Lue keskustelun säännöt.
Olen täällä valittanut meidän 17v pojasta, joka lyö lukion läskiksi.
26.08.2011 |
eilen taas sama virsi, koulu on yhtä paskaa ja lukkarissa on näemmä n. 4h/viikossa tälle kurssille, jotta ei ole liian "rankkaa"
eilen sitten poika huusi, että antakaa hänen olla vaikka spurguna katuojassa, tää on hänen elämä ja hän osaa itse pitää huolta itsestään. alkaa olla vastustamaton kiusaus heivata tuo kakara omilleen, siellä saisi ihmetelll kun ei sapuskaa olisikaan jääkaappi täynnä ja moottoripyörääkään ei voisi pitää, kun ei olisi varaa maksaa vakuutusmaksuja...
ARGH, Sanokaa nyt mitä tuollaisen kanssa tekee? Annanko sen lorvia 3v ja saa itse kantaa seuraukset huonosti menneestä koulusta vai mitä?
Ja huom, ITSE halusi lukioon.
Kommentit (40)
Itse olen ollut vähän samanlainen tapaus, nyt olen 30 v. nainen.
Yläasteella koulu oli liian helppoa ja lukiossakin vielä jotkut aineet.
Minkäänlaista elämänhallintaa en ollut oppinut kotona, aina sai olla kuinka boheemisti vaan. Nyt sitten yliopistossa on elämä lyönyt kasvoille ja pahasti!
Minä olin luonteeltani sellainen, että olisi ehdottomasti jo pienestä pitäen tarvinnut enemmän "kuria", että vanhemmat olisivat istuttaneet minut tekemään läksyni, jne. Mutta kun olivat niin vitun eksentrisiä itse, että vapaasti kasvattivat. Mulla olisi pitänyt olla säännölliset ajat kaikelle tekemiselle ja mut olisi pitänyt laittaa noudattamaan niitä. Jouduin itse vastaamaan itsestäni ihan liikaa ja liian nuorena. Ei sopinut mulle.
Nyt on ollut todella vaikeaa opetella näitä taitoja, kunnon kriisi. Omalle lapselle en tee tätä karhunpalvelusta, en usko, että kurinalaisesta lapsuudesta ja nuoruudesta ainakaan mitään haittaa on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko mitään apua siitä, että pyydät keskusteluhetkeä opon kanssa? Pojalla on jonkinlainen kasvukipukriisi, hän tarvitsee mielestäni kodin ulkopuolista tukea.
Jos ei käy koulua, ei tarvitse viihdykkeitäkään. Netti, prätkä sun muut hauskuutukset pois niin pitkäksi aikaa, että alkaa lukuhaluja löytyä.
Jos ei käy koulua, ei tarvitse viihdykkeitäkään. Netti, prätkä sun muut hauskuutukset pois niin pitkäksi aikaa, että alkaa lukuhaluja löytyä.
saa olla klo 20 saakka, kotiintulo on klo 21 ja ei nää ole mitenkään auttaneet asiaa.
t.ap
mut et varmaan voi sen päätä kääntää! Eli jos se sit ei menesty ni sit ei menesty lukiossa mut koita kertoo rehellisesti et niil huonoil lukion papruil ei oo kyl tulevaisuutta. Sano et laskee paljonko tarvii kuussa elämiseen ja sit kysy et mistä aikoo rahat taikoo...vai meinaatteko te sponssata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juttele pojalle kun se on rauhallinen. Kysy mitä se haluaa tehdä ? Miksi ? Mikä koulussa on kurjaa ? Mitä voisitte tehdä asialle ? Eikö pärjää jossain tietyssä aineessa ? Voiko sitä vaihtaa pois ?
Jos ei halua jutella niin anna sille lappu johon olet ystävällisesti selvittänyt luvut millä elää jos nyt lähtee omilleen. Siis tyyliin opintotuki x euroa /kk jne. Kysy millä aikoo sitten maksaa moottoripyörän vakuutuksen, bensat jne.
Tai pääsiskö poika jonnekkin oikein kurjaan työhön kokeilemaan miltä tuntuu jos ei hommaa ammattia esim. viikonlopputyönä hetkeksi?
Tsemppiä ja jaksamista. Meillä tuo on vasta edessä.
mut et varmaan voi sen päätä kääntää! Eli jos se sit ei menesty ni sit ei menesty lukiossa mut koita kertoo rehellisesti et niil huonoil lukion papruil ei oo kyl tulevaisuutta. Sano et laskee paljonko tarvii kuussa elämiseen ja sit kysy et mistä aikoo rahat taikoo...vai meinaatteko te sponssata?
