Äitisuhdeongelma
Suren hankalaa äitisuhdettani. Isäni kanssa välit on tavallaan vielä hankalammat, mutta hän on minulle myös paljon etäisempi, joten en koe sitä ollenkaan niin isona ongelmana. Ja elämässäni on aina ollut muitakin parempia suhteita poikiin/miehiin ihan kavereinakin. Mutta se äitisuhde. En ole kohdannut mitään vastaavanlaista parantavaa/korjaavaa/korvaavaa (tuossa pitäis olla lainausmerkit, en tiedä toimiiko lainaus tällä kertaa) kokemusta ikinä, kuten miesten kohdalla jotenkin olen. Mielelläni kyllä kokisin.
Eli siis lähinnä kai haen vertaistukea ja muiden kokemuksia omasta äitisuhteestaan. Ja neuvoja, miten tämmöisen parhaiten aikuisena tyttärenä kestäisi tai tästä ongelmasta pääsisi eroon, kun tuntuu hankalalta tietää, että jopa jotkut aikuiset ihmiset tekevät kaikenlaista äitinsä kanssa. Ja tämän varsinaisen ongelman koen olevan nimenomaan nykyajassa, en menneessä.
(Ei kannata ehdottaa, että puhumalla korjaisin suhteeni äitini kanssa. Olen yrittänyt, mutta vika on hänen mukaansa minussa, niin sitä keskustelua ei enää kannata edes yrittää. Saa vaan vihat, haukut ja syyllistämisen niskaansa, kun aikuismainen keskustelukin tästä aiheesta on liikaa vaadittu.)
Kommentit (4)
Varmaan vaikea äitisuhde on suht yleistä.
Voit muuttaa vain omaa käytöstäsi, usein se pakottaa myös muut miettimään omaa asennettaan/käytöstään. Onko mitään yhteisiä, positiivisiä juttuja? Älä provosoidu. Luultavasti et saa koskaan vastauksia mieltäsi vaivaaviin asioihin. Asiallisetkin välit riittävät.
Haluaisit tehdä asioita äitisi kanssa, mutta hän ei suostu, niinkö? Voisit kysyä häneltä ihan neutraalisti mitä hän itse teidän suhteelta toivoisi.
Jossain vaiheessa sitä alkaa ottaa vanhempansa sellaisina kuin he ovat, eikä odota enempää. Heillä on oma historiansa, painolastinsa ja äitisuhteen vaikeudet.
Muita?