Lue keskustelun säännöt.
15 v tyttö suree ettei hänellä ole poikakaveria eikä ole vielä ollutkaan , kun koetin lohduttaa ettei muillakaan varmaan ole eikä ole kiire
07.12.2022 |
Niin olen kuulemma idi ootti enkä tajua mistään mitään.
Kommentit (34)
Lapsille kannattaa jo nuorena opettaa että elämän ydin ja tavoite ei ole parisuhde vaan ikioman elämän eläminen. Ystävistä on paljon enemmän turvaa ja iloa elämässä kuin jostain miehenkuvatuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi tyttöä. Mutta juttelee sulle kuitenkin huoliaan. 🙂
Harmitti minuakin poikaystävän puute tuon ikäisenä ja myöhemminkin, mutta olisin mieluummin kuollut kuin puhunut siitä äidilleni - jota varmaan muuten myös harmitti teininä. Seurusteli vasta isäni kanssa 25:nä ja sekin meni pieleen.
Minulla oli ensimmäinen oikea kunnon parisuhde 28-vuotiaana (olen edelleen samassa suhteessa). Toki useita parin kuukauden tapailusuhteita oli ennen tätä. En minä yläasteella tai lukiossa seurustellut. Osittain harmitti, mutta sitten taas ei kun ei vain osunut ketään sopivaa tyyppiä kohdalle. Turha sitä on väkisin alkaa vääntämää. Ihastuksia toki oli, mutta nekin menivät aina ohi. Eipä ystävillänikään ollut poikaystäviä ennen kuin täyttivät 18.
N32
Vierailija kirjoitti:
Lapsille kannattaa jo nuorena opettaa että elämän ydin ja tavoite ei ole parisuhde vaan ikioman elämän eläminen. Ystävistä on paljon enemmän turvaa ja iloa elämässä kuin jostain miehenkuvatuksesta.
No jaa, oltuani ilman parisuhdetta 15 vuotta olen kyllä eri mieltä. Puolisonsa kanssa ne ystävätkin on suurimman osan ajasta.
Vierailija kirjoitti:
Lapsille kannattaa jo nuorena opettaa että elämän ydin ja tavoite ei ole parisuhde vaan ikioman elämän eläminen. Ystävistä on paljon enemmän turvaa ja iloa elämässä kuin jostain miehenkuvatuksesta.
Ehkä voisi myös jättää opettamatta kutsumaan puolta ihmiskunnasta kuvatuksiksi, joista ei ole iloa kenellekään. Mutta av-mamma on tiensä valinnut, ja menee katkerana hautaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 21v, enkä ole koskaan seurustellut tai ihastunut.
Osa ihmisistä etsii välittämistä ja rakkautta, huolenpitoa tai että joku ymmärtää oikein. Mutta teininä ei saa sitä, on vain vaativat aikuiset ja niistä halutaan irrottautua. Pojilla taitaa olla joillakin ihan muu mielessä, valitettavasti. Kannattaisi lukea vaikka kirjoja tai rakkausromaaneja, säästyy raskauksilta ja taudeilta, pettäviltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
15-vuotias on vielä tosi nuori, ihan hyvä ettei ole vielä poikaystävää. Aika usein se menee niin, että ne nuorena seurustelun aloittavat päätyvät nuorena äideiksi (en nyt puhu mistään teiniäitiydestä vaan parinkympin tienoilla) eikä ole niin hyviä mahdollisuuksia sitten enää kouluttautua eikä päästä hyväpalkkaisiin töihin. Siinähän se elämä sitten menee kerrostalokolmiossa lasten kanssa kolmivuorotyötä tehden.
Muistan kun itsekin surin samanikäisenä sitä ettei kukaan ollut minusta kiinnostunut. Tuntui ihan maailmanlopulta silloin että en ollut vielä koskaan seurustellut. Mikä taas nyt tuntuu lähinnä huvittavalta, koska 15-vuotias on vielä ihan lapsi. Ensimmäinen poikaystävä löytyi 17-vuotiaana ja siitä suhteesta ei kyllä ole yhtään hyviä muistoja. Ainut hyvä puoli tuossa suhteessa oli että opin millaista miestä en ainakaan huoli rinnalleni ja mitä parisuhteelta haluan. Sen itselleni täydellisesti sopivan kumppanin löysin 31-vuotiaana. Ei todellakaan kannata mihinkään kiirehtiä tai murehtia sitä että ei ole vielä löytänyt rakkautta. Kyllä sitä vielä ehtii ja parempi vaan jos säästyy turhilta sydänsuruilta mahdollisimman pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata itkeä. Kyllä ehtii myöhemminkin, ehdit olla avoliitossa tai avioliitossa vielä 40-60 vuotta. Ja kypsempänä on helpompi seurustella. Yleensä nää ekat seurustellut eivät kestä pitempään
Nyt vaan kaikessa rauhassa pessuttelee ja etsii hyvää tyyppiä. Kyl se löytyy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille kannattaa jo nuorena opettaa että elämän ydin ja tavoite ei ole parisuhde vaan ikioman elämän eläminen. Ystävistä on paljon enemmän turvaa ja iloa elämässä kuin jostain miehenkuvatuksesta.