Kotoa saa katon, ruoan jne mutta muuten on omissa rahoissa. Oli kesätöissä 3 viikkoa ja niitä se tuossa käyttää omiin menoihin. Tupakoinninkin aloitti kesällä ja ilmoitin että kotoa ei tipu siihen penniäkään...
t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jonkin ammattilaisen kanssa? Mä en oikein usko, että pojan opiskeluhalut herää pelkällä rankaisulla - voi olla takana jotain masennusta, ahdistusta, huolta.
Siksi moni menee lukioon kun ei keksi muutakaan tai kun kaveritkin menevät.
Motivaatiota opiskeluun ei taida olla.
Huonoilla lukion papereilla ei tee mitään, opiskelu menee ihan hukkaan.
Nyt äkkiä keskustelemaan pojan kanssa josko vaihtaisi johonkin ammattiin valmistavaan koulutukseen tai oppisopimukseen, sellaisessa on enemmän käytännön opiskeluakin.
Jos tavoitteena ei ole jatko-opiskella mitään korkeakouluopintoja, niin lukio onkin ihan turha!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juttele pojalle kun se on rauhallinen. Kysy mitä se haluaa tehdä ? Miksi ? Mikä koulussa on kurjaa ? Mitä voisitte tehdä asialle ? Eikö pärjää jossain tietyssä aineessa ? Voiko sitä vaihtaa pois ?Jos ei halua jutella niin anna sille lappu johon olet ystävällisesti selvittänyt luvut millä elää jos nyt lähtee omilleen. Siis tyyliin opintotuki x euroa /kk jne. Kysy millä aikoo sitten maksaa moottoripyörän vakuutuksen, bensat jne.
Tai pääsiskö poika jonnekkin oikein kurjaan työhön kokeilemaan miltä tuntuu jos ei hommaa ammattia esim. viikonlopputyönä hetkeksi?
Tsemppiä ja jaksamista. Meillä tuo on vasta edessä.
jakeluun, että eläminen maksaa ja että siihen pitäisi vielä tienata itse rahat ja siihen päästäkseen pitäisi opiskella.
t.ap
jonkin ammattilaisen kanssa? Mä en oikein usko, että pojan opiskeluhalut herää pelkällä rankaisulla - voi olla takana jotain masennusta, ahdistusta, huolta.
ammattilaisen kanssa ja lääkitys aloitetaan myös.
t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa psyk. apua ja lääkityksen. Jospa se masennus siitä korjaantuu. Oliko hän muuten pikkupoikana ylivilkas tai adhd-oireinen? Se kääntyy usein teini-iässä flegmaattisuudeksi ja altistaa alkoholismille ja muille riippuvuuksille.
Itse sitkuttelin vanhempien pakottamana ekan vuoden. Lukio oli minulle aika vaativa, en kehdannut sanoa etten kertakaikkiaaan pärjää vaaan esitin ettei kiinnosta.
Vanhemmat sanoivat että jokin koulu on pakko käydä ja esittelivät vaihtoehtoja. Niitä katselin sitten ihan eri silmällä kuin silloin ysillä.
Amiksen kävin ja töihin olen päässyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa psyk. apua ja lääkityksen. Jospa se masennus siitä korjaantuu. Oliko hän muuten pikkupoikana ylivilkas tai adhd-oireinen? Se kääntyy usein teini-iässä flegmaattisuudeksi ja altistaa alkoholismille ja muille riippuvuuksille.
ja pohdiskeleva. Ammattilainenkin totesi, että on erittäin fiksu tapaus ja havroin näin sosiaalinen nuori edes masentuu. Mutta toivotaan että lääkitys nyt auttaisi edes vähän.
t.ap
Itse jaksoin joten kuten lukion loppuun ja valmistuin hyvin paperein. Nyt olen notkunut yliopistolla viisi vuotta, en ole lähelläkään valmistumista eikä ketään tosiaan kiinnosta. Vanemmille esitän että kaikki on hyvin...
