Kaveri muutti Hesasta "maalle" ja kaikki pielessä...

Pienten paikkakuntien kirous on ilkeämielinen juoruilu. Naapureiden asiat "tiedetään" valtavan hyvin ja naureskellaan selän takana. Ollaan kateellisia ja vähätteleviä yhtä aikaa. Vieläkin muistot puistattavat.

mutta en jotenkaan koskaan sinne "kuulunut". Olen luonteeltani ulospäinsuuntautunut ja vilkas ja maaseutu ei jotenkaan istunut minulle vaikka miten itselleni niin vakuuttelin. Ostimme maalta talonkin ja ihan oikeasti yritin, mutta ei niin ei. Tuli ero ja muutin kaupunkiin...ja täällä olen kuin kala vedessä. Vaikka olen vasta 8 vuotta asunut kaupungissa, koen tämän enemmän kodikseni kuin koskaan maaseudun. Ihmiset ovat erilaisia maalla kuin kaupungissa, toiset viihtyvät pienemmissä yhteisöissä ja toiset isommissa. Kaupungissa on enemmän omaa rauhaa kuin maalla (hassua, mutta totta). Inhosin sitä toisten asioista juoruamista maalla. Kaupugissa ei ketään kiinnosta muiden asiat. Eli jos kaverisi on "kaupunki-ihminen", ei hän sinne maalle välttämättä totu koskaan. Toivotaan, että on alkushokki, mutta voi olla muutakin.

suvaitsemattomuus ärsyttää. Suu auki toljotetaan kun näkyy jotain uutta ja erilaista, niinkuin nyt esim joku "hesalainen."

ei hesalaiset niin ihmeellisiä ole, ainakaan täällä matkailupitäjässä :)))toivotetaan hyvinkin tervetulleeksi

suvaitsemattomuus ärsyttää. Suu auki toljotetaan kun näkyy jotain uutta ja erilaista, niinkuin nyt esim joku "hesalainen."

kaupunkilaisten selän takana näiden "pöljyydelle". Pöljiähän ne tietenkin ovatkin kun tuhlaavat rahansa kaikenkarvaisissa maatilamatkailukohteissa, joissa laatu ei päätä huimaa.

kaupunkilaisten selän takana näiden "pöljyydelle". Pöljiähän ne tietenkin ovatkin kun tuhlaavat rahansa kaikenkarvaisissa maatilamatkailukohteissa, joissa laatu ei päätä huimaa.

Levi ole yhtään hullumpia paikkoja lomaansa viettää.

Se on varmaan ihan hyväkin niin. Tosin lappilaiset eivät minusta ole lainkaan pahimmasta päästä mitä maalaisiin tulee. Siellä on kuitenkin tekemisen meininki eikä ihmiset valita ja juoruile kaikesta niin kuin etelämpänä.

Itse muutin Helsingin keskustasta 80 kilometrin päähän ja ensimmäinen vuosi oli henkisesti rankka. Uusi paikka esittäytyi vain puutteineen. Vuoden päästä aloin hiljalleen kotiutumaan ja nauttimaan niistä hienoista asioista, joita nykyinen asuinpaikkamme tarjosi.



Keskustasta muuttaminen "maalle" voi olla jopa suurempi kulttuurishokki kuin toiseen maahan muuttaminen, tai ainakin verrattavissa oleva juttu.

Ihmeessä te onnistutte tekemään näistä asioista niin mustavalkoisia?



Mä olen törmännyt epämiellyttäviin ihmisiin niin Helsingissä kuin muuallakin Suomessa - ja muuten Suomen ulkopuolellakin. Mutta olen mä törmännyt onneksi helmiinkin. en todellakaan osaa nähdä tätä paikkakunnasta riippuvana asiana. Toisaalta mustavalkoisuus puolestaan kielii AINA suppeasta maailmankuvasta!!

sanoisin että kulttuurishokki. Itse elän sellaista parhaillaan. Ollaan muutettu jokaisen lapsiperheen unelmaan, uudelle asuinalueelle. Keskelle korpea on siis raivattu lapsiperheille oma reservaatti, jossa talot on vieri vieressä, ja jossa ei asu yhtään yli 45-vuotiasta ihmistä eikä ole yhtään yli kakismetristä puuta. Lapsia on valtavasti, palveluita heikommin. Aamuisin motarin liittymät on tukossa perheautoista - ja iltapäivällä samoin.

Minä en kestä tätä, että kaikki on samannäköistä. Kaipaan takaisin kaupunkiin, jossa oli erilaisia ihmisiä, mummoja puistonpenkillä, ehkä pikkuisen rähjäistäkin siellä ja täällä.

