisi naurettu ulos. 

Lähikauppoja oli useita. Näyteikkunoissa roikkui makkaratankoja, joissain jotain muuta. Kylmäketjua ei ollut vielä keksitty. Leivät ja makkarat paketoitiin kaupantiskillä paperiin. Ei ollut itsepalvelua pienissä kaupoissa. 

Tyynelän tavaratalossa oli sisällä mainos, reppu miehen mukaan ja seinällä oli erikokoisia reppuja.

Jyväskylään rakennettiin 1972 Seppälän Prisma. Työmiehet puhuivat että onkohan tuo parkkipaikka koskaan täynnä autoja. Olihan se ja sitä on laajennettu useasti.

Toreilla kaupungeissa oli useita kalakauppiaita ja kauppiaita. Olipa maalaisten myyntipenkkikin, lähellä tuotettuja tuotteita varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se urbaanilegendaa, että ennen sai helpommin palkallaan ostettua auton tai talon?

 

Muistelen että 70-luvulla sai rakennutettua uuden hyvän omakotilaon noin 50000-80000 mk:lla.

Syrjäseudulla noita saa ilmaiseksi ja kosteusvauriot päälle. Kasvukeskuksissa on varmaan tehty jo kaksi peruskorjausta. En silti muuttaisi näihin uusiin osakeluukkuihin.

'' Palkka pysyi paremmin näpeissä, kun 70-luvulla ei ollut pankkikortteja ja käteistä sai vain pankin konttorista. Ne meni kiinni klo 16.30, joten töistä oli kiire pankkiin, jos rahaa halusi. Muutaman kerran kävi niin, että perjantaina ei ehtinyt lähteä ajoissa töistä ja viikonloppu meni sitten rahattomana. ''

70-luvulla useimmat pankit käyttivät shekkejä, asiakkaat maksoivat kauppaostoksensa niillä ja kaupasta riippuen ostoksen maksun yhteydessä shekin saattoi pyöristää muutaman kympin ylöspäin niin sai vähän käteistä pikkuostoksiin. Itse käytin shekkejä vuodesta 1973 aina 80-luvun puoleen väliin ennen kuin korttivalikoimat alkoivat kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina kännissä.

Juu, kännissä sai olla kunhan työt tuli tehtyä.

Tämä oli kyllä tottakin, mutta riippui millä alalla työskenteli. Ehkä sitä ilmeni mm. rakennusalalla. Asiakaspalvelutyössä ei viina saanut haista. 

Eräs kaupungin toimisto oli vuokratiloissa. Toimiston väki kuulemma istuskeli päivät läheisen hotellin baarissa. Toimiston. Pomon löysi varmemmin sieltä kuin oikealta toimipaikaltaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän siinä työtä sihteeriköille ja muille konttorirotille piisasi, kun kaikki laskut kirjoitettiin yksitellen kirjoituskoneilla, reskontrat olivat pahvikorteilla ja piti saada täsmäämän kirjanpitoonkin joka sekin tehtiin käsipeliillä niin kuin laskettiin palkatkin. Juoksutyttöjäkin tarvittiin nuolemaan postimerkkejä, kuljettamaan postit postitoimistoon, laskujen maksupankkisiirrot pankkiin maksettavaksi ja hoitamaan muutkin juoksevat asiat. Isommissa firmoissa oli myös sentraalisantroja puhelinliikennettä hoitamassa ja jos käsiteltiin käteistä rahaa saattoi olla erikseen kassaneitikin. Pankeissa ja posteissakin riitti virkailijoilla puuhaa, kun kaikki tehtiin käsin ja muita koneita ei  tainnut olla kuin telefax ja laskukoneet ja taisivat paperinauhalliset laskukoneetkin yleistyä vasta 1960-luvun loppupuolella tai 1970-kuvun alussa. Oikeastaan entinen työelämä oli monessa suhteessa parempi  kuin nykyinen ja silloin ainakin riitti työtä paremmin kaikille.

