Lue keskustelun säännöt.
Sanokaa mielipiteitä.
17.08.2011 |
Minulla on aviomies, meillä vauva ja talo. Rakastan miestäni syvästi, olen lapsestamme ikionnellinen, samoin kodistamme. Kaikki on yhteistä.
Miehelläni on aikaisemmasta suhteesta lapsi, joka tänään on ns. miehelle rakas ja tärkeä ja huomenna ei. Suhteemme alusta saakka ajatus aikaisemmasta lapsesta on minusta tuntunut vastenmieliseltä. Minulla ja miehelläni on pitkä historia ja luulin, ettei miehen lapsi tuottaisi ongelmia. Miehen lapsessa ei todellakaan ole vikaa, ei käytöksessä, eikä muutenkaan. Eikä miehessä, hän on asiallisesti yhteydessä tarvittaessa lapsen äitiin.
Kuitenkin tämä mieheni lapsi vaivaa minua päivä päivältä enemmän, erityisesti silloin, kun on tulossa meille. Minulla on siitä niin pahaolo, että tulee myös fyysistä pahoinvointia. Mietin päivittäin, että pystynkö jatkamaan mieheni kanssa, vaikka rakastan häntä syvästi ja hän rakastaa minua, kun hänen menneisyys tai tarkemmin sanottuna lapsi ei jätä minua rauhaan. Olisikohan perheneuvolasta apua minulle?
Kommentit (6)
mieltäsi, mutta luulen, että tarvitset ehkä perheneuvolaa tanakampaa psyykkistä apua. Sinun reaktiosi ei kuulosta ihan normaalilta, anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieltäsi, mutta luulen, että tarvitset ehkä perheneuvolaa tanakampaa psyykkistä apua. Sinun reaktiosi ei kuulosta ihan normaalilta, anteeksi.
En voi tunteilleni mitään.
oirehdintaa naisille, jotka ovat tehneet juuri vauvan miehen kanssa, jolla on jo lapsi/a aiemmasta suhteesta. Tämä lapsi koetaan jotenkin alitajuntaisesti uhkaksi nykyiselle tilanteelle ja omalle jälkikasvulle. Eiköhän sille ole ihan joku biologinen perusta.
Suosittelen kyllä jonkunlaista keskustelu- tms. apua hakemaan, tai lue edes kirjallisuutta aiheesta. Käsität, että tunteesi ovat normaaleja tilanteessasi, mutta että voit myös itse paljon vaikuttaa niihin. Vauvallasi on jo kähtökohtaisesti isosisko/-veli, sehän voi olla hurjan positiivinen juttu! :)
Älä syyllistä itseäsi, käytä se energia ennemmin ajattelutapasi tietoiseen muuttamiseen.
on sitä kun ei olekaan maailman ainut napa ja kaiken keskipiste.
oirehdintaa naisille, jotka ovat tehneet juuri vauvan miehen kanssa, jolla on jo lapsi/a aiemmasta suhteesta. Tämä lapsi koetaan jotenkin alitajuntaisesti uhkaksi nykyiselle tilanteelle ja omalle jälkikasvulle. Eiköhän sille ole ihan joku biologinen perusta.
Suosittelen kyllä jonkunlaista keskustelu- tms. apua hakemaan, tai lue edes kirjallisuutta aiheesta. Käsität, että tunteesi ovat normaaleja tilanteessasi, mutta että voit myös itse paljon vaikuttaa niihin. Vauvallasi on jo kähtökohtaisesti isosisko/-veli, sehän voi olla hurjan positiivinen juttu! :)
Älä syyllistä itseäsi, käytä se energia ennemmin ajattelutapasi tietoiseen muuttamiseen.
neuvoista!
Sinussa on jotain vikaa, koska kuitenkin sanot, ettei miehessä ole mitään vikaa. Miehessähän on vikaa, jos lapsi on välillä rakas ja välillä ei.