Panostin 40v asti opintoihin ja töihin

Viime hetken herääminen ehkä liian myöhään? Ainoa toivo mennä nopeasti hedelmöityshoitoklinikalle?

Vierailija kirjoitti:

Viime hetken herääminen ehkä liian myöhään? Ainoa toivo mennä nopeasti hedelmöityshoitoklinikalle?

Olen mies. Tosin sillä ei välttämättä ole väliä lopputuloksen kannalta.

Ap

Niin mäkin. Nyt on ura ja rahaa mutta se ei korvaa kaikkea. Olisi pitänyt lapset tehdä 10-15v sitten niin saisi nyt harrastaa vapaa-ajalla. Nyt kun elää pikkulapsiarkea ja yrittää samalla käydä töissä ja pitää itsensä kunnossa. Huomaa että palautuminen ei ole enää sama kuin 10-15v sitten. Toivottavasti elän(yritän ainakin) pitkään, jotta ehdin joskus nauttia myös itsestäni. Toisaalta tunnen hoitaneeni ainakin yhteiskuntavastuuni koska olen lisääntynyt neljästi ja teen kaikkeni jotta heista kasvaa ihmisiä.

Nelikymppisenä voi tehdä vielä paljon, jos se toivottu elämä oli jotain muuta kuin a) teinipelleilyä ja mahdollisimman nuorten kumppanien metsästämistä tai b) huippu-urheilua.

Jos tahtoo saada lapsia tai vaihtaa ammattia, ne kannattaa tehdä mahdollisimman pian, mutta jos nuo eivät ole elämän pääasioita niin aikaa on vielä vuosikymmeniä esim. urheilla amatööritasolla, oppia uusia asioita ja taitoja, löytää puoliso, vaihtaa asuntoa, perustaa puutarha ja ehtiä nähdä sen kasvavan, saada uusia ystäviä, lähteä politiikkaan, ottaa lemmikki, hurahtaa johonkin harrastukseen ja kehittyä siinä vaikka asiantuntijaksi...

Vierailija kirjoitti:

Niin mäkin. Nyt on ura ja rahaa mutta se ei korvaa kaikkea. Olisi pitänyt lapset tehdä 10-15v sitten niin saisi nyt harrastaa vapaa-ajalla. Nyt kun elää pikkulapsiarkea ja yrittää samalla käydä töissä ja pitää itsensä kunnossa. Huomaa että palautuminen ei ole enää sama kuin 10-15v sitten. Toivottavasti elän(yritän ainakin) pitkään, jotta ehdin joskus nauttia myös itsestäni. Toisaalta tunnen hoitaneeni ainakin yhteiskuntavastuuni koska olen lisääntynyt neljästi ja teen kaikkeni jotta heista kasvaa ihmisiä.

Ei ehkä kannata ajatella " olisi pitänyt" tyyliin, tapahtumat vaan etenivät siinä järjestyksess! Tälläkin hetkellä on tulevaisuuden suhteen odotusarvoja, et ole menettänyt mitään. Monilla on sama tilanne, mutta ikä on jo lähellä senioria 

Tein lapset 30 v hujakoilla ja hetken oli rajoittuneempaa ja raskaampaa elämä. Nyt 50 v ja elämä on kevyttä, kunto loistava, parempi kuin pienten lasten kanssa. On aikaa omalle uralle.

Ja aikuistuvat lapset ilahduttavat. En olisi lapsia saadessani arvannut, miten paljon uutta ja erilaista he voivat tuoda elämääni. Ovat laajentaneet elämänpiiriäni suunnattomasti. Ovat lahjakkaita ja menestyviä, niin osin siksi. Osaavat  paljon sellaista, mitä minä en. Saan heiltä henk. koht. opetusta, kun pyydän. Saan myös kutsuja erilaisiin tapahtumiin, joihin en muuten tietäisi osallistua. Olen saanut ystäviä myös itseäni nuoremmista.

Jäähän aina ruikuttaminen vauva-palstalla.

No voisi huonomminkin olla, pari koulutusta eikä töitä ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Niin mäkin. Nyt on ura ja rahaa mutta se ei korvaa kaikkea. Olisi pitänyt lapset tehdä 10-15v sitten niin saisi nyt harrastaa vapaa-ajalla. Nyt kun elää pikkulapsiarkea ja yrittää samalla käydä töissä ja pitää itsensä kunnossa. Huomaa että palautuminen ei ole enää sama kuin 10-15v sitten. Toivottavasti elän(yritän ainakin) pitkään, jotta ehdin joskus nauttia myös itsestäni. Toisaalta tunnen hoitaneeni ainakin yhteiskuntavastuuni koska olen lisääntynyt neljästi ja teen kaikkeni jotta heista kasvaa ihmisiä.

Jos olisit tehnyt neljä lasta 10-15 vuotta sitten, et todellakaan tällä hetkellä harrastaisi vapaa-ajalla.

Nuorin lapsi oli 15 v niin silloin oma elämäni oli taas pääroolissa  (myös ammatillinen ura!) ja lapset toivat siihen lisää hyvää. Nuorin tosin vahdittavissa vielä, mutta angstistaan huolimatta hyvällä tolalla, niin huolet kohtuullisia.

Raskainta oli, kun lapset olivat alle 5 v ja takana oli lastentauteja, valvottuja öitä, tukiverkottomuutta, puoliso matkatöissä, eikä omaa vapaata juuri milloinkaan mennä ja tulla. Sitten puoliso siirtyi normaaliin töihin ja helpotti elämääni.