Onko 50-vuotiailla vielä kunnianhimoa ja uralla etenemisen haaveita

Olen 49v ja siirryin juuri täysin uusin tehtäviin ja minusta tämä on urani kannalta hyvä liike, koska näin saan lisää kokemusta ja osaamista jatkoa ajatellen. Onhan tässä vielä vuosia työuraa jäljellä

Täytyy kyllä rehellisesti sanoa, että minulla ei ole koskaan ollut ammatillista kunnianhimoa. Kunhan elanto tulee, se saa riittää. En jaksa mitään oravanpyörässä juoksua, ylisuorittamista tai unettomia öitä työn takia.

On varmaan eri asia, jos yhdistää oman intohimon ja työn, silloin kunnianhimo tulee luonnostaan. Oma älykkyysosamääräni (tai sen puute) sulkee myös pois älyllisesti haastavat tehtävät. 

M55. Ei ole kunnianhimoa ja tarvetta päteä enää. Kaikki velat on maksettu pois, joten palkallakaan ei ole niin suurta merkitystä. Tärkeintä on stressittömyys, työajat ja lyhyt työmatka silloin kun toimistolle pitää mennä. Selkeästi haluaa vain rauhoittua ennen eläkkeelle jääntiä.

Ei mulla ainakaan. Se mitä on työn ulkopuolella on oleellisempaa.

Pääsääntöisesti minulla ei ole ollut sitä minkäänikäisenä. