Muistikuvia 60- ja 70-lukujen töistä ja työskentelystä???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholinkäyttön ja tupakointi työpaikalla oli yleistä. Työlounailla juotiin olutta ja vahvempaakin, ruoansulatukseen tottakai. Taksi- ja kuljetusalallakin juotiin esimerkiksi iltavuoroissa työaikana. Onnettomuuksia oli paljon. 

Mun vanhemmat rakennutti taloa ja muurari oli niin humalassa töissä että muuraukset meni pieleen. Joi kossua salaa. Vanhempien jutuista päätellen tämä oli raksoilla normihommaa. Muuraria ei edes erotettu!

Meillä oli talon raksalla aikanaan ihan hemmetin hyvä muurari mutta viinaan menevä. Hänen ammattitaitonsa tunsi sadan km säteellä raksaihmiset ja hänelle oli niin paljon töitä kuin halusi.

Hänelle ei voinut antaa juuri rahaa kun työ ei ollut valmis. Monet kerrat hänet haettiin kotoa työmaalle, hän lähti käyntiin kahviliköörillä. Mutta työn jälki priimaa. Hänellä piti olla koko ajan tiilet käden mitan päässä, hän ei itse niitä juuri liikuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

#Täsmälleen näin. Hyvin usein sen duunariperheen rintamamiestalon yläkerran huone+ keittiökomero asunnossa asui vuokralaisena nuori kihlapari tai joku yksinäinen eläjä. Tuohon aikaan kun ei juurikaan ollut duunarilla varaa pitää tuottamattomia neliöitä. Autoja alkoi olla yleisimmin  -70 luvulla jo duunareillakin, mutta esim. nuorilla ei todellakaan ollut varaa hankkia autoja kuten nykyään liki jokaisella nuorella on. Isäni kävi varusmiespalveluksen -50 luvun loppupuolella, hän kertoi että ainoastaan yksikön päällikkö- kapteenilla oli oma auto. Itse kävin intin 80- luvun alkuvuosina, silloin oma auto oli ehkä neljäsosalla varusmiehistä. Poikani kävi intin muutamia vuosia sitten. Liki jokaisella varusmiehellä oli oma auto. Voi, kumpa aikakone olisi keksitty! Jokaiselle esim. -70 lukua haikailevalle olisi hyvä käydä elämässä muutama viikko 70- luvulla. Voisi liialliset haikailut lähteä....#

 

Teineilläkään ei ollut va

Kouluruoasta:

Ruoka oli yksinkertaista ja keittäjät annosteli kaikille lautasen.

Kieltäytyä ei voinut. Kaikki piti syödä. Ruokalassa istuttiin niin kauan kunnes ruoka oli syöty, siis vaikka tunteja ja vaikka oksentaisi. Opettaja vahti.

Syötyäön kylmän kammotuksen pääsi pois.

Todella ahdistavia muistoja! Lapsille saatiin mäin ruokatraumoja loppuiäksi.

Vanha koulukaveri kertoi, että (tokalla luokalla v.66) hän voi huonosti ruokalassa, pyysi opelta lupaa poistua. Ei saanut. Nousi vaan sitten pöydästä, ope juoksi hänet kiinni ja oppilas oksensi osin hänen päälleen. Ope sai raivarin ja poika sai opelta kiellon tulla enää ollenkaan ruokalaan. 

Onneksi keittiön täti oli kiltti ja antoi hänelle salaa ruokaa.

Siihen aikaan joillakin oli kotonakin vähän ruokaa. Ei puuttuneet silloin vanhemmat koulun asioihin. Nyt valitetaan suvivirrestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se urbaanilegendaa, että ennen sai helpommin palkallaan ostettua auton tai talon?

On se. Tuolloin opiskeltiin opintolainoilla, opintotuet olivat vasta tulollaan. Ensin maksettiin 10 vuotta niitä opintolainoja pois, vasta sitten opettiin asuntolainaa ja maksettiin sitäkin 10 vuotta pois. Auto ostettiin useimmiten käytettynä ja vähän ruosteisena, lainalla sekin. Ei kannata ihmetellä, että eläkeläisillä ei ole nyt isoja säästöjä. 

Ei muuten opiskeltu opintolainoilla, koska sellaisia ei ollut! Ainut lainamuoto olisi ollut henkilötakaus, mutta ei sellaista kukaan pers'aukiselle nuorelle miehelle taannut, turha kysyäkään. Ammattikoulun maksoi vanhemmat, sitten 3 vuotta (miinus armeija 11 kk) ansiotyössä äärimmäisesti säästäen ja niillä sekä kesätöillä kolmivuotinen teknillinen koulu. Rahaa oli koulun loppuessa keväällä 1969 330 mk mukaanluettuna se 200 mk:n stipendi koulun parhaasta päästötodistuksesta. Ja sitten kirjakaupasta pieni punakantinen Suomi-Ruotsi-Suomi sanakirja taskuun ja Ruotsiin telakalle siivoamaan. 

