Lue keskustelun säännöt.
Pelkkä peruskoulutus - miten olet pärjännyt elämässä
05.10.2025 |
Itselläni ei ollut koulussa mikään huippusuoritus, jäin peruskouluun eikä jatko-opinnot kiinnostaneet. Alkuvuodet meni hanttihommissa kaikkea raksalta varastohommiin ja vähän sitä sun tätä.
Kolmikymppisenä päätin kuitenkin kokeilla omia siipiäni ja perustin yrityksen. Nyt 50-vuotiaana teen noin 10 miljoonan liikevaihtoa vuodessa.
Ei ollut helppoa tie, mutta jotenkin se oma into ja yrittäminen vei eteenpäin, vaikka paperit ei hyllyssä painaneet.
Miten te muut, joilla on pelkkä peruskoulu?
Oletteko pärjänneet, vai onko koulutuksen puute tullut vastaan elämässä tai töissä?
Kommentit (20)
Taitaa ainakin nykypäivänä olla ainoa vaihtoehto perustaa ona yritys, jos ei ole koulustusta millekään alalle. Muuten saa korkeintaan jotain hanttihommia. Ennenvanhaan pystyi helposti etenemään uralla ihan työn kautta, mutta nykyään kaikkeen vaaditaan koulutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon työtön koska en saa mitään töitä ilman koulutusta
Menin huonosti sujuneen peruskoulun jälkeen oppipojaksi lvi alalle. Nyt nelikymppisenä minulla on parikymmentä työntekijä joista kaksi on insinöörejä. Raha on enemmän kuin koskaan kerkeän kuluttamaan. Tunnen muutaman hyvin koulutetun jotka ovat pilanneet ihmissuhteet ja talouden täysin.Vaikka lähtökohdat ovat huonot niin ahkeruudella voi korjata kaiken.
Jos ei osaa rahan kanssa niin on turhaan haaveilla menestyvästä yrityksestä.
"Rahaa on, takaan sen, käyn kolmatta linjaa"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääsin töihin ja opettelin työt ja sain pitkän työuran vuoksi managerin paikan. Ihan hyvin menee.
Olen huomannut että paljon kouluja käyneet ovat jotenkin arempia tekemään ohjeita ja he tarvitsevat enemmän tukea esimiehiltään. Ehkä he pelkäävät vastuuta, tai odottavat valmiita vastauksia, samaan tapaan kuin koulussa niitä sai kirjoista.
Sitten on näitä tekijä tyyppejä, joilla ei ole välttämättä niin paljon koulutusta. He tutkivat itsenäisesti miten homma toimii ja opastavat vielä muita.
Jos olet työtön niin mieti oma markkinaarvoasi, jos et mitään osaa niin mene vaikka ilmaiseksi töihin oppimaan. Tunnen muutaman jotka menivät oppipojaksi, yksi meni muurarin ja toinen nuohojan apuriksi. Tänään molemmilla menee hyvin ja töitä on. Jos on työtön ilman koulutusta niin on turha haaveilla että joku tulisi kotoa hakemaan hyvin palkattun töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei mene kovin hyvin.
Alkuun sain hyvin töitä ja vaikka ne olikin lähinnä hanttihommia ja trukkikuskeilua, oli ihan kiva kun vertaisi esim opiskeleviin kavereihin, joilla ei ollut rahaa lainkaan. Mutta sitten jouduin yksien pikkujoulujen jälkeen pieneen onnettomuuteen ja satutin selkäni. Nyt olen ollut vuosia työkyvytön, mutta kelan mielestä voisin vielä tehdä jotain töitä (ammatimukaisiahan niiden ei tarvi olla, koska mulla ei ole ammattia), enkä siis saa eläkettä - ja aika pieneksi se jäisi vaikka saisikin, kun työura kuitenkin kesti vain kymmenisen vuotta.
En myöskään pysty kouluttautumaan uudestaan, koska jotakuinkin kaikkiin aikuiskoulutuksiin vaadittaisiin joku keskiasteen tutkinto alle. Mun pitäisi siis käyttää nyt seitsemän vuotta kouluttautuakseni uudelleen johonkin ei-fyysiseen eli käytännössä amk-tasoiseen työhön - ja tietty se koulu jäi aikanaan käymättä myös siksi, ettei koulunpenkillä istuminen ollut mun alaa. Nyt toi vaikuttaa aika lailla tekemättömäötä paikalta, eikä rahatkaan riittäis noin pitkään opiskeluputkeen enää millään.
