Nuorempi mies, uusperhe, isyyshaaveet
Olen 35-vuotias kahden ala-asteikäisen lapsen vuoroviikkoäiti. Olemme seurustelleet nykyiseni kanssa viitisen vuotta, mies on nyt 27. Tavatessamme lapset eivät olleet ajankohtainen puheenaihe, mies itse totesi tuolloin että opiskelijana hänellä on paljon muuta mietittävää kuin lapset. Tämähän on täysin ymmärrettävää.
Asuimme noin 1.5v yhdessä, kunnes mies muutti töiden perässä toiselle paikkakunnalle, nyt näemme vain viikonloppuisin. Siitä lähtien kun mies tapasi lapseni, ovat tulleet hienosti toimeen ja yhdessä asuessamme mies kohteli lapsia "kuin omiaan." Nyt mies on alkanut puhumaan, että voisi "lähitulevaisuudessa" ehkä haluta lapsia.
En tiedä mitä ajatella. En osaa muodostaa asiasta mielipidettä, koska mies ei ole asiasta varma. Nyt emme asu yhdessä, ja ajatus siitä että esim. 5v päästä taloudessa olisi teini ja uhmaikäinen, on uuvuttava. En edes tiedä mitä avautumisellani haen.
Kellään ollut samantyyppistä tilannetta? Tuliko ero vai oliko yhteinen lapsi ihana täydennys elämään?
Kommentit (24)
Mitä kuvittelit ottaessasi aivoistaan kehittymättömän lapsen, että hän olisi aina samanlainen? Mitä ylipäätään näit lapsessa, kehdonryöstäjä. Päästä mies vapaaksi.
Ei tuu suhde onnistuu, ellet itse uhraa kaikkea sen eteen. Oma ystävä kokeili tällaista suhdetta, jossa mies oli alle 30v. Saivat yhteisen lapsen, mutta mies eli sinkkuelämää. Ei koskaan ollut miehellä aikaa hoitaa omaa lasta. Niinpä se suhde päättyi eroon. Nyt ystävällä on 2 lasta joilla on eri isät. Kumpikin miehistä viettää vähän aikaa lastan kanssa. N37
Joo, ei kannata enää lapsia tehdä, jos nykyiset vievät paljon voimia.
Vierailija kirjoitti:
Mitä kuvittelit ottaessasi aivoistaan kehittymättömän lapsen, että hän olisi aina samanlainen? Mitä ylipäätään näit lapsessa, kehdonryöstäjä. Päästä mies vapaaksi.
Mene hoitoon sairas ihminen. 22v on toki nuori, mutta ei hän enää mikään lapsi ole eikä ap ole mikään kehdonryöstäjä.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuu suhde onnistuu, ellet itse uhraa kaikkea sen eteen. Oma ystävä kokeili tällaista suhdetta, jossa mies oli alle 30v. Saivat yhteisen lapsen, mutta mies eli sinkkuelämää. Ei koskaan ollut miehellä aikaa hoitaa omaa lasta. Niinpä se suhde päättyi eroon. Nyt ystävällä on 2 lasta joilla on eri isät. Kumpikin miehistä viettää vähän aikaa lastan kanssa. N37
Tätä kannattaa jokaisen ihan oikeasti miettiä.
Sinällään isien iällä ei ole merkitystä, se ei riipu iästä onnistuuko suhde, mutta kannattaa pohtia tarkkaan haluaako olla kahden eri isän lapsen yh.
Vähän hankalan kuuloinen tilanne.
Mun ystävä on naimisissa 10 vuotta nuoremman miehen kanssa, mutta he ovat olleet ensitapaamisesta asti tiiviisti yhdessä. Saivat lapsen, kun nainen oli 35v ja mies 25v. Tuo 25v on jo hyvä ikä tulla isäksi, ei liian nuori. 35v kerkeää myös, nykyäänhän monet saa lapsia tuossa 35-40v välillä. Siis ihan ekojakin lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Joo, ei kannata enää lapsia tehdä, jos nykyiset vievät paljon voimia.
Nykyinen elämäntilanne on aika tasainen ja helppo, lapset pitävät miehestä ja mies viettää lapsiviikonloppuinakin kanssamme aikaa. Kolmas lapsi ei olisi mikään maailmanloppu, mutta jos mies ei pian muodosta varmaa mielipidettä isyydestä, minulta saattaa loppua biologisesta kellosta aika. Lisäksi vielä käytännön asiat: minä en vaihda paikkakuntaa lasten koulun vuoksi, eikä olisi oikein "viedä" heitä biologiselta isältä. Mies kyllä tietää tämän.
-Ap
Olen eroäiti, mutten ole edes parisuhteessa, eli vastaan vain ajatuksieni perusteella.
Itse ajattelen, että olen jo yhden avioeron kokenut niin, että jäin lapsen kanssa kahden. Rankkaa oli, mutta nyt lapsi on teini-iän kynnyksellä, ja mukavan helppo vaihe pikkulapsi-ajan jälkeen.
