Lue keskustelun säännöt.
1 v 7 kk ikäero tulossa - rehellisiä kokemuksia kaivataan
17.08.2011 |
Tein siis juuri raskaustestin ja alkujärkytyksestä toivuttuani, alan tottua ajatukseen, että toinen lapsi olisi tulossa.
Ikäeroksi esikoiseen tulee (jos kaikki menee hyvin) 1 v ja 7 kk, eli esikoinen on nyt noin 10 kk. Olimme alunperin ajatelleet paljon pidempää ikäeroa, mutta ehkäisy petti ja tässä ollaan.
Kaipaisin rehellisiä kertomuksia siitä, miten rankkaan arkeen kannattaa varautua kahden pienen kanssa. Isompi on jäämässä kotiin, eli hoidettavana vauva ja taapero. Pientä haastetta tuo se, että esikoinen ei tällä hetkellä nuku ollenkaan hyvin, vaan heräilee useita kertoja yössä. Voin siis kuvitella, että jo raskausaika tulee olemaan aika rankkaa..
Mutta nyt niitä kommentteja ja kokemuksia kehiin kiiitos!
Kommentit (31)
(tai kolmea päivää vajaa), ja hyvin on mennyt. Nyt nuorempikin on jo 1v5kk. Esikoisemme on todella kiltti ja rauhallinen tapaus, jonka uhmakaan ei ollut paha. Ei ollut mustasukkainen, on aina tykännyt leikkiä itsekseen joten leikki myös tyytyväisenä silloin kun itsellä oli vauvan kanssa 'kädet täynnä'. Tämä varmasti helpotti meidän arkeamme. Kakkonen sitten olikin ja on ollut tähän päivään asti sellainen sisupussi, että ilmaisee kaikki tunteensa ja täysillä! Kaikenlaista vatsavaivaa oli ja nukkui ensimmäisen vuotensa tunnin pätkissä, mutta siitäkin selvittiin. Otin jo silloin toista odottaessa sen asenteen, että se tehdään mitä pystytään ja karsin arjesta kaiken ihmeellisen. Nyt ovat toisilleen parhaat leikkikaverit ja puuhaavat ja nahistelevat vuorotellen keskenään päivät pääksytysten. Ihana seurata heidän touhujaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli vanhimmat lapset ovat kaksoset ja he olivat 8kk vanhoja, kun ehkäisy petti ja tein plussan. Mikäs siinä lapsi oli toivottu jne. Mutta ei ehkä ihan niiiiin pian ;)
Loppuraskaudessa olin täysin tööt, kun kaksoset olivat just siinä pahimmassa kiipeily iässä ja koko ajan sai olla silmät selässäkin. Onneksi äitini tuli lähes päivä vähäksi aikaa meille ja vei pojat ulos tai muskariin tms.
Vauva-ajasta en muista yhtikäs mitään, se oli yhtä vaippa ja potta ruljanssia (toinen poika oppi kuivaksi 1v11kk iässä, toinen 2 vuotiaana). Onneksi kaikki kolme sentään nukkuivat samaan aikaan päikkärit. Ja vauva oli suht hyvä uninen yöllä (vaikka toinen kaksosista heräili kolme kertaa yössä..) eli sain edes jotenkin nukutta yöllä.
Imetyksen hoidin niin, että laitoin kaksosille pyörimään Maisa dvd:n tai Puuha Peten tai Postimies Paten, sillä konstilla he eivät päässeet pahantekoon.
Samoin, jos menin vauvan (tai toisen kaksosen kanssa) pyllypyykille, niin laitoin toisen/kummatkin kaksoset olkkarissa olleeseen matkasänkyyn, näin tuo tasmaniantuholainen ei päässyt kiellettyihin paikkoihin (=levittelemään kaikki kattilat ja pannut sun muut härpäkkeet keittiön kaapeista tai kiipeilemään kirjahyllyyn tai tiputtamassa koiran vesikuppiin ties mitä kaikkea tms. yhtä "fiksua"). Tämä siis silloin, kun vauva oli vastasyntynyt-4kk vanha, sen jälkeen kaksoset saattoi jättää jo vähäksi aikaa yksin/kaksistaan. Samoin kaksoset saivat auttaa vauvan hoidossa eli tuoda tuttia, puhdasta vaippaa, sukkaa tai bodyä jne.
Ulos meno oli juu todellista sirkusta ja aina en jaksanut roudata kaikkia kolmea ulos, kun en jaksanut alkaa pukemaan uhmiksille haalareita jne. Mies vei sitten kaksoset ulos, kun tuli töistä.