No jaa, oltuani ilman parisuhdetta 15 vuotta olen kyllä eri mieltä. Puolisonsa kanssa ne ystävätkin on suurimman osan ajasta.
Lähdin 15v. kestäneestä suhteesta. Näin meidän elämä menee eri tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun itsekin surin samanikäisenä sitä ettei kukaan ollut minusta kiinnostunut. Tuntui ihan maailmanlopulta silloin että en ollut vielä koskaan seurustellut. Mikä taas nyt tuntuu lähinnä huvittavalta, koska 15-vuotias on vielä ihan lapsi. Ensimmäinen poikaystävä löytyi 17-vuotiaana ja siitä suhteesta ei kyllä ole yhtään hyviä muistoja. Ainut hyvä puoli tuossa suhteessa oli että opin millaista miestä en ainakaan huoli rinnalleni ja mitä parisuhteelta haluan. Sen itselleni täydellisesti sopivan kumppanin löysin 31-vuotiaana. Ei todellakaan kannata mihinkään kiirehtiä tai murehtia sitä että ei ole vielä löytänyt rakkautta. Kyllä sitä vielä ehtii ja parempi vaan jos säästyy turhilta sydänsuruilta mahdollisimman pitkään.
Minä en ole neljäänkymppiin mennessä löytänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun itsekin surin samanikäisenä sitä ettei kukaan ollut minusta kiinnostunut. Tuntui ihan maailmanlopulta silloin että en ollut vielä koskaan seurustellut. Mikä taas nyt tuntuu lähinnä huvittavalta, koska 15-vuotias on vielä ihan lapsi. Ensimmäinen poikaystävä löytyi 17-vuotiaana ja siitä suhteesta ei kyllä ole yhtään hyviä muistoja. Ainut hyvä puoli tuossa suhteessa oli että opin millaista miestä en ainakaan huoli rinnalleni ja mitä parisuhteelta haluan. Sen itselleni täydellisesti sopivan kumppanin löysin 31-vuotiaana. Ei todellakaan kannata mihinkään kiirehtiä tai murehtia sitä että ei ole vielä löytänyt rakkautta. Kyllä sitä vielä ehtii ja parempi vaan jos säästyy turhilta sydänsuruilta mahdollisimman pitkään.
Minä en ole neljäänkymppiin mennessä löytänyt.
https://www.amoremi.ee/ selaa alas saakka. Keski-ikä 45. Miehiä eniten. Soomes on Suomi.
Minä aloin seurustella vasta 20v ja kyllä se tosiaan teininä harmitti. Löytyi onneksi heti oikea kumppani ja menin naimisiin 23 vuotiaana ja liitto on kestänyt toistakymmentä vuotta, ei ole enää haitannut, vaikkei niitä teinirakkauksia ollutkaan. Kyllä sitä ehtii.
Tuo on aina huvittavaa kun nämä ymmärtäjät yrittää lohduttaa sillä, että jollain muillakin on asiat huonosti. Kyllähän se vähän halpa keino on lohduttautua.
Ehtiihän se vielä vaihtaa sukupuoltaki pari kertaa ennenku on yli 18v.
Vierailija kirjoitti:
No minulla oli ensimmäinen poikaystävä vasta 19vuotiaana enkä koe että kukaan olisi poikaystävävöttömyydelleni koulussa nauranut, ehkä jotkut kovistytöt mutta en välittänyt heistä.
Kyllä sitä ehtii pussailla.
Ap
Lapsesi on oikeassa, et vaikuta ymmärtävän mitään hänen sanomastaan. Lapsesi ja sinä olette eri henkilöitä, joten tunnette eri tavalla. Sinä et ole välittänyt jos sinulle on naurettu, lapsesi voi välittää paljonkin jos hänelle nauretaan. Oliko kyse edes siitä, mahdoitko kuunnella? Kyllä, on totta, että pussailemaan ehtii myöhemminkin, mutta vähättelet lastasi ja hänen tunteitaan ja ajatuksiaan. Ihan kuin ei niillä ei olisi mitään väliä. Ei ihme, että lapsesi ärsyyntyi sinuun.
Olisko sillä ollut joku tietty ihastuspoika kiikarissa? Pahoittanut mielensä nyt jotenkin.
No minulla oli ensimmäinen poikaystävä vasta 19vuotiaana enkä koe että kukaan olisi poikaystävävöttömyydelleni koulussa nauranut, ehkä jotkut kovistytöt mutta en välittänyt heistä.
Kyllä sitä ehtii pussailla.
Ap