Se, että lähtisin enää hankkimaan lisää lapsia, niin sen ajatuksen pitäisi lähteä vahvasti omasta halustani ja ajatuksesta, että olen valmis ottamaan uudelleen sen riskin, että jään taas lapsen kanssa yksin. Nyt en sellaista riskiä olisi valmis ottamaan, eikä minulla kylläkään lisääntymisvuosiakaan enää mahdottomasti jäljellä ole.
Tuon ikäinen on poika eikä mies. Ihminen on aivoistaan fyysisestikin keskenkasvuiset vähintään 30v asti. Ei ole sattumaa että ihminen on hedelmällisimmillään silloin kun on tyhmimmillään.
https://www.menshealth.com/health/a26868313/when-does-your-brain-fully-…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuu suhde onnistuu, ellet itse uhraa kaikkea sen eteen. Oma ystävä kokeili tällaista suhdetta, jossa mies oli alle 30v. Saivat yhteisen lapsen, mutta mies eli sinkkuelämää. Ei koskaan ollut miehellä aikaa hoitaa omaa lasta. Niinpä se suhde päättyi eroon. Nyt ystävällä on 2 lasta joilla on eri isät. Kumpikin miehistä viettää vähän aikaa lastan kanssa. N37
Tätä kannattaa jokaisen ihan oikeasti miettiä.
Sinällään isien iällä ei ole merkitystä, se ei riipu iästä onnistuuko suhde, mutta kannattaa pohtia tarkkaan haluaako olla kahden eri isän lapsen yh.
Ei mut nuorii kundei tuski kauheesti kiinnostaa hoitaa lasta. Sil he tietää et nainen on joka lapsen lopulta hoitaa, mikäli kundin mielenkiinto loppuu. Tää on tosi.
En näe lapsille hyvää tulevaisuutta ja ihmisiä on muutenkin jo liikaa.
Jotenkin vaikean oloista ja ongelmallista jo alussa.
Ero on tullut. Olen itse ollut sen kannalla, kun on ollut lapsirakkaita miehiä.
Vanhemman naisen takia ei kannata skipata niitä haaveita, vaan kuuluu perustaa perhe. Se menee silloin oikein. Erosta toipuu kyllä, itse kukin.
Ei kannata enää alkaa lisääntyä. Nauti nyt siitä mitä sulla on.
Vierailija kirjoitti:
En näe lapsille hyvää tulevaisuutta ja ihmisiä on muutenkin jo liikaa.
Mitä sitten? Jos itsellä tekee mieli.
Ettei vaan miehellä olisi jotain säätöä toiselle paikkakunnalla?
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin vaikean oloista ja ongelmallista jo alussa.
Miten alussa, ap puhui viiden vuoden suhteesta?
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäinen on poika eikä mies. Ihminen on aivoistaan fyysisestikin keskenkasvuiset vähintään 30v asti. Ei ole sattumaa että ihminen on hedelmällisimmillään silloin kun on tyhmimmillään.
https://www.menshealth.com/health/a26868313/when-does-your-brain-fully-…
Ihmisen, varsinkin miehen elinkaari on ihan hetki sitten ollut kolmekymppisenä jo melkein ikäloppu. Mikään evoluutio ei toimi muutamassa sadassa vuodessa niin että n. Viiden sukupolven jälkeen aikuisuus alkaakin vasta kun ihmisellä alkaa jo ikääntyminen.
Ei ole sattumaa että ihmisellä on pubertertti tietyn ikäisenä ja sen jälkeen hän on lisääntymisvalmis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäinen on poika eikä mies. Ihminen on aivoistaan fyysisestikin keskenkasvuiset vähintään 30v asti. Ei ole sattumaa että ihminen on hedelmällisimmillään silloin kun on tyhmimmillään.
https://www.menshealth.com/health/a26868313/when-does-your-brain-fully-…
Ihmisen, varsinkin miehen elinkaari on ihan hetki sitten ollut kolmekymppisenä jo melkein ikäloppu. Mikään evoluutio ei toimi muutamassa sadassa vuodessa niin että n. Viiden sukupolven jälkeen aikuisuus alkaakin vasta kun ihmisellä alkaa jo ikääntyminen.
Ei ole sattumaa että ihmisellä on pubertertti tietyn ikäisenä ja sen jälkeen hän on lisääntymisvalmis.
Niin, esim. minulla alkoi menkat 9-vuotiaana.
Tietenkin nuoremman aviomiehen kanssa yritetään saada yhteinen lapsi ennen kuin minulla tulee ikä vastaan. Ei voi olettaa, että nuorempi lapseton puoliso tyytyisi vain isä- tai äitipuolen rooliin, olisihan se nyt todella epäreilu tilanne hänelle.
Ajatus on uuvuttava, mutta eiköhän se yksi lapsi siinä mene, kun on jo kokemusta vanhemmuudesta. Poikaystäväsi antaa mieheksi jo aika vahvoja merkkejä siitä, että haluaa lapsia.
N35