Kuka tosiaan kaipaa vanhaa työelämää? Kukaan ei halua nuolla nykyään työkseen postimerkkejä tai yhdistellä puheluita sekä maksaa paperisia laskuja. Täydellisen tehotonta ja turhaa työtä.

Vierailija kirjoitti:

Toimistossa meillä laskettiin mm. 2 kertaa kuussa 400:n työntekijän palkka mekaanisilla koneilla. Laskukoneet olivat käsin pyöritettävät Precisa ja Facit. Pyöritysvauhti oli hurja, ihan naurattaa muistella. Kirjoituskone oli muistaakseni Imperial. Hurja edistys tapahtui v. 1973, kun sain laskukoneeksi sähkökäyttöisen Facitin. Tämä työpaikka oli valtiolla. Sitä ennen olin yksityisellä, jossa oli kyllä sähkökäyttöiset koneet.

Aikamoista ollut. Heh, meillä oli vielä 80-luvun lopussa koulussa mekaaniset Facitit konekirjoituksen tunneilla. Siinä sai pikkurillillä painaa ihan tosissaan, että sai ä:n tai ö:n tarpeeksi tummana paperille. Jos teit virheen, niin ei armoa. Joko kokonaan uudelleen tai sitten korjauslakkaa päälle ja asettelemaan paperia millin tarkasti. Silti ei aina rivit osuneet täsmälleen kohdalleen. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Työtehtäviä alettiin supistamaan selkeästi 90-luvun alussa. Monet tehtävät, mitkä delegoitiin ennen muille,  alettiin tekemään itse. 

Kaikki nopeutui, kun tietokoneet tekivät osan puolesta. Sihteeri pystyi olemaan itse se pankkineiti, matkatoimisto ja posti. Joissain isoissa yrityksissä oli ennen kaikki: Pankkitoimisto, matkatoimisto ja posti. Nämä ihan omina erillisinä yrityksinä, yrityksen toimitiloissa. 

Mutta oli myös tehtävien karsimista, mitkä eivät johtuneet  tekniikan kehittymisestä. Keskitason portaassa alettiin tekemään enemmän itse asioita mitkä ennen palveltiin. Ehkä ei yritykset halunneet maksaa palkkaa ns. ylimääräisistä palveluista? 

Esim. sisäisen postin kulku. Sen sijaan, että se olisi jaettu ja noudettu osastoilta, olisi aivan hyvin henkilöt itse voineet hakea ja tuoda keskitetysti siitä postipisteestä, joka ei ollut kaukana kenenkään työpisteestä. Periaatteessa turha lisäpalvelu. Työaika olisi varmaan sallinut sen kerran tunnissa kulkemisen pisteelle ja takaisin.

 

Vähän samalla  tavalla kyse pelkästä palvelusta on kassat ruokakaupoissa. Pienellä lisävaivalla teet itse kassan työt. Mutta tuo vain pienten ostosten kohdalla. 

Pankkipalveluista osa kätevät netissä, mutta eivät kaikki koe sitä täysin vaivattomana ja jos laskuja paljon per kk, varmasti mieluiten pistäisi pankkineidin hommiin, jos ei palvelumaksujen olisi kuten ennen. 

Palveluiden tärkeys riippuu yleensä vaivasta, mikä koituisi palvelun poistamisesta.



Palvelut joita en niin kaipaa itse:

- Matkatoimistojen palvelut matkojen varaamisessa.  Ei ollut kivaa soitella aina erikseen onko siinä ja siinä hotellissa vapaata ja mille lähdölle. Toki matkaoppaita oli kiva lukea. Se, että valmismatkoja on vielä on sinänsä hyvä. Joskus heillä halpoja matkapaketteja ja lentoja. Retket olivat mainiota. Selkeät ohjeet. mitä sisältää ja mistä noudetaan. Usein ihan hotellilta, mutta niiden tilannetta en enää tiedä. Näyttäisi että ovat nekin  siirtyneet paljon ulkomaisten toimijoiden piiriin. 