Mut kyllä tämä tästä. Lapsella on täällä hyvä asua, joten sopeudun varmasti kun vaan kovasti yritän.

Avaukseen sanoisin, että ehkä kaveri vuodessa sopeutuu, kun on kaikki vuodenajat elänyt läpi uudella paikkakunnalla, ehkä tutustunut joihinkin paikkakuntalaisiin ja oppinut vähän paikallisia tapoja.

vaan ihan näitä 'pikkukaupunkeja' pitäjän sisällä. Niihin kyllä mahtuu, eikä kukaan kysele jälkeenpäin.

kaupunkilaisten selän takana näiden "pöljyydelle". Pöljiähän ne tietenkin ovatkin kun tuhlaavat rahansa kaikenkarvaisissa maatilamatkailukohteissa, joissa laatu ei päätä huimaa.

Se on alussa aina vaikeaa sopeutua, muuttaa minne tahansa.

eli kaikki siis voi olla huonosti, kun ns mikään ei toimi totutunlaisesti tms. Onko muuttanut vapaaehtoisesti, eli itse halunnut? Ja nyt todellisuus ei vastaa mielikuvaa, niin pettymys on ilmeinen.

Koulussa pienemmät luokat (400 oppilasta, ei siis mikään kyläkoulu), rauhallisemmat lapset, vanhemmilla vähemmän avioeroja, vanhemmat vähemmän työttöminä jne.



Oopperataloa ja Kansallisteatteria meillä ei ole.

Ainakin minä ole kokenut, etä muualla Suomessa ollaan jotenkin niin omituisia, että on tosi vaikea sopeutua.

todennäköisesti joku juttu on huonommin, ja joku toinen paremmin. Mutta jos ihminen huomaa vain ne asiat, jotka ovat huonommin, taustalla on negatiivinen ennakkokäsitys, joten tosiaan tulee mieleen, onko ihminen paikkakunnalla vapaaehtoisesti, ja miksi etsii huonoja puolia ympäriltään. Ainakin alussa ihmisellä on yleensä muutenkin se ensi-ihastus menossa, jolloin etsitään juuri niitä hyviä puolia, joten oudolta kuulostaa.

Ainakin minä ole kokenut, etä muualla Suomessa ollaan jotenkin niin omituisia, että on tosi vaikea sopeutua.

kotipaikaltaan mihinkään, joten saa säilyttää vapaasti sen kapean maailmankuvansa. Outoa on se, että ihminen muuttaa jonnekin, ja silti etsii vain niitä ikäviä puolia.

jonkin aikaa kunnes sopeutuu tai sitten ei. Ja hyvähän se on että kokeilee maalla asumista, jos siitä on haaveillut. Pääsee sieltäkin pois, sitten kun haluaa.

voihan se olla etät koulu on jotenkin huonompi, eihän kaikki koulut suomessakaan ole saman tasoisia (ja tällä en nyt sitten tarkoita etät kaikki "maalla" olevat koulut olisivat huonoaj, mutta yksittäistapauksess voi käydä niin että vaihtaa hyvästä koulusta huonompaan).



Ja paljon tosiaan riippuu esim. asuinalueesta. Jos muuttaa jostain missä kaikki palvelut ovat max 500 m päässä jonnekin missä lähes kaikki palvelut ovat vähintään 2 km päässä niin toki se näkyy ja tuntuu. Kaikkia se ei haittaa ja joillekin se voi olla jopa kaivattu muutos, mutta toisille se voi olla iso juttu. Jos taas muutta aika vastaavalle alueelle kuin missä ennen asui (esim. ison kaupungin keskustasta pienemmän kaupungin keskustaan) on muutos pienempi.



Tai sitten kyse voi olla pikkuasioista: ei ole löytynyt kauppoja jossa muyytäisiin omaa suosikkijuustoa, ei ole löytynyt kahvilaa johon olisi tykästynyt jne.



Vaikea sanoa ap:n alkuperäisen viestin perusteella mistä on kyse :)

Omasta tahdosta muutti, mutta vituttaa kuunnella kun lääkäriin ei pääse ja koulussa kaikki kuulemma pielessä vaikka on oikeesti hyvä koulu.....................

En todellakaan usko että pääkaupungissakaan lääkäriin pääsee heti ku soittaa yms.

Ja tosiaan asuu nyt 40-50 km päästä hesasta, ja tätä jatkunut jo kolme neljä kuukautta.

Koskakohan mahtaa sipeutua sitten?