Lue keskustelun säännöt.
Äitisuhdeongelma
06.10.2025 |
Suren hankalaa äitisuhdettani. Isäni kanssa välit on tavallaan vielä hankalammat, mutta hän on minulle myös paljon etäisempi, joten en koe sitä ollenkaan niin isona ongelmana. Ja elämässäni on aina ollut muitakin parempia suhteita poikiin/miehiin ihan kavereinakin. Mutta se äitisuhde. En ole kohdannut mitään vastaavanlaista parantavaa/korjaavaa/korvaavaa (tuossa pitäis olla lainausmerkit, en tiedä toimiiko lainaus tällä kertaa) kokemusta ikinä, kuten miesten kohdalla jotenkin olen. Mielelläni kyllä kokisin.
Eli siis lähinnä kai haen vertaistukea ja muiden kokemuksia omasta äitisuhteestaan. Ja neuvoja, miten tämmöisen parhaiten aikuisena tyttärenä kestäisi tai tästä ongelmasta pääsisi eroon, kun tuntuu hankalalta tietää, että jopa jotkut aikuiset ihmiset tekevät kaikenlaista äitinsä kanssa. Ja tämän varsinaisen ongelman koen olevan nimenomaan nykyajassa, en menneessä.
(Ei kannata ehdottaa, että puhumalla korjaisin suhteeni äitini kanssa. Olen yrittänyt, mutta vika on hänen mukaansa minussa, niin sitä keskustelua ei enää kannata edes yrittää. Saa vaan vihat, haukut ja syyllistämisen niskaansa, kun aikuismainen keskustelukin tästä aiheesta on liikaa vaadittu.)
Kommentit (40)
Mä en ymmärrä miks jotku vanhemmat suosii yhtä lastaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vedä alahuuli pääsi yli ja NIELAISE
Ap:n tilanne on niin samankaltainen omani kanssa, että olisin itsekin voinut kirjoittaa tuon aloituksen. Jouduin vuosikausien keskusteluyritysten jälkeen päätymään välien katkaisuun. Aloin sitä ennen yksinkertaisesti voimaan niin huonosti, että olin jatkuvasti kipeä, ja samaan aikaan (kostona etääntymiseen) äitini laittoi ns. isompaa vaihdetta silmään ja alkoi mm. mustamaalaamaan minua todella ikävästi mitä ihmeellisemmille tahoille ja yritti aiheuttaa minulle ongelmia. Tämä todella aukaisi silmäni ja oli pakko todeta, että kyseessä on hyvin ongelmainen ihminen, josta on syytä pysytellä kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos edelliselle joka kertoi omasta samankaltaisesta tilanteesta kuin mulla! Ymmärrän ratkaisusi, eihän sulla oikeastaan muita järkeviä vaihtoehtoja ollutkaan. Oliko sulla muita läheisiä ihmisiä elämässäsi kun katkaisit välit? Mä jäisin kovin yksin jos niin tekisin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos edelliselle joka kertoi omasta samankaltaisesta tilanteesta kuin mulla! Ymmärrän ratkaisusi, eihän sulla oikeastaan muita järkeviä vaihtoehtoja ollutkaan. Oliko sulla muita läheisiä ihmisiä elämässäsi kun katkaisit välit? Mä jäisin kovin yksin jos niin tekisin.
Ap
Minäkin pelkäsin yksin jäämistä, mutta on minulla nykyään ystävä sekä ihana puoliso, joka pystyy mallintamaan minulle tervettä ja turvallista kiintymyssuhdetta, millä on ollut todella parantava vaikutus. Valitettavasti yhteyttä omaan sukuun ei enää ole, suurin osa heistä oireili ympäristölleen hyvin haitallisella tavalla. Halaus sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos edelliselle joka kertoi omasta samankaltaisesta tilanteesta kuin mulla! Ymmärrän ratkaisusi, eihän sulla oikeastaan muita järkeviä vaihtoehtoja ollutkaan. Oliko sulla muita läheisiä ihmisiä elämässäsi kun katkaisit välit? Mä jäisin kovin yksin jos niin tekisin.
Ap
Minäkin pelkäsin yksin jäämistä, mutta on minulla nykyään ystävä sekä ihana puoliso, joka pystyy mallintamaan minulle tervettä ja turvallista kiintymyssuhdetta, millä on ollut todella parantava vaikutus. Valitettavasti yhteyttä omaan sukuun ei enää ole, suurin osa heistä oireili ympäristölleen hyvin haitallisella tavalla. Halaus sinulle.