.

- Pankkipalveluttiskillä turhaa vaivaa. Toki jos ei viivakoodin suoria lukuja olisi,mielummin joku muu ne naputtelisi, mutta siinäkin jo konttoriin rashautuminen lisävaiva. . 

 

- Pullatiskit kaupoissa. Muistatteko? Oli aina leipätiskillä oma palveluhenkilö.   Yksi palvelu, jota ei niin huomaa. Saahan ne pullat itsekin pihdeillä otettua, mutta valitettavasti leipätiskin katoaminen on tarkoittanut myös sitä, että ei ole kunnon wienereitä ja munkkkeja tai leivoksia niin saatavilla. Raakapakasteet  ja paistopisteet vallanneet markkinat. 

Koskas lihatiskille omat luukut ja pihdit?

Vaatekaupoissa itsepalvelukassat  kyllä outoja. Ei kaikki ottaneet käyttöön ja hyvä niin. 

 

Meillä on sairaalassa vieläkin sisäposti, joka tulee perille asti. Kertoo jotain kyseisen organisaation vanhakantaisuudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina kännissä.

Tuo on totta eli töissä juopoteltiin paljon.

 

Konttoreissa sai pitkään myös tupakoida. 

 

 

Tiettävästi Nokiallakin tupakoitiin labrassa vielä 80/90-luvun taitteen seudussa. Ei taideta tupakoida enää. 

Vierailija kirjoitti:

Telkkarissa oli joskus Neuvostoliitosta kertovia ohjelmia. Siellä pikku tytöt isot rusetit päässään olivat pioneerileirillä. 

Niin ne oli Suomessakin vielä 80-luvulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se urbaanilegendaa, että ennen sai helpommin palkallaan ostettua auton tai talon?

Luuletko että duunaritaustaiset talonomistajat ovat lottovoitolla talonsa hankkineet?

Ne rakennettiin talkoilla ja muutenkin mahdollisimman halvalla, katso nyt noita 60-70-luvun tasakottoisia valesokkelitaloja, joissa lattia on maanpinnan tasalla.

Kyllä se näin oli. Se valesokkeli oli sitä sen ajan rakentamista. Appiukko- ja anoppivainaa kertoivat, että talo tehtiin itse ja talkooväkeä käytettiin aina kun mahdollista. Usein ongelmaksi kuitekin muodostui viinanjuonti, jotkut talkooukot tulivat vain vaimojaan karkuun talkootyömaalle ryyppäämään. Kuulemma putki- ja sähkötöitä tehneet ukot menivät konkurssiin ja siitä tuli myös iso ongelma, rakentaminen viivästyi pahan kerran. Kerran eräs talkoissa mukana ollut pienikokoinen ukko oli saanut kotona oikein kunnolla selkäänsä muijaltaan, ainakin pahoinpidellystä naamasta päätellen. Nähtävästi siitä viinanjuonnista ei kauheasti pidetty. 

Nuorempana anopin kotona olivat kuulemma kotonaan kantoja hakanneet polttopuiksi, kun ei ollut varaa ostaa polttopuita. Kiiloja olivat käyttäneet ja jollain lekan tapaisella hakanneet niitä halki, todella kovaa hommaa. Anoppi olikin loppuun asti aivan supernäppärä keksimään jostain polttopuuta. Keräsi maitotölkkeihin käpyjä, risuja, jostain raapi kasaan leppää, pajua yms. roskapuuta. Taisi ainoastaan kerran ostaa 1,5 mottia sekapuuta kylmänä talvena. Roskapuulla lämmitti kämppäänsä niin pitkään kuin jaksoi.

