Miten suhtaudut, jos et

Annan olla ja lakkaan pitämästä yhteyttä, en oikeastaan osaa sanoa että missä vaiheessa, menee vaan yleensä niin että se pikkuhiljaa vain hiipuu.

Yksi ystävä minulla kyllä on yhä jonka kanssa meillä on joskus tosi pitkiäkin hiljaisuuksia, mutta sitten toinen meistä aina katkaisee sen ja pidetään tosi tiiviisti taas yhteyttä kuukausien ajan ja sitten saattaa taas olla hiljainen hetki.

Syytä tuohon en nyt voi sanoa koska se on hänelle tosi henk.koht juttu niin en viitsi sitä jaella, mutta se hiljaisuus ei siis ole että kiinnostus vaan loppuu pitää yhteyttä.

Nostan.

Ap

En tiedä onko olemassa ok syitä tähän. Mutta jossain vaiheessa se vaan riittää enkä ota enää yhteyttä. En halua olla ainut joka ottaa, vaikka kaveri vastaisikin ihan iloisen oloisesti. 

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko olemassa ok syitä tähän. Mutta jossain vaiheessa se vaan riittää enkä ota enää yhteyttä. En halua olla ainut joka ottaa, vaikka kaveri vastaisikin ihan iloisen oloisesti. 

Tätä pohdin nyt itsekin. Aina on jokin "tilanne" elämässä mikä vie voimia tms ja siksi täyshiljaisuus ja yksipuolisuus. Itse vain tuumaan, että ei sekään asiaa täysin selitä, ei se nyt liikaa vaadi, että heittäis "mitä kuuluu" tai "nyt en jaksa kommunikoida"-viestin sen sijaan, että se on aina vain se toinen joka ottaa yhteyttä, siitä tulee totaalisen yhdentekevä fiilis. Sitä paitsi on tässä elämässä itse kullakin klaarattavaa, mutta siitähän ei tietenkään tiedetä, kun on vain se oma napa ja hiljaisuus. En jaksanut enkä osannut viimeviikolla saamaani vastaukseen (olin taas kysynyt kuulumisia) tällä kertaa vastata itse mitään, tosin eipä siinä mitään minulta kysyttykään. 

Ap

.

Nostan.

Ap

Jos on niin, että kaveri ei jaksa pitää suhun yhteyttä kun on tilanne elämässä, niin silloin sä et ole sellainen ihminen, joka tuo sille kaverille lisää voimia. Yhteydenpito suhun vie niitä. 

Älä ota itseesi.  Kumpikaan ei tee mitään väärää tai ole paha ihminen. Todennäköisesti ootte vaan niin erilaisia persoonia, että teidän kaveruus ei oo sille toiselle rentouttava juttu ja sitten yhteydenpito jää.

Anna tuon kontaktin hiipua ja panosta sellaisiin ihmisiin, joiden kanssa on vastavuoroisempaa. 

Sulla on vaativa ja velvollisuuslähtöinen suhtautuminen tähän "ystävään". :( 

Vierailija kirjoitti:

Sulla on vaativa ja velvollisuuslähtöinen suhtautuminen tähän "ystävään". :( 

Miksi? 

Siksikö, kun toivoisin itsekin daavani häneltä joskus viestin? Ok.

Ap

Yhden ystävän tunsin 15 vuotta ja oli meillä välillä pitkiäkin hiljaisuuksia, ihan kuukausitolkulla. Yleensä kun hän voi huonommin. 

Viimeisintä hiljaisuutta edelsi riita, jota hän ei suostunut millään lailla käsittelemään ja oli todella ilkeä ja hyökkäävä vaikka mä koitin rauhoitella tilannetta. Samaa tapahtunut aiemmin mutta nyt tais mennä yli jo. Se on pari kertaa puolen vuoden sisällä laittanut jonkun "miten menee"-viestin enkä ees kykene vastaamaan. Oon pyytänyt soittamaan monta kertaa kun mulla nousee kierrokset näpyttelystä hänen kans ja se olis ihan aikuismaista mutta ei.

Aika paljon muuten mä itse taidan olla se kaveri, mikä ei juuri ota yhteyttä. En vaan osaa ilman varsinaista asiaa tyyliin "onko lainata porakonetta". On nuo onneksi ymmärtäneet.

Ootko sä yrittänyt puhua asiasta?

Oikeasti jotkut ei vaan osaa muuten vaan höpötellä vaikka tykkäävätkin ja sit on myös ihmisiä joita ei vaan kiinnosta. Kai sä itse tiedät.

Jos toista ei vaikuta enää kiinnostavan, lopetan itsekin yhteydenpidon. Eihän siinä muuta.

Uskon, että ihmisillä on aika paljon haasteita hallita elämäänsä ja aika moni myös väsyy työelämässä tai omassa elämässä on stressaavia tekijöitä imemässä energiaa ihmissuhteista. Tämä on tietysti vain minun ajatuksiani, mutta jos syytä välien hiipumiselle ei selkeästi ole ja toinen vain häviää en ainakaan kokisi tehneeni itse mitään väärin. Tottakai se harmittaa, mutta tuntuu olevan niin tavallista ja tapahtuu liian monille.