Hei sinä OTM!

Täällä samaa miettii ON, vuoden päästä myös OTM.



Lisäkysymyksenä: kuinka lasten hankinta sopii OTM:n elämään? Onko ihan tuhoon tuomittu ajatus? Jos lapsia kuitenkin haluaa, niin missä vaiheessa niitä uskaltaisi yrittää? Heti valmistuttuaan, vai pitääkö olla ensin se vakipaikka?

Työllistyin heti valmistuttuani, itse asiassa jo vähän ennen kuin sain paperit ulos. Työllistymisessä a ja o on se, että sinulla on opiskeluaikaista työkokemusta (mahd. laadukasta ja suht. paljon, esim. 2 oman alan paikkaa on jo hyvä). Jos sitä ei ole, sitä kannattaa hankkia, ennen kuin ottaa paperit ulos.



En ole katunut alavalintaani. Työ on välillä raskasta, mutta niin on aika moni työ. Kaikessa on hyvät ja huonot puolet. Aika paljon pitää olla omalla epämukavuusalueella, eli luonteeltaan ekstrovertit pärjäävät ehkä paremmin. Myös ihmisten kanssa pitää tulla toimeen. Hyvänä puolena voisi sanoa sen, että työ on enimmäkseen mielenkiintoista ja harvoin tylsää. Päivät ovat vaihtelevia.



Ei ole ollut burn outeja yhtään. Minulla on 3-vuotias lapsi ja toivon toista lasta. Olen pitänyt huolta siitä, että työpäivät eivät veny. Toisin sanoen olen lähtenyt viimeistään puoli viideltä ja sillä selvä. Olen töissä asianajoalalla. Myöskään viikonlopputöitä en tee kuin poikkeustapauksissa. Tuntuu, että tekemistä kyllä riittäisi, eli itse pitää pitää kiinni "oikeudestaan" normaalityöaikaan. Ylitöistä ei makseta, joten en niitä myöskään tee. Totta kai välillä pitää joustaa, niin kuin joka työpaikassa.



Itse olen priorisoinut elämässäni perheen, eli pyrin tekemään asiat niin että ehdin olla lapseni ja mieheni kanssa mahd. paljon. Tietenkin se vaatii sen, että osaa sanoa ei ja osaa hallita kalenteriaan niin, ettei se aja sinua tekemään ylitöitä. Ylikiltteys ei ole hyvä, joskin aika tavallista etenkin naisjuristien parissa. Uskon, että teen työni paremmin ja olen tehokkaampi, kun työ ja vapaa-aika ovat tasapainossa.



Kaiken kaikkiaan voin suositella asianajopuolta kaikille sellaisislle, jotka pitävät haasteista ja ihmisten kanssa työskentelystä. OTM-tutkinto on hyvä yleistutkinto, joten tarjolla on hyvin eri tyyppisiä tehtäviä, joista jokainen OTM varmasti aikaa myöten löytää itselle sopivimman.

Jatkoa vielä edelliseen vastaukseen ON:lle. Itse hankin ensimmäisen lapseni opiskelujen loppuvaiheessa, mikä on jälkeenpäin osoittaunut erittäin hyväksi ratkaisuksi. Kun on jo yksi lapsi, ei ole painetta heti jäädä ensimmäisestä työpaikasta äitiyslomalle ja kohta mahd. toiselle... Lisäksi odotusaika oli ihanaa: rennosti viimeisiin tentteihin lukua ja raskaudesta nauttimista. Oikeaa aikaa saada vauva ei olekaan. Täytyy luottaa siihen että elämä kantaa.

Jatkoa vielä edelliseen vastaukseen ON:lle. Itse hankin ensimmäisen lapseni opiskelujen loppuvaiheessa, mikä on jälkeenpäin osoittaunut erittäin hyväksi ratkaisuksi. Kun on jo yksi lapsi, ei ole painetta heti jäädä ensimmäisestä työpaikasta äitiyslomalle ja kohta mahd. toiselle... Lisäksi odotusaika oli ihanaa: rennosti viimeisiin tentteihin lukua ja raskaudesta nauttimista. Oikeaa aikaa saada vauva ei olekaan. Täytyy luottaa siihen että elämä kantaa.

Kiitos vastauksesta! Hankalaan tilanteeseen olen itseni saanut, kun olen nyt valmistumassa piakkoin ilman sitä oman alan työkokemusta. Lapsi tähän väliin, papereiden roikottaminen yliopistolla ja ehkä jopa ylimääräisiä opintoja (esim. 3kk työharjoittelu) ei välttämättä olisikaan ilmeisesti huono ajatus..

Nostan hattua 3:lle, joka on onnistunut järjestämään asiat hienosti!



