Ovatko nämä pakko-oireita? Tilanne on lähtenyt käsistä ja pelkään menettäväni hallinnan
Olen aina ollut luonteeltani tarkka ja vähän liiankin tunnollinen, sekä taipuvainen itsekriittisyyteen ja välillä jopa itseinhoon. Minulla on kuulemma sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila, jonka vuoksi kävin psykoterapiassa vuoden. Jouduin lopettamaan käynnit, koska ei ollut enää varaa. Sen jälkeen pakonomaiset ajatukset ovat lisääntyneet siinä määrin, että en saa itsestäni enää mitään ns. otetta. Pahinta on iltaisin töissä, kun muut lähtevät ja jään yksin. Saatan kokeilla samaa ovenkahvaa kymmeniä kertoja, enkä siltä vaan pysty lopettamaan. En vain pysty uskomaan, että asia olisi ok. Kiertelen ja varmistelen vielä kun valotkin sammuvat, joskus jopa palaan takaisin katsomaan ovia tai paikkoja, joissa olen käynyt. Eräs suurin peloistani on, että mukamas jättäisin jonkun tavarani sinne, minne se ei kuulu. Esim jättäisin käytetyn tamponin näkyville vessassa.
Pakottavia ajatuksia -> varmistelen -> jatkan niin pitkään, että uuvun henkisesti ja fyysisestikin välillä -> ahdistus on niin kova, että tunnen palan kurkussa ja alkaa etomaan -> yritän hillitä ajatuksia, vaikka ne meinaa palata takaisin -> yritän selviytyä eli jatkaa eteenpäin -> myöhemmin mietin tilannetta ja tunnen häpeää, entä jos joku vaikka näki?
Jos tämä jatkuu niin mun loppuelämä on täys katastrofi! Onko mitään vinkkejä miten saisin tämän loppumaan ihan itse? Kun psykoterapiaan ei ollut enää varaa ja siellä me puhuimme muista asioista, enkä saanut tähän vinkkejä.
Kommentit (14)
Aika tyypillistä pakko-oireilua. (OCD) Ikävä sairaus on. Itse sairastanut sitä monia vuosia
Entä jos toistat mielessä sanoja "kaksi kertaa" tai jotain muuta. Kun olet kokeillut kaksi kertaa, liikuta itseä väkisin poispäin jaloilla ja et enää katso sinne. Kotona tietysti näprää jotain eikä aina voi mitään. Oire voi helpottaa jossain vaiheessa. Ehkä toistolla yrittää vähentää ahdistusta. Entä jos koskisi taskussa olevaan avamenperään tai leluun. Onko työpaikka ahdistava ja suoritat liikaa, vai onko se ihan kivaa. Rentoutuminen ja uni? Mitä huolia ollut, miten niistä päästäisi irti osasta.
Anna itsellesi lupa ajatella "pahoja" ajatuksia äläkä yritä tukahduttaa niitä. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta katkaisee lopulta pahimman terän ahdistuksesta...
Siltä kuulostaa.
Kuuntelepa tätä, Pakkopodi, pocast aiheesta: https://open.spotify.com/show/4fg5Jo5sUipnDFwmg6MIDE
Vierailija kirjoitti:
Olisiko mahdollista kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan?
On mahdollisuus. Olisi ihanaa.
Maksatko sinä?
Terapia kestää kolme vuotta kaksi kertaa viikossa.
Kyllähän tuo pakkoneuroosi on päässyt aika pahaksi. Mutta parantuminen on aina mahdollista, tsemppiä!
Kiitos kommenteista. Sellainenkin huoli on, että jos tämän neuroosin takia minulla jää huomaamatta jotain tärkeää. Istun nyt bussissa matkalla töistä kotiin ja murehdin tekemisiäni. Miksi pitää olla tällainen?
Ap
No meillä töissä on parillakin samaa, eikä kukaan naura tai ajattele pahaa, vaan ihmiset on myötätuntoisia ja jos vaikka lähdetään yhtä aikaa niin toinen sulkee ovet ettei toisen tarvii varmistella. Toki itsellesi raskasta ja tuossa ylempänä olikin jotain vinkkejä apuun. Voimia, älä turhaan häpeä, selvitä voisiko työterveyden kautta saada apua?
En tiedä, jos aiheuttaa paljon pahaa mieltä ym niin voi olla.
Mulla luultiin joskus sitä. Nykyään esim otan kuvat hellasta, koska kerran nuorena jätin ne päälle enkä halua toistaa samaa virhettä uudelleen. Kuva auttaa. Siis jos kyse käytännön asioista. 😃 Ja ehkä muutenkin??
Myös oon nykyään tarkka esim en halua koskea mielellään oven kahvoihin ym, koska tiedän mitä bakteeripesiä ne on. Mieluummin kosken vaikka paidalla. Vähentynyt flunssat. Joku varmaan tulkitsisi sairaudeksi. Mutta ei ole sitä kyllä. Nuorena en ajatellut pätkääkään tällaisia asioita.😃
Kirjoita paperille/ota kuva, että asia on ok (jos murehdit onko uuni pois päältä tmv). Ocd voi olla seurausta jostakin, esim.traumasta. Katso netistä self help-vinkkejä jne., sieltä saa ihan hyviä neuvoja. Oletko nuori? Usein ocd voi puhjeta suorituspaineista ja liiallisesta itsekritiikistä. Puhu itsellesi lempeästi, se on tärkeää. Virheet/mokailu kuuluu elämään, ei täällä kukaan ole täydellinen henkilö. Kaikkea hyvää sinulle, ap!
Pakkomielteisen perfektionismin vuoksi paloin töissä loppuun. En usko pystyväni tekemään enää oikein mitään töitä kun en vaan pysty antaa itseni tehdä rennolla otteella kuten muut normaalit.
Minullakin on pakko-oireita ja todellakaan ei ole varaa mihinkään psykoterapiaan. Nuorena minulla oli jo pakko oireita kun joku sanoi että 3 kertaa puu materiaaliin koputtamalla jotain pahaa ei tapahdu niin yhtenään koputtelin sinne ja tänne.
Sun pitää muuttaa sun ajattelun paradigmoja. Jos kämppä palaa niin sitten palakoot, mutta tarkistelemaan et ala loputtomiin. Jos ne valot palavat niin palakoot vaikka loppuun asti, mutta sinä et siitä stressaa. Jos tampponi jää jonnekin näkyviin niin siinäpä ihmiset sitten ihmetelkööt sitä, mutta sinä sanot että vitut vain tuolle kaikella ja olet siitä stressaamatta.
Olisiko mahdollista kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan? Kyllähän tuo pakkoneuroosi on päässyt aika pahaksi. Mutta parantuminen on aina mahdollista, tsemppiä!