Äkkiö tämä ketju tyrehtyi. Ilmeisesti oman elämänsä sankareita ei riittänytkäön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
9 luokkaa nipinapin läpi ja heti töihin.
nyt työura takana ja hyvällä eläkkeellä.eipä ole mitää ongelmia työnsaannin kanssa ollut.
viimeiset 30 vuotta ministerin tasoista palkkaa nautiskeltu.päivääkään en työttömänä ollut.
Hyvinhän se yleensä menee. Pelkkä peruskoulu ja yleensä silloin ollaan lääketieteen, astronomian, biologian, maantiedon, fysiikan jne. vimpan päälle asiantuntija. Kaikki tiedetään paremmin kuin muut. Ja sitten vielä kritiikitön usko kaikenkarvaisiin salaliittoihin siihen päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulutodistuksilla emme saa ahkeruutta, halua oppia uusia asioita ja kykyä olla sinnikäs. Tein nuorena lapset. En ole koskaan käyttänyt alkoholia säännöllisesti tms. Enkä ole ollut työttömänä.
Sanoisin että korkeasti koulutetut ovat hyvin asennevammaista porukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvin. 39 mittarissa ja vuosien varrella ostanut kultaa noin 50.000€ edestä eikä kela tai muutkaan tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että korkeasti koulutetut ovat hyvin asennevammaista porukkaa.
Riippuu kuule ihan ihmisestä.
Sain säälistä paperit. Ei minusta mitään tullut. Tk-eläkkeellä olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että korkeasti koulutetut ovat hyvin asennevammaista porukkaa.
Riippuu kuule ihan ihmisestä.
Ainoastaan vanhemmiltaan omaisuutta perivät ovat enemmän asennekehitysvammaisia kuin korkeasti koulutetut. Molemmat silti todella reaalimaailamsta etääntyneitä
Pelkkä peruskoulu. Siivoustyöhön, yli 30 vuotiaana opiskelin laitoshuoltajaksi, vakkarityö sairaalassa. Hyvät tulot nyt,talolainaa makselen. Odotan innolla, kun meinaan hakea 63 vuotiaana uraeläkettä. Talo on siihen mennessä maksettu. Jos ei uraeläkettä heru,saikulla olemallakin saa rahaa.
Perustin yrityksen vuonna 2008. Liikevaihtoa tänä päivänä noin 6 miljoonaa euroa. Velaton erillistalo Espoossa ja velaton loma-asunto Espanjassa . Autona käytetty Porsche .
kaikki tämä on vaatinut pitkää päivää ja välillä hulluakin riskiä bisneksissä . Eläkepäivät tulen viettämään Espanjassa .
m48
Olen syntynyt 1989.
Suurin osa tuntemistani pikkupaikkakunnan peruskoulupudokkaista syrjäytyi ja on jo kuollut päihteisiin tai oman käden kautta.
kahta tyttöä olen seurannut yläasteaikojen jälkeen somessa. Toisesta tuli teiniäiti ja se taisi olla hänen pelastuksensa. Halusi tarjota lapsilleen parempaa kuin itse sai, oli noin 25-v asti kotiäiti yhteensä kolmelle lapselle, piti blogia sisustuksesta ja lapsiperhearjesta. Rahaa ei ollut paljoa mutta lasten teini-isä pysyi kuvioissa ja duunaripalkalla remontoivat omin käsin vanhan omakotitalon, kalustivat sen kirppislöydöillä upeaksi ja elivät varsin idyllisen näköistä, päihteetöntä ja perhekeskeistä elämää. Sittemmin kun vanhimmat lapset alkoivat olla koulu-iässä, äitinsä palasi koulun penkille ja on nykyään arkkitehti. Joten lopulta häntä ei voine laskea koulupudokkaaksi, vaan ennemminkin tyypillisestä poikkeavaa polkua kulkeneeksi.
Toinen ikäluokkani tytöistä sai myös kaksi lasta tosi nuorena. Työskenteli peruskoulun päättötodistus taskussaan huoltsikalla ja lounasravintolan kassalla, kunnes teki harrastuksestaan yrityksen. Ainakin somen perusteella vaikuttaa pyyhkivän hyvin, yritys on kasvanut ja on aika nimekäs toimija tuolla lapsuuden paikkakunnalla ja sen ympäristökunnissa. Tämä entinen kaverini selvästi teki intohimostaan ammatin ja ainakin somen perusteella ja mitä nyt välillä juoruja vanhoilta kulmilta kuulee niin elää varsin onnellista ja omannäköistä elämää.