Saako omasta lapsestaan olla ylpeä?

Oppi lukemaan ja laskemaan selvästi ennen kouluikää. Pääsi SYK:n eliittikouluun.

Löi luokkakaveriansa, joka häiriköi tunnilla, vaikka tiesi joutuvansa vaikeuksiin

Olen ylpeä lapsestani ihan vain siksi millainen ihminen hän on. Olen aina ylpeä hänestä, ei tykkää kiusata muita ja osaa ajatella. Fiksu lapsi.

Saa olla ja onkin hyvä että on ylpeä lapsen pärjäämisestä. Munkin poika opiskeli toisen ammatin  ja sai työpaikan. 

On äärimmäisen outoa ja sairasta, jos henkilö EI ole ylpeä omasta lapsestaan.

Vierailija kirjoitti:

Oppi lukemaan ja laskemaan selvästi ennen kouluikää. Pääsi SYK:n eliittikouluun.

Minäkin olin "eliittikoulussa", mutta sitä sanaa ei ole sanottu koskaan. Olet huonoitsetuntoinen ja ratsastat koululla.

Toivoisin, että vanhempani olisivat olleet, mutta en ole koskaan kyennyt täyttämään heidän odotuksiaan, mistä sain kyllä toistuvasti kuulla. Minusta tuli huonon itsetunnon omaava koulukiusattu ja työpaikkakiusattu ja yksinäinen ihminen. Joten ainakin minun tapauksessani jonkinlainen hyväksyntä ja positiivinen palaute olisivat olleet tarpeen eikä vain vikojen, ruumiillistenkin, toistuva luetteleminen.

Voi olla ylpeä, jos arvostaa työntekoa ja pyrkii siihen tai on jo työelämässä.

Tietenkin, mutta täytyy samalla tiedostaa että mikään oman lapsen menestyksestä ei ole omaa ansiota. 

Minä olen ylpeä lapsistani heidän omana itsenään, kummastakin eri syistä. 

Vierailija kirjoitti:

On äärimmäisen outoa ja sairasta, jos henkilö EI ole ylpeä omasta lapsestaan.

Entä jos ei ole mitään syytä olla ylpeä? Esim jos lapsi joutuu amikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On äärimmäisen outoa ja sairasta, jos henkilö EI ole ylpeä omasta lapsestaan.

Entä jos ei ole mitään syytä olla ylpeä? Esim jos lapsi joutuu amikseen.

Olet todella outo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On äärimmäisen outoa ja sairasta, jos henkilö EI ole ylpeä omasta lapsestaan.

Entä jos ei ole mitään syytä olla ylpeä? Esim jos lapsi joutuu amikseen.

Sitten voi vain rakastaa häntä. Rakkaus, joka on riippuvainen toisen saavutuksista, ei ole rakkautta ollenkaan.

-ohis.

Tottakai saa olla ylpeä omasta lapsestaan ja pitääkin olla. 

Myös hänen tekemisistään saa olla ylpeä ja huomioida hyvät asiat. Ja opettaa että ne huonot jutut voisi jättää pois.

Ei se, että lapsi menestyy jossain eliittiasiassa anna aiheutta ylpeydelle, vaan se, että hän osaa ottaa muut huomioon, on välittävä ja pitää huolta itsestään ja muista. Toki on hyvä, että pärjää aikanaan omillaan ja oppii tekemään työnsä kunnolla.

Mikä tahansa työkin on arvokasta. Ja tarpeellista yhteiskunnalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On äärimmäisen outoa ja sairasta, jos henkilö EI ole ylpeä omasta lapsestaan.

Entä jos ei ole mitään syytä olla ylpeä? Esim jos lapsi joutuu amikseen.

Itsepä olet hänet kasvattanut.

Välillä olen ylpeä lapsistani, välillä häpeän heitä. Mutta joka päivä minä kasvan, koska he kasvattavat minua.

Tottakai🥰 12 viestiä ja pilattiin tämäkin hyvän mielen aloitus. Sääli😡

Monestakin asiasta. Oppi lukemaan jo päiväkoti ikäisenä, on loistanut aina koulussa sen kummemmin yrittämättä, pääsi ensi yrityksellä lääkikseen, opiskeli itsensä erikoislääkäriksi ja on saanut kaksi suloista lasta.

Kaikkein ylpein olen kuitenkin siitä, miten jalat maassa oleva ja muut huomioon ottava ja rakastava poika mulla on, ja miten hyvin olen lapseni kasvattanut yksinhuoltajana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On äärimmäisen outoa ja sairasta, jos henkilö EI ole ylpeä omasta lapsestaan.

Entä jos ei ole mitään syytä olla ylpeä? Esim jos lapsi joutuu amikseen.

Sitten voi vain rakastaa häntä. Rakkaus, joka on riippuvainen toisen saavutuksista, ei ole rakkautta ollenkaan.

-ohis.

Tämä maa on ihan pipi. Jokaisessa lapsessa pitää olla jotain, mistä olla ylpeä. Jos ei ole, väärin kasvatettu. Ei ole ojennettu silloin, kun on aihetta hävetä. En ole oikein Jordan Petersonin fani, mutta siinä on ihan vinha perä, että jos et itsekään siedä lastasi sellaisena kuin annat hänen olla, miten voit kuvitella kenenkään muunkaan sietävän. Vaatikaa niiltä älkääkä pelätkö lapsianne.

Saa ja pitääkin olla.

Eihän sen tarvitse olla yltiöihannointia tai sokeaa palvomista vain koska oma lapsi mutta kehuva kannustaminen ja se, että näkee/ kokee vanhemman olevan ylpeä itsestään on hyvin tärkeää itsetunnon kehitykselle. Jos ei kotona ikinä kehuta tai olla ylpeitä mistään, on vaikea kokea olevansa samanarvoinen muiden kehuttujen kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On äärimmäisen outoa ja sairasta, jos henkilö EI ole ylpeä omasta lapsestaan.

Entä jos ei ole mitään syytä olla ylpeä? Esim jos lapsi joutuu amikseen.

Sitten voi vain rakastaa häntä. Rakkaus, joka on riippuvainen toisen saavutuksista, ei ole rakkautta ollenkaan.

-ohis.

Tämä maa on ihan pipi. Jokaisessa lapsessa pitää olla jotain, mistä olla ylpeä. Jos ei ole, väärin kasvatettu. Ei ole ojennettu silloin, kun on aihetta hävetä. En ole oikein Jordan Petersonin fani, mutta siinä on ihan vinha perä, että jos et itsekään siedä lastasi sellaisena kuin annat hänen olla, miten voit kuvitella kenenkään muunkaan sietävän. Vaatikaa niiltä älkääkä pelätkö lapsianne.

Huumehörhö-Jordan saa tehdä mitä haluaa. Minä en pelkää lapsiani vaan rakastan heitä.