Sinulle myös! :)
Ap
Miten kestätte sen, että joillain on hyvä suhde äitiinsä? En nyt tarkoita sellaista vain ulospäin hyvää, vaan että tietää sen olevan sellainen oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten kestätte sen, että joillain on hyvä suhde äitiinsä? En nyt tarkoita sellaista vain ulospäin hyvää, vaan että tietää sen olevan sellainen oikeasti.
En tajua sun kysymystä. Mitä kestämistä on hyvästä ihmissuhteesta?
Ja ei, mun äiti on haukkunut jo lapsesta, en ole tekemisissä.
Aina olisin toivonut että ollisi luotettava äiti johon voisi olla tetve suhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kestätte sen, että joillain on hyvä suhde äitiinsä? En nyt tarkoita sellaista vain ulospäin hyvää, vaan että tietää sen olevan sellainen oikeasti.
En tajua sun kysymystä. Mitä kestämistä on hyvästä ihmissuhteesta?
Ja ei, mun äiti on haukkunut jo lapsesta, en ole tekemisissä.
Aina olisin toivonut että ollisi luotettava äiti johon voisi olla tetve suhde.
Sitä kun näkee läheltä miten toisella on sellainen ihmissuhde, jonka ois itse aina halunnut ja edelleen haluais. Se tuntuu ihan älyttömän pahalta kun sitä ei voi saada, vaikka kuinka ajattelisin olevani onnellinen niiden toisten puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kestätte sen, että joillain on hyvä suhde äitiinsä? En nyt tarkoita sellaista vain ulospäin hyvää, vaan että tietää sen olevan sellainen oikeasti.
En tajua sun kysymystä. Mitä kestämistä on hyvästä ihmissuhteesta?
Ja ei, mun äiti on haukkunut jo lapsesta, en ole tekemisissä.
Aina olisin toivonut että ollisi luotettava äiti johon voisi olla tetve suhde.
Sitä kun näkee läheltä miten toisella on sellainen ihmissuhde, jonka ois itse aina halunnut ja edelleen haluais. Se tuntuu ihan älyttömän pahalta kun sitä ei voi saada, vaikka kuinka ajattelisin olevani onnellinen niiden toisten puolesta.
Okei, nyt tajusin sun pointin. Muistan aina nuorenakin, tunnettuani mm ihan kollegan , vanhemman naisen, toivoin niin että hän olisi äitini. Hänellä oli kaksi about mun ikäistä lasta, ja muistan aina miettineeni, miten onnellisia niiden lasten täytyy olla. Ja mikä tuki ja turva aina elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kestätte sen, että joillain on hyvä suhde äitiinsä? En nyt tarkoita sellaista vain ulospäin hyvää, vaan että tietää sen olevan sellainen oikeasti.
En tajua sun kysymystä. Mitä kestämistä on hyvästä ihmissuhteesta?
Ja ei, mun äiti on haukkunut jo lapsesta, en ole tekemisissä.
Aina olisin toivonut että ollisi luotettava äiti johon voisi olla tetve suhde.
Sitä kun näkee läheltä miten toisella on sellainen ihmissuhde, jonka ois itse aina halunnut ja edelleen haluais. Se tuntuu ihan älyttömän pahalta kun sitä ei voi saada, vaikka kuinka ajattelisin olevani onnellinen niiden toisten puolesta.
Okei, nyt tajusin sun pointin. Muistan aina nuorenakin, tunnettuani mm ihan kollegan , vanhemman naisen,
Tuo just! Niin miten sen kestät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaistun aloitukseen. Joskus ennen ollaan tehty jotain äidin kanssa yhdessä, äidin ehdoilla tietysti. Nykyään ei. Mikään tekeminen ei kelpaa enkä minäkään halua viettää aikaa hänen kanssaan kun on aina niin vihainen kaikesta ja kaikille ja kohtelee ihmisiä epäkunnioittavasti. Oikeasti vähän pelkään molempia vanhempiani. He voivat sanoa ihan mitä sattuu, jotain tosi epäkunnioittavaa joko muista tai minusta. Sellaista että lähtee ilmat pihalle ja ihmettelee että mitä ihmettä eikä osaa siinä tilanteessa edes puolustautua kun se tulee niin puskista ja itse miettii että kuuliko edes oikein. Saattavat myös suuttua mielivaltaisesti koska tahansa. Sellaista oli koko lapsuuteni ja nyt en enää jaksa. Valitsen olla tapaamatta ja pitämättä yhteyttä. Olisi kuitenkin kiva jos olisi vanhemmat ja hyvä suhde heihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kestätte sen, että joillain on hyvä suhde äitiinsä? En nyt tarkoita sellaista vain ulospäin hyvää, vaan että tietää sen olevan sellainen oikeasti.