Pojalle kannattaa ehdottaa amista, lukiosta ei valmistu miksikään ja sitten pitäisi vielä jaksaa opiskella lisää.
sitä opoa hakisin keskusteluun mukaan ja muutoinkin juttelisin pojan kanssa ja mietittäis että onko lukio hänelle se oikea paikka vai pitäisikö vaihtaa johonkin muuhun.
sitä opoa hakisin keskusteluun mukaan ja muutoinkin juttelisin pojan kanssa ja mietittäis että onko lukio hänelle se oikea paikka vai pitäisikö vaihtaa johonkin muuhun.
ammatin, joka liittyy musiikkiin ja on sitä mieltä, että amiksen kautta sellaiseen ei pääse. Mutta eipä pääse huonoilla lukiopapereillakaan ja poika taas on eri mieltä...
t
Pojille tulee usein lukion 1. ja 2. vuosikurssin vaihteessa / 2. vuoden syksyllä sellainen kausi, että koulu ei huvita yhtään. Useimmiten se menee sitten ohi 3. vuoteen mennessä. Ongelma tietysti on se, että siinä "kasvukipujen" aikana ehtii saada kursseista monta huonoa numeroa kursseista, ja ne numerot vaikuttavat sitten päästötodistuksen arvosanoihin - kirjoituksiin pystyy onneksi kertaamaan sitten loppuvaiheissakin, eli niissä voi menestyä ihan hyvinkin, vaikka kakkosvuosi menisi vähän kiikun kaakun.
Voi siis olla, että teilläkin tilanne helpottaa, kun ikää tulee vähän lisää - mutta tuskallistahan sitä on seurata ja patistaa ja vetää rajoja jne., kun mikään ei tunnu toimivan...
Yksi vaihtoehto olisi tietysti ottaa esim. puolen vuoden aikalisä lukio-opiskeluihin. Sopisitte koulun kanssa, että poika ei opiskele mitään muutaman jakson aikana, vaan jatkaa sitten esim. kevätpuolella. Tämä on ihan mahdollista sikäli, että lukionhan voi venyttää neljään vuoteen. Tämän aikalisän aikana voisi sitten tietysti yrittää saada pojan menemään töihin johonkin ja opettaa näin sitä omaa pärjäämistä. En tosin tiedä, toimisiko teillä, jos/kun on muutakin taustalla kuin pelkkää laiskuutta/motivaatio-ongelmaa.
Enpä nyt siis oikein osaa auttaa, toivottelen vain tsemppiä kovasti. Toivottavasti tilanne helpottaa, kun pojalle tulee ikää vähän lisää.
T: lukion ope, joka on näitä motivaatio-ongelmaisia nähnyt aika monta...
Pojille tulee usein lukion 1. ja 2. vuosikurssin vaihteessa / 2. vuoden syksyllä sellainen kausi, että koulu ei huvita yhtään. Useimmiten se menee sitten ohi 3. vuoteen mennessä. Ongelma tietysti on se, että siinä "kasvukipujen" aikana ehtii saada kursseista monta huonoa numeroa kursseista, ja ne numerot vaikuttavat sitten päästötodistuksen arvosanoihin - kirjoituksiin pystyy onneksi kertaamaan sitten loppuvaiheissakin, eli niissä voi menestyä ihan hyvinkin, vaikka kakkosvuosi menisi vähän kiikun kaakun.
Voi siis olla, että teilläkin tilanne helpottaa, kun ikää tulee vähän lisää - mutta tuskallistahan sitä on seurata ja patistaa ja vetää rajoja jne., kun mikään ei tunnu toimivan...
Yksi vaihtoehto olisi tietysti ottaa esim. puolen vuoden aikalisä lukio-opiskeluihin. Sopisitte koulun kanssa, että poika ei opiskele mitään muutaman jakson aikana, vaan jatkaa sitten esim. kevätpuolella. Tämä on ihan mahdollista sikäli, että lukionhan voi venyttää neljään vuoteen. Tämän aikalisän aikana voisi sitten tietysti yrittää saada pojan menemään töihin johonkin ja opettaa näin sitä omaa pärjäämistä. En tosin tiedä, toimisiko teillä, jos/kun on muutakin taustalla kuin pelkkää laiskuutta/motivaatio-ongelmaa.
Enpä nyt siis oikein osaa auttaa, toivottelen vain tsemppiä kovasti. Toivottavasti tilanne helpottaa, kun pojalle tulee ikää vähän lisää.
T: lukion ope, joka on näitä motivaatio-ongelmaisia nähnyt aika monta...
t.ap
Siella eras lukion aloittelija meinasi jattaa kesken ensimmaisen viikon aikana vaikka haaveena oli "elamansa ammatti" johon ei ollut toiveita ilman lukiota.
Sai hyvia neuvoja ja tuli jarkiinsa.