Miten te pystytte laihduttamaan
ja pysymään tavoitepainossa?
Mä olen armoton jojolaihduttaja. En yksinkertaisesti pysty syömään terveellisesti pieniä annoksia. Laihtumaan pystyn kevyestikin ja saan paljon kiloja tiputettua, mutta ajan kanssa ne tulevat takaisin. Mun suurinta herkkua on oma tekemä pitsa, perunaruuat ja leipä.
Kommentit (7)
Ja aloin elää kuten kuvittelin normaalipainoisen elävän: aloin liikkumaan säännöllisesti ja söin reilusti kotiruokaa.
Ei ollut nopea tie - 40 kg lähti vajaassa neljässä vuodessa, mutta kertaakaan ei tullut kamalaa epäonnistumisen tunnetta, vaan kaikki "repsut" olivat normaalia elämää. Eikä painon pitäminenkään ole ollut kovin vaikeaa, kun oli 4 vuotta aikaa opetella.
mutta en laihtunut. Syön sitten varmaan älyttömän paljon ja huono aineenvaihdunta. Käyn kuitenkin lenkillä päivittäin koiran kanssa, joten luulisi senkin edes jotain auttavan.
mitään vaikeuksia syödä pieniä annoksia ja terveellistä ruokaa. Sen sijaan napostelen ihan hulluna kaikkea epäterveellistä. Saatan päivässä syödä semmosen jumbopussillisen karkkia, ja se on kai aika monta kaloria...
Yksi oli, että huolehdin, että syön kunnon aamupalan ja kaksi ateriaa päivässä - en siis yritäkään selvitä yhdellä ruualla. Toisekseen lopetin herkkujen ostamisen kotiin. Kun tekee mieli, niin lähden erikseen hakemaan kaupasta ja ostan vain sen mitä tekee mieli: pikkupussit karkkia ja sipsejä ovat loistavia.
Lisäksi oletin liikkuvani normaalipainoisena aktiivisesti: aloin käymään hikilenkillä 3 kertaa viikossa ja sen lisäksi 2-3 kertaa viikossa salilla. Tällä hetkellä treenaan elämäni toiselle maratonille. Hoituu koiran lenkitys siinä samassa omien juoksuharjoitusten kanssa.
Aloin myös hyödyntää hyötyliikuntaa: alle 3 km matkat menevät helposti kävellen ja alle 15 km pyörällä. Kaupassa käyn isoilla ostoksilla kerran viikossa autolla ja maitotölkin joutaa hakemaan vaikka lenkin yhteydessä.
Lenkit käyn yleensä aamulla ennen kun lapset heräävät ja salireissut teen pääasiassa viikonloppuisin. Kohtalaisen helppoa oli miehen kanssa sopia nämä menot - hänellä on sitten omansa ja silti jää yhteistä aikaa perheelle reilusti.
3
ruoka ei ole huvitteluaine vaan sillä eletään.
Oi kun ruoka oliskin mulle kuin bemsaa. Olen kateellinen ihmisille, jotka unohtavat syödä.
jonka mukaan pieni jojoilu (muutaman kilon vaihtelu) ei haittaa - suurempi terveysriski on kuitenkin se ylipaino. Pyrin siis "tasoittamaan" välillä tilannetta, kun olen syöpötellyt liikaa ja näin onnistun pysymään normaalipainoisena. Kyllä elämästä pitää nauttiakin.