Lue keskustelun säännöt.
Ovatko nämä pakko-oireita? Tilanne on lähtenyt käsistä ja pelkään menettäväni hallinnan
12.09.2025 |
Olen aina ollut luonteeltani tarkka ja vähän liiankin tunnollinen, sekä taipuvainen itsekriittisyyteen ja välillä jopa itseinhoon. Minulla on kuulemma sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila, jonka vuoksi kävin psykoterapiassa vuoden. Jouduin lopettamaan käynnit, koska ei ollut enää varaa. Sen jälkeen pakonomaiset ajatukset ovat lisääntyneet siinä määrin, että en saa itsestäni enää mitään ns. otetta. Pahinta on iltaisin töissä, kun muut lähtevät ja jään yksin. Saatan kokeilla samaa ovenkahvaa kymmeniä kertoja, enkä siltä vaan pysty lopettamaan. En vain pysty uskomaan, että asia olisi ok. Kiertelen ja varmistelen vielä kun valotkin sammuvat, joskus jopa palaan takaisin katsomaan ovia tai paikkoja, joissa olen käynyt. Eräs suurin peloistani on, että mukamas jättäisin jonkun tavarani sinne, minne se ei kuulu. Esim jättäisin käytetyn tamponin näkyville vessassa.
Pakottavia ajatuksia -> varmistelen -> jatkan niin pitkään, että uuvun henkisesti ja fyysisestikin välillä -> ahdistus on niin kova, että tunnen palan kurkussa ja alkaa etomaan -> yritän hillitä ajatuksia, vaikka ne meinaa palata takaisin -> yritän selviytyä eli jatkaa eteenpäin -> myöhemmin mietin tilannetta ja tunnen häpeää, entä jos joku vaikka näki?
Jos tämä jatkuu niin mun loppuelämä on täys katastrofi! Onko mitään vinkkejä miten saisin tämän loppumaan ihan itse? Kun psykoterapiaan ei ollut enää varaa ja siellä me puhuimme muista asioista, enkä saanut tähän vinkkejä.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko mahdollista kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan?
On mahdollisuus. Olisi ihanaa.
Maksatko sinä?
Terapia kestää kolme vuotta kaksi kertaa viikossa.
Kyllähän tuo pakkoneuroosi on päässyt aika pahaksi. Mutta parantuminen on aina mahdollista, tsemppiä!
Kognitiivinen terapia on kumminkin ainut keino, joka auttaa. Ellei sitten lasketa sitä aivan viimeistä eli leikkausta, jossa katkotaan jotain hermoratoja. Sen verran äärimmäinen keino että kannattaa siihen terapiaan yrittää keinolla millä hyvänsä.
Muutkin keinot ovat auttaneet, kuten ravintopuutosten korjaaminen. Jos on kyse niistä syynä. Joskus ongelman ratkaisu löytyy vahingossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko mahdollista kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan?
On mahdollisuus. Olisi ihanaa.
Maksatko sinä?
Terapia kestää kolme vuotta kaksi kertaa viikossa.
Kyllähän tuo pakkoneuroosi on päässyt aika pahaksi. Mutta parantuminen on aina mahdollista, tsemppiä!
Kognitiivinen terapia on kumminkin ainut keino, joka auttaa. Ellei sitten lasketa sitä aivan viimeistä eli leikkausta, jossa katkotaan jotain hermoratoja. Sen verran äärimmäinen keino että kannattaa siihen terapiaan yrittää keinolla millä hyvänsä.
Muutkin keinot ovat auttaneet, kuten ravintopuutosten korjaaminen. Jos on kyse niistä syynä. Joskus
Millainen ravintopuutos voisi olla kyseessä? En oikein usko että vähänkään vakavammisssa tapauksissa asioita ravinnolla korjataan. Tiedän potilaita, joita vuosien sairaalahoito ei ole auttanut mutta kognitiivisen terapian avulla on lopulta päästy elämän syrjään kiinni.
Kuulostaa pakko-oireiselta häiriöltä, ja siihen ei paljon auta muiden hyvää tarkoittavat ohjeet, että älä välitä, älä tee. Itse sairastanut yli 20 vuotta ja tällä hetkellä oireet vievät oikeastaan koko päivän, tuskin koskaan enää pystyn täysin normaaliin elämään saati töihin. Älä ainakaan häpeä oireita ja oman kokemukseni mukaan yritä kuitenkin pysyä töissä, mutta hae apua. Itsellä oireet vain paheni vuosien saatossa kun jouduin jäämään työelämästä pois ja elämänpiiri muutoinkin kapeni. Voimia sinulle!
