1 v 7 kk ikäero tulossa - rehellisiä kokemuksia kaivataan

ikäeroa 1v 3kk ja ihan ok mennyt vaikka apua ei olekaan ollut saatavilla suuremmin. Lapset nyt 1v 8kk ja kohta 3v. ja leikkivät niin kivasti yhdessä. Ovat nukkuneet samassa rytmissä siitä asti kun pienemmällä on jotain rytmiä ollut. Edelleen nukkuvat molemmat 2-3 tunnin päikkäreitä yhtä aikaa ja silloin saa hoidettua kotihommia ja huilattua itsekkin.

vuosi oli rankka. Omaa aikaa ei ollut ollenkaan vaikka mies teki oman osuutensa tunnollisesti. 2 lapsi on luonteeltaan todella temperamenttinen eikä nukkunut oikein päiväunia, yöt meni hyvin. Kakkonen sairasti myös korviaan paljon. Kun kasvoivat alkoi ainainen nahistelu ja sitä on vieläkin vaikka ovat jo koululaisia. Minulle pieni ikäero ei sopinut, seuraavat lapset onkin sitten jo max 4 vuoden ikäerolla, meidän taloon mahtuu kerralla vain yksi vauva.

ei se kovin auvoista ole. Ainakin joku isovanhempi pitää olla apuna useita kertoja viikossa. Se on bullshittia, ettei isompi olisi mustasukkainen, ilmenemismuoto vaan on uhma, välinpitämättömyys, ruualla, päiväunilla ja yöunilla venkslaaminen. Ainakin isän pitää olla osallistuva ja esikoista pitää muistaa huomioida.

Itse olen isosisko 1 v 6 kk nuoremmalle pikkuveljelle ja meistä tuli ystäviä vasta yli 20- vuotiaina, sitä ennen tapeltiin AINA.

Meillä on ikäeroa 1v4kk ja hyvin on mennyt. Kuopus on todella helppo lapsi ja nukkuu vaikka esikoinen ja koirat meuhkaa, imurointikaan ei haittaa.



2kk iässä kuopus nukkui jo hyvin yönsä. Pullomaidolla ollaan menty, sillä imettäminen oli vaan kaikin puolin hankalaa.

Esikoinen ei ole ollut mustasukkainen, muttei muutenkaan ylitsevuotavan rakastavakaan...eli aika neutraali on siskoaan kohtaan.

Päivät tosiaan menee aikataulutettuna ja aamu on tietty kiireisintä aikaa.



Meillä on helpottanut kummasti jos esikoinen saa ulkoilla paljon. Sisällä jos ollaan niin, joskus saattaa tylsyys iskeä niin, et alkaa se häiriköinti ja kaikkien kiellettyjen juttujen tekeminen.



Meillä ei ole turvaverkkoa täälläpäin ja ihan rehellisesti sanon, että kuvittelin arjen olevan raskaampaa kahden vaippa-ikäisen kanssa. Onneksi Esikoinen on puuhakas ja kiltti ja kuopus tyytyväinen vauva.

Itse en ole koskaan ymmärtänyt mitä vaikeaa on kahdessa vaippa-ikäisessä, noin niinku vessa juttujen kannalta. Roskaa tulee paljon ja hoitolaukku täytyy olla ehkä isompi, mutta muuten en koe hankalaks.



Kyllä sä pärjäät ja jos tuntuu siltä niin täällä saa aina purkaa tuntojaan. Vuosien päästä sä et enää ees muista koko vauva aikaa, et ois ollu raskasta kun katsot lapsiesi leikkivän yhdessä :).

toinen lapsi vasta 3vko mutta siis ikäero näillä kahdella on just tuon 1v 7kk, tai no paria päivää vaille :D



Mutta tähän asti kaikki mennyt ok, vauva heräilee yöllä syömään n.3h välein ja muuten on ihan suht helppo, vielä ei ainakaan koliikki oireita ole tms.

Päivisin kun olen lasten kanssa kolmisin niin esikoinen voi olla mustis kun vaikka syötän vauvaa, mutta ei enään sekään ole niin paha.



Joskus meinaa käpy palaa kun olen vauvaa syöttämässä ja esikoinen rupeaa ilkeyden tekoon, mmutta hyvin on tähän mennessä pärjätty!