Meillä päivät venyvät helposti 10-14 tuntisiksi ilman ylityökorvausta. N. 1/10 sairaslomalla tällä hetkellä burnoutin takia. Ne, jotka ovat saaneet lapsia (varsinkin naispuoliset työntekijät) ovat aina vaihtaneet työpaikkaa vuoden sisällä, miehet kolmen vuoden sisällä. Itse olen tällä hetkellä raskaan, ja pelkään pahoin etten pysty/jaksa palaamaan töihin äitiysloman jälkeen

Olisiko siis tosiaan niin, että heti valmistuttuaan lapsen saanut ja siis n. 2v vanhoilla papereilla lapsen kanssa ensimmäistä työtään hakeva voi olla samalla viivalla tai jopa paremmassa asemassa kuin vastavalmistunut, naimisissa oleva lapseton 25v nainen?



Kovasti kaipailisin tuohon ihan konkreettisia vastauksia ja erityisesti lakialalta.

Jatkoa vielä edelliseen vastaukseen ON:lle. Itse hankin ensimmäisen lapseni opiskelujen loppuvaiheessa, mikä on jälkeenpäin osoittaunut erittäin hyväksi ratkaisuksi. Kun on jo yksi lapsi, ei ole painetta heti jäädä ensimmäisestä työpaikasta äitiyslomalle ja kohta mahd. toiselle... Lisäksi odotusaika oli ihanaa: rennosti viimeisiin tentteihin lukua ja raskaudesta nauttimista. Oikeaa aikaa saada vauva ei olekaan. Täytyy luottaa siihen että elämä kantaa.

Kiitos vastauksesta! Hankalaan tilanteeseen olen itseni saanut, kun olen nyt valmistumassa piakkoin ilman sitä oman alan työkokemusta. Lapsi tähän väliin, papereiden roikottaminen yliopistolla ja ehkä jopa ylimääräisiä opintoja (esim. 3kk työharjoittelu) ei välttämättä olisikaan ilmeisesti huono ajatus..

Hei "kohtalotoverit"! Juurikin näin! Itse sain lapsen opiskeluiden loppuvaiheessa. Kirjoitin graduani raskauden aikana ja tosiaankin ehti ja pääsi nauttimaan raskaudesta täysillä. Olen ollut reilun vuoden kotona, nyt taas palaan tekemään viimeiset kurssit yliopistolla, lapsi pysyy kuitenkin kotona. Olen tässä välissä tehnyt muutaman kuukauden työsijaisuudenkin. Parempaa ajankohtaa en esikoiselle olisi voinut oikein toivoa, vaikka vakipaikkaa ei vielä olekaan. Kun katselen tämän alan juuri valmistuneita, niin kovin monet pohtii "oikeaa" aikaa ja harmittelee kuinka kauan siinä meneekään, että meidän(kään) alalla saa vakkariduunia, josta kehtaa ja voi jäädä äitiyslomalle.

Mutta harmittavan vähän osa-aikatöitä tällä alalla tarjolla, ainakaan vastavalmistuneelle. Omat arvot kun ovat erittäin perhekeskeiset...

ON: Ehdottomasti kannattaa mennä harjoitteluun ja satsata siihen että saa harjoittelupaikan jostain. Itse olin harjoittelussa itse asiassa vuoden, eli pakko ei ole olla vain sitä minimiaikaa. Siinähän voi sitten kokeilla raskauttakin jossain vaiheessa. Itselläni vauveli sai alkunsa harjoittelun loppuvaiheessa ja sitten oli stressittömpämpää olla äitiyslomalla kun oli jo työkokemusta.



Burn out arkipäivää: tiedän että meidän alalla on paljon tuollaista, mikä on erittäin valitettavaa. Eikö työnantajat tajua, että suuri vaihtuvuus työntekijöissä se vasta kalliiksi tuleekin loppu peleissä... Sen sijaan satsaaminen työntekijöiden hyvinvointiin ja perheen ja työn yhdistämisen mahdollisuuteen on työnantajankin kannalta hyvä asia, jos asioita katsotaan vähän pidemmällä tähtäimellä. Sellainen mentaliteetti, että kaikki mehut irti, ei ole kovin kestävää ajattelua. Tsemppiä tosin paljon, ja yritä nyt nauttia raskaudesta ja vauva-ajasta!

ON: Ehdottomasti kannattaa mennä harjoitteluun ja satsata siihen että saa harjoittelupaikan jostain. Itse olin harjoittelussa itse asiassa vuoden, eli pakko ei ole olla vain sitä minimiaikaa.

Mistä tuollaisen vuoden harjoittelupaikan oikein saisi? Hakisin mielelläni jos vain tietäisin mistä. Ainoat tietämäni ovat pari isoa asianajotoimistoa / trainee -ohjelmaa, enkä haluaisi näihin muutamaan toimistoon nimenomaan perhekeskeisten arvojeni vuoksi. Kannattaisiko tuollainen vuoden harjoittelu tehdä ennen vai jälkeen papereiden ulos ottamisen? Voiko valmistuneena olla edes "harjoittelija" (avustavan lakimiehen töitähän sitä luultavasti ensin haetaan?)? Tilanne on sellainen, että jos hakisin esim. tammikuussa alkavaa paikkaa voisin joko ottaa ne paperit pois yliopistolta tai jättää ottamatta ihan tilanteen mukaan.