Kumppani haluaa tehdä kaiken samalla tavalla kuin heillä on kotona aina tehty, itse haluan joskus kokeilla uusia tapoja

Tämä tulee ilmi tosi monissa jutuissa. Esimerkiksi ruoanlaitossa, jos en halua laittaa ihan valtavasti suolaa kaikkeen terveyssyistä, niin kumppani sanoo, että pakko laittaa, kun "meillä aina laitetaan suolaa". Itse en katso telkkaria koskaan, jos olen yksin, mutta kumppanin kotona on aina telkkari päällä taustalla, ihan jatkuvasti, vaikka sitä ei kukaan katsoisi, ja ruokaillessakin sunnuntaina perhelounaan yhteydessä on telkkari olkkarin lisäksi myös keittiössä, päällä paasaamassa taustalla. Tämän tavan on sitten kumppani omaksunut, ja laittaa ihan tottumuksesta telkkarin heti päälle, kun syödään yhdessä, niin sitten illalliskeskustelut pyörii telkkariohjelman ympärillä, joka ei kiinnosta minua tippaakaan. Haluaisin mieluummin kuulla hänen päivästään ja ajatuksistaan. Hän ihailee paljon isäänsä ja sanoo oppineensa esimerikiksi musiikkimakunsa häneltä. Se ei tietysti ole mikään ongelma, kertoo vaan tosiaan tästä tarpeesta jatkaa perheen tapoja.

Tämä alkaa häiritä minua, kun en oikein tiedä miten ystävällisesti huomauttaa, että joskus voidaan kokeilla tehdä asiat eri tavalla. Siivousta ei tarvitse tehdä samalla tavalla kuin äitinsä ja silti koti voi olla siisti ja mukava. On OK käydä salilla töiden jälkeen, vaikka isä mieluummin rojahtaa suoraan sohvalle telkkarin ääreen. Elämää voi elää monella tavalla. Mitä teen?