En tajua sun kysymystä. Mitä kestämistä on hyvästä ihmissuhteesta?
Ja ei, mun äiti on haukkunut jo lapsesta, en ole tekemisissä.
Aina olisin toivonut että ollisi luotettava äiti johon voisi olla tetve suhde.
Sitä kun näkee läheltä miten toisella on sellainen ihmissuhde, jonka ois itse aina halunnut ja edelleen haluais. Se tuntuu ihan älyttömän pahalta kun sitä ei voi saada, vaikka kuinka ajattelisin olevani onnellinen niiden toisten puolesta.
Okei, nyt tajusin sun pointin. Muistan aina nuorenakin, tunnettuani mm ihan kollegan , vanhemman naisen,
Tai ylipäätään miten joku muukaan tollasen tilanteen kestää?
Mäkin suren. Eikä se tunnu loppuvan, vaikka muita ihmissuhteita onkin.
Vierailija kirjoitti:
Mäkin suren. Eikä se tunnu loppuvan, vaikka muita ihmissuhteita onkin.
Ei kai se voi loppua, koska vanhempien ja lasten suhde on korvaamaton. Minullakin on muita ihmissuhteita mutta eivät he ole olleet elämässäni alusta lähtien eivätkä voi saada sellaista asemaa kuin vanhemmat. On tosi satuttavaa huomata että muita ihmisiä kiinnostaa kuulumiseni enemmän kuin omia vanhempiani ja että muut kohtelevat minua paremmin. Satuttavinta on huomata että vanhemmat eivät halua muuttaa käytöstään jotta minä voisin suhteessa paremmin. Silloin ainoa vaihtoehto on pitää etäisyyttä ja sekin satuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin suren. Eikä se tunnu loppuvan, vaikka muita ihmissuhteita onkin.
Ei kai se voi loppua, koska vanhempien ja lasten suhde on korvaamaton. Minullakin on muita ihmissuhteita mutta eivät he ole olleet elämässäni alusta lähtien eivätkä voi saada sellaista asemaa kuin vanhemmat. On tosi satuttavaa huomata että muita ihmisiä kiinnostaa kuulumiseni enemmän kuin omia vanhempiani ja että muut kohtelevat minua paremmin. Satuttavinta on huomata että vanhemmat eivät halua muuttaa käytöstään jotta minä voisin suhteessa paremmin. Silloin ainoa vaihtoehto on pitää etäisyyttä ja sekin satuttaa.
Niin Oon pahoillani sun puolesta. On kyllä kummallista kun muut ihmiset kuuntelevat mitä mulla on sanottavaa ja muistavat sen oikein, mut vanhempani ei. Enkä viitsi sitten kertoakaan ylimääräistä heille itsestäni. Mä oisin valmis korvaamaan vanhempien ja mun välisen suhteen jollain muulla mut sekin on liikaa toivottu. Oon jotenki ihan irtautunut mun vanhemmista.
Kiitos tähän mennessä tulleista kommenteista! Erityisesti vastaajien omia kokemuksia oli kiva (jos nyt tähän aiheeseen liittyen voi olla kiva) lukea. Katson myös sen toisen ketjun, minkä joku vinkkasi.
Joku kehotti minua menemään töihinkin. Käyn siellä arkisin.
Minulla on yksi sisar, ikäero ei ole iso. Hänellä on paremmat ja paljon läheisemmät välit etenkin äidin kanssa. Isä selvästi suosii sisartani, mutta eivät hekään läheisiä ole. Se on mielestäni outoa, koska mitään objektiivista syytä sille en keksi, mutta sen osalta olen todennut että antaa olla. Minä tunnen olevani ikään kuin perheen ulkopuolinen perheenjäsen, jolle ei oikein ole paikkaa siellä. Ja tuollainen kuvailemani kuvio on ollut niin pitkään kuin muistan.
Ap