"Pullatiskit kaupoissa. Muistatteko? Oli aina leipätiskillä oma palveluhenkilö.   Yksi palvelu, jota ei niin huomaa. Saahan ne pullat itsekin pihdeillä otettua, mutta valitettavasti leipätiskin katoaminen on tarkoittanut myös sitä, että ei ole kunnon wienereitä ja munkkkeja tai leivoksia niin saatavilla. Raakapakasteet  ja paistopisteet vallanneet markkinat."

Ihan samaa ne leipätiskillä myytävät viinerit ja munkit olisivat kuin paistopisteellä itse noukittavatkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän siinä työtä sihteeriköille ja muille konttorirotille piisasi, kun kaikki laskut kirjoitettiin yksitellen kirjoituskoneilla, reskontrat olivat pahvikorteilla ja piti saada täsmäämän kirjanpitoonkin joka sekin tehtiin käsipeliillä niin kuin laskettiin palkatkin. Juoksutyttöjäkin tarvittiin nuolemaan postimerkkejä, kuljettamaan postit postitoimistoon, laskujen maksupankkisiirrot pankkiin maksettavaksi ja hoitamaan muutkin juoksevat asiat. Isommissa firmoissa oli myös sentraalisantroja puhelinliikennettä hoitamassa ja jos käsiteltiin käteistä rahaa saattoi olla erikseen kassaneitikin. Pankeissa ja posteissakin riitti virkailijoilla puuhaa, kun kaikki tehtiin käsin ja muita koneita ei  tainnut olla kuin telefax ja laskukoneet ja taisivat paperinauhalliset laskukoneetkin yleistyä vasta 1960-luvun loppupuolella tai 1970-kuvun alussa. Oikeastaan entinen työelämä oli monessa suhteessa parempi  kuin nykyinen ja silloin ainakin riitti työtä paremmin kaikille.

Kuka tosiaan kaipaa vanhaa työelämää? Kukaan ei halua nuolla nykyään työkseen postimerkkejä tai yhdistellä puheluita sekä maksaa paperisia laskuja. Täydellisen tehotonta ja turhaa työtä.

Minä voisin hyvin tehdä sellaista helppoa työtä, mutta kun ei löydy, niin ei voi mitään. 

Sellaista helppoa työtä tekisi moni vielä mielellään. Mikä ihmeen tehty kiire ja mukatehokkuus on tämän ajan ihmiset vallannut?!  Rento ja leppoisa meininki tarkoittaisi vähemmän työuupumusta ja sairastelua!

Valtio ottaa aina vain paksumpaa siivua kaikesta rahaliikenteestä. Verot noussut, alvit tullu kaikkiin hintoihin, yrityksillä kaiken maailman lupamaksut ja tarkastus maksut. Ennen sen palkan sai pitää itse. Ja eläkemaksut, 26 prossaa palkasta vaikka jaettukin kahteen osaan

Minä tein lukiolaisena vähän hommia isäni asianajotoimistossa: vastasin puhelimeen, vein/hain papereita raastuvasta, hain papereita osoitetoimistosta, kävin postissa sun muuta kevyttä. Tein myös käännöksen johon kielitaitoni riitti. 

Vierailija kirjoitti:

Lapiohommina kaivettiin perustuksia kovillakin pakkasilla. Monttuun mentiin kuudelta ja kangilla pilkottiin kovaa jäätynyttä savea. Ei ollut koneita vaan lihasvoimin tehtiin kaikki. Yksi tauko oli päivällä jolloin syötiin eväät. Maitopullo ja pari voileipää ja taas monttuun. Työt loppuivat joskus myöhään illalla ja lauantai oli myös työpäivä.

Elämä ollut helvettiä!!!!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Sellaista helppoa työtä tekisi moni vielä mielellään. Mikä ihmeen tehty kiire ja mukatehokkuus on tämän ajan ihmiset vallannut?!  Rento ja leppoisa meininki tarkoittaisi vähemmän työuupumusta ja sairastelua!

Ja palkat olisivat myös suhteessa työn vaativuuteen.