Se on kyllä valetta, kun jotkut valehtelevat tehneensä ansiotyötä opiskelun lomassa. Jossakin yliopistossa näin voinee tehdä, kun koulun käynniksi riittää kirjoilla olo. Teknisellä alalla kaikki, siis aivan kaikki, ns vapaa-aika kului koulutehtävien tekemisessä. Muistan yhden pääsiäisajan: joka ainut päivä täyspäiväistä deskriptiivisen geometrian piirtämistä, lujuusopin laskuja, moottorin laskentaa ja piirtämistä, laboratorioselostusten kirjoittamista yms. Välillä kerran päivässä ruokabaarissa lämmin ruoka ja kämpässä näkkileipää laihan teen kanssa, joskus harvoin 10 cm:n pätkä Suomimakkaraa jos rahaa oli. Siihen aikaan makkaraa sai kaupasta sen pituisen pätkän kuin halusi... Ja se Suomimakkara oli halvinta mutta hyvää. Kun Suomen hevoset oli syöty Suomimakkarassa, tuli tilalle paljon huonompi lenkkimakkara. 

Mistään autoista tai omistusasunnoista ei edes haaveiltu. Omakotitalon vinttihuoneessa kimppakämpässä asuttiin ja kaikki oli OK. Eikä käyty kertaakaan ns ravintoloissa ryyppäämässä eikä tansseissa, joten se puoli elämästä jäi elämättä kaikkine seurauksineen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se urbaanilegendaa, että ennen sai helpommin palkallaan ostettua auton tai talon?

 

Muistelen että 70-luvulla sai rakennutettua uuden hyvän omakotilaon noin 50000-80000 mk:lla.

 

Alettiin rakentamaan 79 ja kustannusarvio oli 250 000 mk ja rahaa meni 270 000mk. Oli myös aravalainoitettu. Valmistui 1980.

On ollut aika hökkeli  jos sai alle 100 000 markalla.

73 ostettiin yksiö 25 neliötä ja tämä maksoi eteläsuomalaisessa keskisuuressa kaupungissa 32 000 mk. Tämä myytiin 78 ja saatiin 52 000 mk, mutta velkaa oli vielä, joten ei voittoa juuri saatu. Okt- tontti uudeltamaalta ostettiin ja se maksoi n 32 000 mk.

Pienipalkkaisia myyjä ja pankkivirkailija oltiin.

Lapsia oli 2 alle kouluikäistä. Pienistä palkoista ei ollut rahaa maksaa päivähoidosta, joten päivät hoidin lapseni ja iltaisin ja lauantaisin tein töitä kaupassa ja aamulla aikaisin siivosin kauppaa.

Laina-aika oli meillä 15 v.

Vierailija kirjoitti:

Mun isä oli töissä ruokakaupassa. Kauppa meni kiinni arkisin klo 17 ja lauantaisin klo 13. Ei mitään poikkeuksia. Juhlapyhät ja sunnuntait oli aina kiinni. Työläisetkin sai viettää juhlapyhät ja sunnuntait perheen kanssa. Viikonloppuisin kerkesi tekemään monta asiaa, kun isä tuli lauantaina jo yhdeltä töistä.

70-luvun lopussa olin lähikaupassa töissä ja se oli auki iltaisin klo 20:een. 60-luvulla kaupat yleisesti suljettiin 17-18. Olin myös silloin kaupassa töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla: Palkat meni asuntoon, sähköön ja ruokaan. Muuhun jäi vähän. Kaikki oli kallista. Käveltiin ja pyöräiltiin kun ei ollut varaa autoiluun.

Energiakriisi oli kova paikka. Valoja sammuteltiin ja öljylämmitys pistettiin pois päältä. Villasukissa hiipparoitiin. Jotkut lämmitti vain osaa talosta, vaikka alakerran talvisaikaan.

Muuten samantapaisia muistikuvia, mutta sähkö oli halpaa suhteessa (vai muistelenko jo 80-lukua?).

Sähkö oli todella halpaa neljäkymmentä vuotta sitten.

Enää ei ole. Ahne sukupolvi onnistui pilaamaan tuonkin asian.

Kerrotko ketkä ja miten?