Aika yleisiä nuo tarkistelupakko-oireet ovat. Myös toimintaterapia auttaa. Kun siinä terapeutti tukena No ei se terapeutti töihin tuu mutta sun kotona voitte käydä asioita läpi.
Yritä opetella luovimaan. Kaiken ei tarvi eikä voi olla täydellistä. Toki pitää katsoa ettei jää hellat, vesihanat, ikkunat, ovet auki. Auttasko rutiinikierros näissä kohteissa, ja vain kerta, ei montaa kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itellä nuo pahenee, jos elämässä on stressiä tai huolia. Itseään ruokkiva kierre, joka pitäisi saada katkaistua ajoissa. Hae apua vaikka työterveydestä. Itselläni lopulta auttoi työpaikan vaihto ns. suorittavaan työhön ja tietyt toimintamallit, jotka sovin itseni kanssa esim. saan kokeilla kahvaa neljä kertaa, otan kuvan ettei se ja se ole päällä ja sitten en enää saa kääntyä katsomaan jne.
Sellaisen, joka ei ole tämän kanssa elänyt, on todella vaikeaa ymmärtää millaista tämä on. Mutta keinoja on!
Voi ap. Täällä yksi joka on kärsinyt vastaavasta ja pahimmillaan en nukkunut enää yössä hetkeäkään, koska aina havahduin uudestaan tarkistelemaan. Tästä on vuosia ja nyt sanoisin, että oireeni pahenevat vain äärimmäisissä stressissä. Ja eivät silloinkaan ole lähellekään niin pahat kuin ennen. Haluaisin kertoa miten oireeni helpotti.
Ensinnäkin täytyy ymmärtää, että ne rutiinit eivät sinua ahdista, eli aidosti kysymys ei ole ovesta ja siitä, onko se auki, vaan takana on jo lähtökohtaisesti ahdistus, jota yrität hallita tarkastamalla. Itselläni auttoi se, että aina kun tuli halua tarkastaa, aloin pohtia, että mikä minua aidosti ahdistaa. Mitä minä syvällä tunnen. Eli menin kohti niitä tunteita, jotka nostivat ahdistusta. Välillä noiden tilanteiden jälkeen makasin maassa, huusin ja itkin. Niin isoja oli ne ahdistuksen takana olevat tunteet.
Tuota käyttäytymisterapiaa tosiaan suositellaan, mutta sen verran asiasta tiedän, että mitään muuta terapiamuotoa ei myöskään ole tutkittu. Tiedän, ettei sinulla ole nyt varaa, mutta haluan silti kertoa, että itselläni tehosi dynaaminen terapia. Opin pääsemään tosiaan sinne ahdistuksen juurisyihin ja sain purkaa niitä. Kävin myös traumaterapian, joka osaltaan on auttanut myös, vaikka oireilu ei kovin kovaa enää siinä vaiheessa ollutkaan.
Toivotan Stemppiä sinulle, sillä tiedän kuinka raskas tuo sairaus voi olla. Pika apuja on netissä paljon. Katsoisin myös ahdistuksen omahoito-ohjeita, sillä ahdistuksesta on loppu viimein kyse. Jos tuntuu, ettei tietyt harjoitteet toimi, hae rohkeasti erisuuntaisia harjoitteita, sillä me ollaan erilaisia. Tiedän niitäkin ihmisiä, jotka kokee käyttäytymisterapiat henkisenä pahoinpitelynä. Löydä siis itsellesi sopivin tapa auttaa itseäsi. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HUS:llä on ilmainen nettiterapia myös pakko-oireiseen häiriöön. On vaikuttavaksi todettu. Lääkärin lähetteellä mistä päin Suomea tahansa.
Kognitiivinen terapia on kumminkin ainut keino, joka auttaa. Ellei sitten lasketa sitä aivan viimeistä eli leikkausta, jossa katkotaan jotain hermoratoja. Sen verran äärimmäinen keino että kannattaa siihen terapiaan yrittää keinolla millä hyvänsä.