Hiljainen mies

Kun kysyt niin minkä virheen mies väittää sinun tehneen? Eli siis suostuuko kertomaan ajatuksensa vai jättääkö sinut arvailemaan? Ovatko "virheet" todellisia vai tuntuvatko mielivaltaisilta?

Mikäli tuo on toistuva ilmiö niin ei hyvältä kuullosta. Mykkäkoulu ja vastaava on vallankäyttöä, jolla tuhotaan parisuhdetta ja yritetään alistaa kumppania.

Jos ette saa keskenänne keskusteltua asiaa kuntoon nin ehdota pariterapiaa. Mikäli miehen mielestä keskusteluun ei ole tarvetta on sinulla valinnan paikka.

Tuohan on passiivis-agressiivista mykkäkoulua, ei mitään "hiljaisuutta"

M-1965 kirjoitti:

Kun kysyt niin minkä virheen mies väittää sinun tehneen? Eli siis suostuuko kertomaan ajatuksensa vai jättääkö sinut arvailemaan? Ovatko "virheet" todellisia vai tuntuvatkovmielivsltaieilta?

Mikäli tuo on toistuva ilmiö niin ei hyvältä kuullosta. Mykkäkoulu ja vastaava on vallankäyttöä, jolla tuhotaan parisuhdetta ja yritetään alistaa kumppania.

Jos ette saa keskenänne keskusteltua asiaa kuntoon nin ehdota pariterapiaa. Mikäli miehen mielestä keskusteluun ei ole tarvetta on sinulla valinnan paikka.

Juuri näin. Parisuhde tarvitsee toimiakseen yhteistyötä. Tuon ilmaiseminen, että haluaa keskustella parisuhteen tilasta (oli se sitten kahdestaan tai pariterapiassa) on oikeastaan erinomainen indikaattori. Hyvässä suhteessa kumppani ymmärtää toisen tarpeen keskustella ja siksi ryhtyy siihen, vaikkei itse kokisikaan juuri silloin tarvetta keskustelulle. Jos puoliso haluaa puhua vain silloin kun itse kokee siihen tarvetta, ei suhteen tulevaisuus näytä kovin hyvältä.

Ei tule toimimaan. Jos läheisyydentarpeet eivät kohtaa, toinen haluaa enemmän ja toinen vähemmän, se harvoin onnistuu. Aina toinen joutuu joustamaan, yleensä se, joka haluaisi enemmän, jää paitsi, koska niin kuin olet huomannut, toinen ei jaksa yrittää "parantaa" kovin kauaa. Kyse on yleensä lisäksi luonnekysymyksistä ja niihin on aika turha odottaa merkittävää, pysyvää muutosta. 

Lisäksi tähän tuo henkinen vallankäyttö. Ei kuulosta hyvälle. Kauanko ajattelit, että haluat käyttää moiseen ainutkertaisesta elämästäsi aikaa?

Kertoo minkä virheen olen tehnyt. Ne on sellaisia joita olen vahingossa tehnyt. Mielestäni vahingoista ei pitäisi suuttua ja vetäytyä Tai yleensäkkään sanoa niitä virheiksi. 

Näin miehen näkökulmasta ajatellen..

Miksi tämä kaikki on miehen pelkästään vikaa?

M-1965 kirjoitti:

Kun kysyt niin minkä virheen mies väittää sinun tehneen? Eli siis suostuuko kertomaan ajatuksensa vai jättääkö sinut arvailemaan? Ovatko "virheet" todellisia vai tuntuvatko mielivaltaisilta?

Mikäli tuo on toistuva ilmiö niin ei hyvältä kuullosta. Mykkäkoulu ja vastaava on vallankäyttöä, jolla tuhotaan parisuhdetta ja yritetään alistaa kumppania.

Jos ette saa keskenänne keskusteltua asiaa kuntoon nin ehdota pariterapiaa. Mikäli miehen mielestä keskusteluun ei ole tarvetta on sinulla valinnan paikka.

 

"Pariterapia tai ero"- ultimatumin käyttökö sitten ei ole vallankäyttöä ja alistusta?

Vierailija kirjoitti:

Kertoo minkä virheen olen tehnyt. Ne on sellaisia joita olen vahingossa tehnyt. Mielestäni vahingoista ei pitäisi suuttua ja vetäytyä Tai yleensäkkään sanoa niitä virheiksi. 

Ne voivat olla olleet toiselle tärkeitä asioita. Korjasitko virheet myöhemmin? Parisuhteeseen kuuluvat myös negatiiviset asiat useimmiten.

Olisiko miehellä välttelevä kiintymyssuhdemalli vai miksi ei ota suoraan puheeksi, jos teet jotain, mikä ärsyttää häntä? 

No, oli tai ei, Koska mies on nyt saanut sut koukkuun, tilanne ei tule tuosta paranemaan. Älä hukkaa aikaasi ja mielenterveyttäsi enempää. Äläkä jatka itsellesi sen selittämistä, että "muuten hyvä mies", se on vain itselleen valehtelua.