Tietenkin kaikki riippuu ihan niistä lapsista, itsestä yms. Mulla nyt on tämä ollut ihan helppoa omankin olon takia, synnytyksestä toipuminen on ollut nopeaa ja kipeänä en ollut oikeestaan kun sairaalassa vähän. Kaksi viikkoa synnytyksestä niin olo oli jo ihan normaali :)



Tsemppiä vaan kkovasti! Kyllä se siitä sujuu ja vielähän siihen on aikaa että toinen syntyy :)

En kokenut että olis ollut liian raskasta. Ainoa neuvo on että älä yritä olla täydellinen, ota lepo vaikka kotona olis paljon tekemistä. Tärkeintä on lapset, ei se että maton hapsut on suorassa.

vauva nyt 8kk. Isommalla on kamala uhma päällä, ollut koko ajan, ja hyökkää pienemmän kimppuun monta kymmentä kertaa päivässä. En voi hetkeksikään jättää vauvaa edes parin metrin päähän itsestäni, mikä on nyt jo tosi vaikeaa, kun vauva on alkanut kontata eikä halua pysyä paikallaan missään sitterissä, jos olen vessassa tms. Kumpikin heräilee yöllä monta kertaa ja isompi lopetti päiväunet, kun pienempi syntyi. Johtuen siitä, että en enää pystynyt häntä nukuttelemaan lähes tunnin ajan, ennen päikyt onnistui niin. Meillä ei ole tukiverkostoa lähellä. Nyt olen isomman takia saanut jopa lähetteen perheneuvolaan, kun en saa tuota vauvan päälle käymistä loppumaan. Mutta: kenelläkään kaverilla, jolla on sama ikäero lapsilla, ei ole ollut sisarusten välit näin hankalat, joten luultavasti teillekään ei tällaista tule :) Sanoisin, että hyvin paljon on esikoisen luonteesta kiinni. Jos on sellainen, joka viihtyy hetken yksinkin leikkimässä ja on suht rauhallinen tyyppi, niin varmaan menee ihan hyvin.

ja kaikki meni hyvin. Uhmaa toki esikoisella oli, mutta se olisi tullut ilman kakkostakin.



Ainoa, mikä harmitti, oli se, että vauva nukkui aina aamupäivät, kun oltiin ulkona, ja esikoinen nukkui lounaan jälkeen, jolloin vauva hereillä, ja kakkonen nukkui taas välipalan jälkeen ulkona, eli päivällä ei hengähdystaukoa mulle ollut lainkaan. Toisaalta taas sain annettua molemmille lapsille yksilöllistä huomiota noina aikoina, eli ehkä se ei niin harmitakaan.



Esikoinen nukkui kolmevuotiaaksi asti tosi huonosti, mutta kakkonen oli onneksi parempiuninen.

millaisia ovat keskenään jne. Mulla 3v poika ja 1,5v. tyttö, tappelevat jatkuvasti, harvoin leikkivät ilman erimielisyyksiä.. Eli siis tyttö tosi temperamenttinen ja niin osaa ilmaista mitä haluaa ja myös ottaa sen, puree ja raapii puolustaakseen itteään, vaikka isompi ei ole tätä koskaan tehny,hän taas suht rauhallinen tapaus. Senhän näkee vasta sitten, kun toinen syntyy ja kasvaa, kuinka elävät ja leikkivät yhdessä. Isompaa voi alkaa vauvattaa kun toinenki on vauva ja sitä hoidetaan ja syötetään, voi olla mustis tai sit ei välitä vauvasta lainkaan.. Kaikki on mahdollista.

niin oli hankalampi kuin 1v ja 2kk. Sen kummemmin erittelemättä itse koin kahden ensimäisen ikäeron 1v ja 2kk paljon helpommaksi kuin seuraavien 1v ja 7kk.

ikäeroa myös tuo 1v ja 7kk. Elämä helpotti vasta siinä vaiheessa, kun pienempi oli noin 2v. Kuopuksen kahdesta ensimmäisestä vuodesta minulla ei ole edes oikein mitään muistikuvaa, elämä oli ihan helvetillistä suoraan sanoen. Lapset olivat molemmat huonosti nukkuvia, joten univelka oli niin valtava etten tiennyt enää maasta enkä kuusta mitään. Sukulaisista ei ollut apua (pyynnöistä huolimatta kieltäytyivät auttamasta), eikä meillä ollut rahaa palkata ulkopuolista apua.



Valitettavasti itselläni siis erittäin rankka kokemus pienestä ikäerosta, mutta onneksi täällä on näköjään paljon perheitä, joilla on sujunut hienosti :)

En siis vielä todellakaan tiedä, mitä tuleman pitää, mielenkiinnolla luen.