Olin 17-vuotiaana töissä ruokakaupan pakkaamossa. Työaika 8-16,yksi 10 minuutin kahvitauko päivässä. Palkka 450 mk/kk. Sitten tuli minimipalkkalaki 513 mk/kk.

Mun eka kesätyöpaikka 1972 oli stadissa isossa pääkonttorissa, olin siellä sisälähettinä. Talo tarjoisi ihanat edut: aamukahvi - tai tee tarjoiltiin lasikoppiin, jossa me lähetit istuimme. Päivällä käytiin lounastamassa ravintolassa, jossa oli pöytiin tarjoilu sisältäen alkupalat, lounaan ja jälkiruoan, oi sitä ihanuutta! Iltapäivällä talon omasta keittiöstä tuli kaksi emäntää, jotka tarjoilivat vaunusta kahvit, teet ym. Lisäksi saatiin kaikki viikossa 5 lipuketta, joilla sai hakea katutason pullapuodista mitä halusi. Lauantait oli vapaita ja palkka työhön nähden todella hyvä. 

Työtehtävä itsessään oli saapuneen postin lajittelu ja jako ylempien toimihenkilöiden huoneisiin sekä vieraiden opastus tapaamisiin, väliaika kului levyuutuuksien kuunteluun puhelimitse ja kollegoiden kanssa pälättelyyn! Kyllä, ennen oli paremmin!!

Kaikkien lainojen korot sai verovähennyksiin (myös, jos ostit minkkiturkin lainalla..), samoin kaikki apteekkikulut, silmälasit....

Linja-autoasemilla aina 20 bussia lähdössä/ tulossa mikä mihinkin / mistäkin....

Totta myös, hurja inflaatio, joka kevensi huomattavasti asuntolainojen maksuja.. 

Talot tehtiin talkoilla / lainalla, ja samaan aikaan samaan rytäkkään uusi auto pihaan, josta sai kahden vuoden kuluttua vaihdossa saman, minkä olit maksanut, ihmeellistä...

Kumisaappaat eivät silloin haurastuneet vuodessa, ne jopa kestivät aina siihen saakka, kunnes pohjaan tuli reikä, mikä oli mahdottomuus paikata.. 

Entisaikojen kumin kestävyys ihmetyttää, minulla on tallessa vielä 40-luvun suojalasit, joiden kumi on yhä kimmoisaa..VAU.. Ajatelkaa sota ajoilta...

Autoista puhuttaessa oli yleistä puhua ko kohteen hyvistä kylmäkäynnistys ominaisuuksista, joita vertailtiin ahkeraan, sekä auton lämpivyydestä. Nykyään puheet ovat aiheista kuolleet.

Autoissa 12" ja 13" renkaat, paitsi kuplassa..vau 15"..

Pitkät sähkökatkot olivat aika yleistä kamaa.. 

Televisiosta ei rakeisuudesta johtuen erottanut koskaan joukkuepeleiden henkilöitä, eikä edes joukkuetta, jos sattui samansuuntaiset pelipuvut...

Vierailija kirjoitti:

Valtio ottaa aina vain paksumpaa siivua kaikesta rahaliikenteestä. Verot noussut, alvit tullu kaikkiin hintoihin, yrityksillä kaiken maailman lupamaksut ja tarkastus maksut. Ennen sen palkan sai pitää itse. Ja eläkemaksut, 26 prossaa palkasta vaikka jaettukin kahteen osaan

No vertaahan 70-luvun maanteitä tähän päivään. Silloin ei juuri kaupunkien ulkopuolella ollut päällystettyjä teitä. 

Entä 70-luvun terveydenhoito versus tämäpäivä. Onko eroja?

Sosiaali huolto, onko eroja.

Työtön joutui pakosta lähtemään tuolloin ulkomaille, yleensä ruotsiin, koska ei saanut mistään revittyä rahaa elämiseen. Taisi sinne satojatuhansia lähteä ja jäädä sille reissulle.

On sitä verorahoja käytetty kansan hyväksikin, toisin kuin ajattelet.

Mutta naiset olivat naisia silloin.. eivätkä mitään rasvamunkkeja, kuten nykyään.. Muistan hyvin elävästi miltä tuntui hivellä reenatun olista sutjakkaa naista. Hui nykyisin sekavia haalistuneita piirustuksia ovat täynnä. No onhan siinä pinta-alaa käytettävissä kolminkertaisesti verrattuna entiseen..

Duunarit yksityisillä saivat kyllä paiskia töitä. Ei meidän isällä ollut ikinä vapaata. maanantaisin piti olla mutta usein sitten kuitenkin piti mennä töihin. Eikä mitään ylityökorvauksia maksettu.