Vierailija kirjoitti:

Kertoo minkä virheen olen tehnyt. Ne on sellaisia joita olen vahingossa tehnyt. Mielestäni vahingoista ei pitäisi suuttua ja vetäytyä Tai yleensäkkään sanoa niitä virheiksi. 

Minun exä oli juuri tuollainen. Piti yleensä viikon mykkäkoulua jonka jälkeen kertoi minkä "virheen" olin tehnyt. Yleensä se oli joku täysin typerä väärinkäsitys joka olisi saatu selvitettyä jos olisi vain avannut suunsa ja kertonut mikä vaivaa.

Tuntui jopa nauttivan siitä kun viikon olin ahdistunut ja itkuinen kun en tiennyt mikä vaivaa. Kahdeksan vuotta jaksoin kunnes viimeisimmän kerran jälkeen sanoin että meidän on parasta erota koska tämä ei ole mikään oikea parisuhde. Ei reagoinut mitenkään. Tuntui olevan jopa helpottunut mutta niin olin kyllä minäkin. Se oli helpoin ero ikinä vaikka niin pitkään olimme "yhdessä."

Mies manipuloi. Mykkyys on vallankäyttöä. Ei ihme että sua ahdistaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on passiivis-agressiivista mykkäkoulua, ei mitään "hiljaisuutta"

Aina meitä hiljaisia syrjitään.

Vierailija kirjoitti:

Näin miehen näkökulmasta ajatellen..

Miksi tämä kaikki on miehen pelkästään vikaa?

Minä olen nainen, mutta vastaan silti, että koska tämä on mamma palsta, täällä kaikki on aina miehen vika. Emmehän me tosiasiassa tiedä ollenkaan, minkälaiset tilanteet on johtaneet siihen, että mies on alkanut mykkäkoulua pitää. 

Se on tietenkin ihan selvää, että puhumatta ongelmia on vaikea ratkaista. Minä suosittelisin pariterapiaa, jossa molemmat joutuisivat puhumaan, kummankin näkökulma tulisi kuulluksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on passiivis-agressiivista mykkäkoulua, ei mitään "hiljaisuutta"

Aina meitä hiljaisia syrjitään.

Hiljaisuus on eri asia kuin tarkoituksellinen mykkäkoulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on passiivis-agressiivista mykkäkoulua, ei mitään "hiljaisuutta"

Aina meitä hiljaisia syrjitään.

Haista p aska. Parisuhteessa pitää pystyä kommunikoimaan. Jos et halua, tai osaa kommunikoida normaalisti, pysy yksin ja ota viherkasvi kiusattavaksesi. 

Pariterapian ehdottajat: tunnetteko oikeasti jonkun, joka olisi saanut noin onnettoman huonon suhteen kuin mitä aloittaja kuvaa toimivaksi terapian avulla?

Entinen jonka kanssa oltiin vuosi oli sellainen, että kun hänellä oli huono fiilis jostain, oli ihan hiljaa. Oli kyllä vähän ujo ja alussa oli romanttistakin, että oltiin hiljaa yhdessä. Myöhemmin protestoi sillä lailla jopa tilanteissa, joissa ei ollut kertonut että olisi halunnut tehdä toisin tai joissa halusi viestiä, että olin mennyt liian pitkälle yrityksessäni keskustella jostain. Tai oli yleensä vain pahoittanut mielensä jostain. Ennen häntä selvitin yleensä asiat suoraan ja nopeasti parisuhteessa, mutta tässä itsestäkin tuli tuollainen. Oli vain helpompaa olla tosi pitkiäkin aikoja hiljaa ja odottaa että asia kummaltakin unohtuu. Sitten kun painekattila oli täynnä, hän kyllä kiukkusi ja huusi ahdistuneena. Se oli yleensä seurausta siitä, että olin yrittänyt keskustella. Mutta hän kertoi, että vanhemmillaan oli ihan sama dynamiikka. Tunsin kyllä empatiaa kun ei sen ikäisenä ollut muuta edelleenkään oppinut. 

Toinen saman tyyppinen oli kuukauden tapailu, mutta siinä se oli ihan selvää vallankäyttöä. Mies oli aina hiljainen ja huonolla tuulella kun olin itse hyvällä tuulella ja tavannut ystäviä. Kuitenkin viesteissä oli tosi intensiivinen ja aina olisi pitänyt olla heti vastaamassa. Mutta kasvotusten murjotteli. Oli tietty muutakin kontrollointia, mitätöintiä ja vähän seksuaalista sellaista epämiellyttävää. Mutta siinä tuo oli selvästi osa sellaista vallankäyttöä, jonka viesti oli, että nyt olet tehnyt jotain väärin ja joudut hyvittelemään. Ei jatkoon.. 

Jos mies ei puhu muutenkaan niin puhuuko siellä terapiassakaan. Jos sinne edes suostuu lähtemään.