Esikoinen on nyt 8 kk ja rauhallinen. Viihtyy itsekseenkin, ei aina tarvi viihdyttää. Toki osaa kitistäkin kun on tylsää tms..



Nyt on menossa alkuraskaus ja mua väsyttää, mutta eiköhän tää tästä kunnei lapsen perässä tarvi vielä juosta sen suuremmin. Väsymys varmaankin helpottaa siihen mennessä kun tuo oppii kävelemään. Onneksi mieheni osallistuu ihan kivasti lapsen hoitoon ja antaa mun nukkua aamuisin (hoitaa lapsen aamutoimet ja lähtee sitten töihin). Myös isovanhemmat asuvat lähellä, joten kyllä mä uskon, että me pärjätään vaikka varmaan rankkaa voi olla.



Kertokaa vielä lisää päiväohjelmastanne. Kävittekö paljon jossakin? Ulkoilemassa? Kahviloissa? Harrastuksissa? Vai olitteko vaan kotona?

Ja on ollut ihan loistava ikäero. Esikoinen ei tosiaan ollut mustasukkainen yhtään (mut on kyl rauhallinen ja hyvin nukkuva tyyppi) ja lapset solahtivat helposti samaan rytmiin. Ovat nyt 3,5 ja pian 2 ja heistä on jo pitkään ollut hyvin seuraa toisilleen, saan kaikki kotityöt ym. tehtyä niin et leikkivät "yhdessä". Tappelevat toki myös, mut ei mitenkään mahdottomasti. Tuntuu että esim. 2,5 v on ollut paljon hankalampi ikäero (monilla kavereilla on ollut tää), kun esikoinen on mustistellut ja uhmannut minkä kerennyt. Meilläkin oli esikoisella eniten uhmaa 2,5-3v jolloin vauva oli onneksi jo vuoden.

Ja käytiin enimmäkseen puistossa aamupäivisin, iltapäivällä sit lähipihalla. Kun vauva oli vähän isompi niin kerta viikkoon perhekerhossa ja toinen sellaisessa leikkitapaamisessa. Riitti ihan mainiosti, kun oli seuraa toisista äideistä ja lapsista. Toki välillä käytiin kaupungilla, torilla, uimassa tms., mut enimmäkseen oli just nää puisto- ja perhekerhokuviot.

ja pääasiassa se on positiivinen juttu =)



Vuoden, parin päästä (ehkä jo aiemminkin) alkaa lapsista olla seuraa toisilleen, ei niin haittaa, vaikkei puistoissa yms sattuisi olemaan muita kavereita. (no, äitiä se saattaa harmittaa...)



Meillä taapero on kylläkin ollut hyvä nukkumaan, joten se on helpottanut, mutta tuo kuopus o valvottanut senkin edestä. (ehkei näin pientä ikäeroa olisi tullut, jos edellienkin olisi ollut huono nukkuja....)



Mutta parempi on mun kokemuksen mukaan ollut lasten pieni ikäero, kuin isompi. Itselläni esikoisen ja seuraavan ikäero on 10v ja minulla ja veljelläni ikäeroa on 5v. Eipä paljon yhteisiä leikkejä ollut.... Ja esikoiseni on ollut melkoisen mustasukkainen sisaruksilleen, kun sai niin pitkään olla ainokainen!

Minusta se on ihanteellinen ikäero. Vanhempi ei osannut olla lainkaan mustasukkainen nuoremmalle, koska hän muutamassa päivässä unohti olleensa joskus perheen ainoa lapsi. Kun lapset vähän kasvoivat, he leikkivät joka päivä tuntikausia yhdessä. Toki tähän meni reilu kaksi vuotta, mutta jo ihan pienenä vauvana nuorempi tykkäsi seurata vanhemman puuhia, eikä häntä tarvinnut viihdyttää ollenkaan samalla tavalla kuin vanhempaa vauvana.



Nyt nämä lapset ovat jo lukiolaisia, ja olen edelleen sitä mieltä, että lyhyt ikäero on paras mahdollinen ratkaisu.



