Muita joilla muistikuvat lapsuudesta hyvin hataria?

Oletko oppinut myöhään puhumaan? Muistelen jostakin lukeneeni, että muistaminen liittyy puheeseen niin, että hyvin aikaisin puhumaan oppineet muistavat lapsuusaikaa paremmin.

En muista. Esim yhdenkään opettajan nimeä/luokkakavereiden nimiä tms. N37

Minä olen tuollainen. Tuntuu että lapsuudesta on ainoastaan muutamia muistoja, jotka eivät edes ole kovin kivoja. Mieheni taas muistaa omasta lapsuudestaan kaikki, mm sen ajan lastenohjelmat, niiden tunnarit, mainokset, kaikki tapahtumat hirveän tarkkaan. Mulla on vaan epämääräisiä että joku kuulostaa tutulta mutta en ole varma onko se edes oma muisto. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tuollainen. Tuntuu että lapsuudesta on ainoastaan muutamia muistoja, jotka eivät edes ole kovin kivoja. Mieheni taas muistaa omasta lapsuudestaan kaikki, mm sen ajan lastenohjelmat, niiden tunnarit, mainokset, kaikki tapahtumat hirveän tarkkaan. Mulla on vaan epämääräisiä että joku kuulostaa tutulta mutta en ole varma onko se edes oma muisto. 

Mulla sama. Mieheni muistaa mitä yläkoulun tunneilla opiskeltiin " niin tästähän puhuttiin sillon historiassa että rooman keisari jne"

En edes muista että missä hissan luokka oli yläkoulurakennuksessa.

Muistan paljon asioita jopa varhaislapsuudestani, puoliso sen sijaan ei muista kovin paljoa lapsuudestaan. Lienee joku yksilöllinen ominaisuus. Tietääkseni meillä molemmilla on muuten hoksottimet melko normaalia tasoa ;)

Minä en muista edes eilistä iltaa!

Muuhun aikaan liittyvien muistojen kanssa ei ole ongelmia? Muistatko lähinnä faktoja tapahtumista vai toimiiko omaelämänkerrallinen muisti?

"Omaelämäkerrallinen muisti on suurimmalle osalle ihmisiä itsestäänselvyys. Sen avulla muistamme mitä olemme kokeneet, voimme palata muistoihin minä-muodossa ja elää kokemaamme uudelleen."

Mä taas yritän aktiivisesti olla muistelematta mitään lapsuudestani, koska muistot aiheuttaa mulle outoa ahdistuksen tunnetta. Taisin olla aika onneton lapsena ja oikeastaan ymmärtänyt sen vasta aikuisena.

Minä muistan parhaiten lapsuudesta a) erilaiset tapaturmani ja b) yhden ulkomaanmatkan. Sekä yhden kesän, kun olin mummolassa. Koulun alku on jäänyt myös mieleen. Kotiolemisesta muistan lähinnä jotkut seinätapetit ja mille eri huoneissa haisi. Yleensäkin eri tuoksuista on voimakkaita muistoja.

Aikuisena ajoilta, joilta on valokuvia on myös eniten muistikuvia. Usein ne ovat olleet matkoja.

Minä muistan menneenä alle nelivuotiaana vanhempieni makuuhuoneeseen, jossa he olivat päällekkäin. Se oli pelottavaa. Muutimme tuosta asunnosta pois kun olin alle 4, siksi hahmotan tuolloisen ikäni.

Muistan pelottavia ja jänniä tapahtumia. Samassa kodissa muistan, kun isoveljeni lähti kouluun ja hän on 4 vuotta minua vanhempi. Hänellä oli pelottava koulureppu. Minulle tuli heti ikävä kun hän lähti ovesta.

Joulupukki oli pelottava. Naapurin setä oli pelottava. Kellari oli pelottava. Pimeä oli pelottava. Parveke oli pelottava. Uudet tennarit keväällä olivat kevyet jalassa, ja hienot. En ikinä yleensä saanut mitään uutta. Naapurin tytön isi tykkäsi olla alasti kotona kun leikimme heillä. Se oli pelottavaa. Naapurin poika tuli meille hoitoon joskus ja hän oli ällöttävä. 

Nämä siis kaikki alle nelivuotiaana. Taisin pelätä aika paljon.

Onko lapsuudessasi ollut paljon ahdistusta ja pelkoa hylkäämisestä? Onnellisen ja turvallisen lapsuuden eläneet muistavat paremmin kaikki tapahtumat. 

Minä en myöskään muista lapsuudestani oikein mitään. Muistini alkaa n. 4. luokkalaisesta, eli ensimmäiset 10 vuotta elämästäni ovat hämärän peitossa. En muista perhepäivähoitoa, päiväkotia tai koulun aloitusta, en myöskään muista koskaan leikkineeni minua 2 vuotta nuoremman veljen tai 2 vuotta vanhemman siskon kanssa. En muista viettäneeni aikaa vanhempieni kanssa. En muista isovanhempien luona vietettyjä jouluja.

Olen mielestäni elänyt ihan normaalin lapsuuden, vanhempani tosin ovat eronneet ollessani nuori ja olen asunut todella monessa eri asunnossa lapsuuteni aikana (+10 muuttoa, useita eri paikkakuntia, useita eri kouluja, kaveripiiri aina vaihtunut uuteen). Olen miettinyt, onko muuttamisilla ollut vaikutusta muistamiseen. Vai johtuuko muistamattomuuteni siitä, että perheessämme ei koskaan muistella vanhoja? Muistaisinko jotain, jos joku muu ensin kertoisi niistä? Lapsuuden valokuvat tuntuvat vierailta, mutta niistä olen päätellyt mm. sen, että olemme olleet isovanhemmilla jouluisin.

Mua pelottaa ihmisten muistipimennot. Ja unohtaminen. Vaikka ihmiset erilaisia. Ja eri iät. Voi selostaa jos itse muistaa.