Ja juu, neljäs lapsi syntyi vasta sitten, kun kolmas meni eskariin ;) Ja tämä kuopus, joka syntyy parin viikon sisällä, on kuopusta 3 vuotta nuorempi.
Ja ihan helvetin rankkaa oli eka kolme vuotta suoraansanoen. Huonosti nukkuivat molemmat ja vielä eri aikaan, isompi kamalan mustasukkainen, pitkät sairastelukierteet, ym. alkaen siitä, että jouduin toista odottaessa vuodelepoon. Mutta kuten edeltä huomaat, voi se olla helppoakin, etenkin jos teillä on hyvä turvaverkosto auttamassa. Tsemppiä!
ei ole kokemusta tuosta ikäerosta, anteeksi kun vastaan silti. Kaksoset ovat, minuutin ikäerolla ja rankkaa on ollut, koska ovat valvottaneet ja nukkumeet eri tahdissa. Kun toinen nukahtaa, toinen herää jne...=D
Tsemppaan sinua kertomalla, että vauvan synnyttyä esikoinen kuitenkin osaa jo aika monia asioita omatoimisesti eli sinulla saattaa olla hieman helpotusta; syö itse, osaa kävellä, ei tarvitse kantaa joka paikkaan jne=)
Paljon varmasti vaikuttaa tuo nukkumisasia. Kun lapset nukkuu hyvin ja osaa itsekin nukkua, moni arkinen asia taittuu paremmin kuin sumussa, uupuneena.
Ja tosiaan, kannattaa rohkeasti pyytää apua tarvittaessa, jos teillä on verkostoa siellä päin, missä asutte.
Onnea, kyllä ne asiat lutviutuu varmasti, vaikka nyt sinua pelottaakin.
2. ja 3. lapsella 1v 6kk ikäeroa.
Huonoja puolia:
- Olen valvonut kakkosen syntymästä saakka. Molemmat huonoja nukkujia.
- Juuri tällä hetkellä tappelevat kauheasti (3v ja 1,5v), luultavasti yhteenotot jatkuvat KAUAN koska pikkuinen on voimakasluontoinen ja pyrkii niskan päälle.
Hyviä puolia:
- Vaippahommat, hammaspesut, iltasadut, ruokien tarjoilut, kasvojen pesut jne hoituvat "liukuhihnatyönä", eli työtä ei näissä mielestäni ole tuplasti
- Käyttävät osin samoja vaatteita, tarvitaan suhteessa vähemmän kaappitilaa+ei välivarastointia kun vaatteet siirtyy seuraavalle
- Alkoivat tosi aikaisin viihtyäkin ja leikkiä keskenään (rinnakkain), vauvana nuorempi viihtyi tosi hyvin isompien puuhia katsellen (paremmin kuin kakkonen aikanaan 4 v vanhemman sisaruksen kanssa)
- Nuorempi vaikuttaa siltä, että empatiakyky ja ymmärrys olisi kehittyneempää kuin isommilla tuossa iässä
- Ei mustasukkaisuutta vauvan synnyttyä
Tässä nyt joitakin hajanaisia mietteitä, voittopuolisesti positiivista on ollut (ja tosiaan kokemusta on sekä isommasta että pienestä ikäerosta). Jos vielä voisin valita, haluaisin ekalle ja tokallekin pienen ikäeron!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ikäeroa 1v9kk. Kyllä rehellisesti aika rankkaa oli alussa (noin vuoden). Ja monta monituista päivää voisin vaihtaa pois. Mutta kyllä se helpottaa ja lapsista on toisillee kovasti seuraa, toisaalta myös kinastelevat aika paljon . Mustasukkaisuutta (tai ihan rehellisesti sanottuna väkivaltaa!!!) oli meillä alussa aika paljon, joten kovin "idyllistä perhe-elämää" ei kyllä ollut ensimmäisen noin puolen vuoden aikana, jolloin lähinnä keskityin suojelemaan vauvaa isosiskolta. Ihania lapsia molemmat ja nyt ihan parhaita kavereita kun hyvä hetki :)
Ja tykkäsin kamalasti!