Siitä huolimatta myönnän, että ensimmäinen puoli vuotta oli raskasta. Jos olisin nyt samassa tilanteessa, yrittäisin ehdottomasti palkata esim. MLL:n hoitajan pari kertaa viikossa leikittämään vanhempaa ulkona, jotta saisin vähän aikaa levähtää nuoremman nukkuessa päiväunia. (Meillä vanhempi ei siis ollut minkäänlaisessa hoidossa tai edes kerhossa nuoremman vauva-aikana.) Sen alkuajan raskauden sai kuitenkin moneen kertaa hyvitettyä sitten, kun lapset olivat pari vuotta vanhempia ja leikkivät kivasti keskenään.

Eka lapsi oli rauhallinen ja helppo, toinen vähäuninen, mutta ihan hyväntuulinen kuitenkin pääasiassa. Kummallakaan ei ollut koliikkia.



Meillä meni tosi hyvin. Isompi oli vielä niin pieni kuopuksen syntyessä, että ei osannut olla mustasukkainen. Tietysti arki meni lasten ehdoilla aluksi, mutta aika nopeasti saatiin rytmit jonkunlaiseen tasapainoon. Yhteisiä leikkejä alkoi löytyä jo kun kuopus oli alle vuoden. Olen ollut koko ajan tosi tyytyväinen, että ikäero on pieni.



Nyt ovat 11- ja kohta 10-vuotiaat ja parhaat "tappelukaverit" eli riitaa on, mutta esimerkiksi matkoilla eivät haikaile muiden kavereiden perään vaan toistensa seura riittää.



Niin ja esikoinen on tyttö, kuopus poika.

kolmella ekalla lapsella väliä kummassakin tapauksessa pari viikkoa vajaa tai viikon yli 1 v 8 kk. Esikoinen alkoi nukkua yönsä kunnolla ja nukahtamaan itsekseen vasta kun täytti 3 v (allergioita paljon). Eka vuosi max 45 min unia kerrallaan... Siitä huolimatta selvittiin hyvin.



Tärkeintä, että yrität nukkua sen, minkä voit, eli ei mitään iltavalvomisia sen jälkeen kun saanut lapset nukkumaan, mikä ikinä se aika onkaan. (meillä esikoinen saatiin nukkumaan lähes väkisin päiväunet (se 45 min) vielä kahteen ikävuoteen asti, tai ehkä oli viikon vajaa kun luovutin). Pidä esikoisen rytmeistä kiinni - siis toivottavasti on rytmit - ja meet sen mukaan. Esim. meillä oli silloin aamulla herääminen silloin kun oli, olisko ollut 7-8, puistoon lähtö klo 9, lounas 11, puistoon taas klo 14... tai jotain sellaista. Onneksi kakkonen sopeutui siihen hyvin ja kolmonen aikoinaan myös.



Meillä toimi hyvin rattaat ja sellainen seisomalauta. Varaudu jollain rintarepulla/ liinalla myös, jos vauva ei tykkää olla kauheesti rattaissa vaan nukkuu mielummin sellasessa esim. puistossa ollessa. (esikoinen ja kolmonen oli sellainen). Meillä kukaan ei ole varsinaisesti nukkunut ulkona päiväunia, vaan omassa sängyssä, ja koen, että se helpotti hommaa. Opettele imettäessä tekemään hommia. Esimerkiksi hämmentämään kattilaa, imuroimaan tms. Helpottaa ja vähentää stressiä jos siihen pystyy. Toivottavasti esikoinen jo syö ja juo itse. Anna miehesi selkeästi ymmärtää, että myös häneltä odotetaan entistä enemmän.



Mutta hyvin se menee, meillä ei ole ollut ongelmia (ja se neljäskin on, mutta 2 v 1 kk ikäerolla) eikä teilläkään välttämättä tule.

päiväkodissa tai kerhossa. Viemis- ja hakemisrumba olisi varmaan ollut rankempaa kuin kotona olo. Käytiin paljon perhekerhoissa ja avoimessa päiväkodissa jo kuopuksen pikkuvauva-aikana. Minä sain aikuista seuraa ja tyttö leikkikavereita.

Meidän ekalla ja tokalla väliä 1v1kk ja toisella ja kolmannella 2v4kk ja kolmannella ja neljännellä 1v8kk.

ja kaikki lapset olleet kotihoidossa, käytetty seurakunnan kerhossa tai muskarissa...

kiirettä on piisannut,mutta halusin lapset pienellä ikäerolla..ihanaa kun saatiin, nyt viides on 1v6kk eikä kaveria kuulu, vaikka kuin "yritetty". neljännellä ja viidennellä on pitempi ikäero, yli 4v...

hyvin se menee!