Ei uskovainen! Miten ajattelet kuoleman jälkeisen maatumisen/tuhkauksen?

Minä ajattelen kehoni materian palaavan planeetan elämän kiertokulkuun. Siinä mielessä pidän jälleensyntymistä todellisena, että se materia on tosiaan syntynyt uudestaan koko elämän olemassaolon ajan, ja tulee jatkamaan sitä niin kauan kuin planeetallamme on elämää. 

Ajattelen itseni osana luonnon kiertokulkua. Tuhkasta/mullasta kasvaa kasveja tai puita, jotka antavat ravintoa tai suojaa muille luontokappaleille. Nämä muut luontokappaleet kuolevat ajallaan, ja heidänkin ruumiinsa päätyvät osaksi kiertokulkua. 

Raamatussa sanotaan, että saamme uudet ruumiit (kehot) joka tapauksessa, joten mitäpä tuosta. Kyllähän jotkut joutuvat hain syömiksi tms. eli kaikkea voi sille maalliselle keholle tapahtua, mutta ei se ole ongelma Jumalalle.

Vierailija kirjoitti:

Raamatussa sanotaan, että saamme uudet ruumiit (kehot) joka tapauksessa, joten mitäpä tuosta. Kyllähän jotkut joutuvat hain syömiksi tms. eli kaikkea voi sille maalliselle keholle tapahtua, mutta ei se ole ongelma Jumalalle.

Ai anteeksi, olikin ei uskovaisille. Tsori.

Oho, tarkistusluku on 666 🥴

Onko teille väliä maadutteko vai tuhkaudutteko? Tuntuuko, että maatumalla palaa oikeammin tai monipuolisemmin kiertokulkuun, kuin tuhkana? Tai toisin päin?

No ihan sama. Mistä nyt koituu vähiten vaivaa ja jätettä.

ihan se ja sama

Kaikki se energia (=materia), joka juuri nyt on minä, oli olemassa jo alkuräjähdyksessä. Kun se energian prosessi, jota nimitetään minuksi loppuu, prosessissa mukana ollut materia jatkaa matkaansa, ja on tulevaisuudessa osa muita prosesseja, joita kutsutaan eläviksi olennoiksi. Se, mikä nykyisessä prosessissa on tunnistettavissa minuksi lakkaa olemasta kun prosessi pysähtyy ja sen jäänteet tuhoutuvat, eikä palaa enää koskaan.