Lapsista kasvoi todella läheiset toisilleen. Isompi oli isoveli selvästi ja auttoi hoitamisessa. Isompana tukivat toisiaan asioissa joissa oli toista edellä. Kilpailijoita ja oli toistensa parhaat kaverit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ikäero suunnitellusti 1v7kk, vielä lyhyempään tähdättiin mutta ei heti tärpännyt ehkä siksi koska imetin tuolloin vielä esikoista. Meille tuo ikäero on ollut paras mahdollinen, rankaksi en ole kokenut missään vaiheessa. Kotihoidossa oli esikoinenkin, avoimessa pkssa ja puistoissa käytiin päivittäin. Mustasukkaisuutta ei ollut kun esikoinen unohti muutamassa päivässä olleensa joskus ainokainen, vauva siis asettui sujuvasti osaksi perhettä. Rytmitin vauvan mahdollisimman pian samaan unirytmiin isomman kanssa koska pidin tärkeänä sitä että saan itse hetken lepotauon päivällä niin että lapset nukkuvat päiväunia yhtä aikaa. Rutiinit ja rytmi auttoivat, esim imetysten ajoitus niin että kerhoon tms lähtö onnistui. Esikoisen sopetumista mielestäni auttaa se että hänen koko elämänsä ei muutu, siis ei esim lopeteta puistossa käyntiä aamupäivisin tms mihin on tottunut. Tuplarattaat olivat meillä korvaamaton apu, näin päästiin liikkumaan kuten ennenkin. Esikoisen vieroitin tutista ja siirsin pois pinnasängystä hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää. Meillä molemmat olleet terveitä ja hyviä nukkumaan, imetys ja myöhemmin ruokailu ollut myös sujuvaa. JOs näin ei olisi ollut, olisi varmaankin ollut rankempaa. Turvaverkkoja meillä ei ole sukulaisten asuessa kaukana mutta sitä en ole kokenut ongelmaksi.
Nyt lapset ovat 4 ja 5 ja toistensa parhaat kaverit vaikka ovat eri sukupuolta. Itsekin ymmärtävät olevansa onnekkaita kun on aina leikkikaveri kotona. Vaikka tokihan he myös tappelevat kuten sisarukset aina...
Onnea raskaudesta!
RANKKAA ON erityisesti siksi koska isompaa ei saa millään päiväunille enää,uhma myös kovasti päällä. tukiverkkoa ei ole lainkaa, pitkä välimatka mm isovanhemiin.
ekat kuukaudet oli jotenkin helpompia verrattuna tähän hetkeen,vauva nyt 6kk. isompi ei sillon vielä kiukutellut joka asiasta ja vauva nukkui suurimman osan ajasta...mut nyt isompi kiukkuaa ihan koko ajan ja vauva myöskin ärisee ja murisee ja kitisee lattialla koko ajan...huoh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaksamista, se kyllä helpottaa. Lohduttavaa kyllä kuulla ettei se muillakaan ole ihan yhtä onnea, kuten täällä monet tuntuvat viestivän. T. 14 jonka lapset samalla 1v9kk ikäerolla ja nyt jo 2 ja 4 v eli on jo paljon helpompaa
RANKKAA ON erityisesti siksi koska isompaa ei saa millään päiväunille enää,uhma myös kovasti päällä. tukiverkkoa ei ole lainkaa, pitkä välimatka mm isovanhemiin.
ekat kuukaudet oli jotenkin helpompia verrattuna tähän hetkeen,vauva nyt 6kk. isompi ei sillon vielä kiukutellut joka asiasta ja vauva nukkui suurimman osan ajasta...mut nyt isompi kiukkuaa ihan koko ajan ja vauva myöskin ärisee ja murisee ja kitisee lattialla koko ajan...huoh
Meillä oli ikäeroa 1v3kk, enkä kokenut aikaa kovinkaan rankaksi, vaikka esikoinen oli todella vilkas lapsi ja nuorempi oli koliikkivauva.
Meillä meni siinä mielessä hyvin, että vauvan koliikki meni aika nopeasti ohi (2kk) ja sen ajan lähes kokonaan mies oli isyys- ja kesälomalla. Mies hoiti vauvaa sitten lähes joka toisen yön. Kun koliikki loppui, vauva nukkui läpi yön syömättä tai vaatimatta muuta palvelua. Lisäksi "koulutin" vauvan samaan päiväunirytmiin kuin esikoinen, niin sain hetken hengähdystauon päivälläkin. Vauva nukkui siis ekat päiväunet, kun ulkoilimme ja toisen isommat kanssa yhtäaikaa.
Nuo hyvät nukkumiset oli mulle pelastus ja se, että miehellä ei ollu tuona vuonna sattumalta paljonkaan työmatkoja. Hyvin tarkka päivärytmi meillä oli helpottaakseni omaa elämääni, koska esikoinen sitä "vaati".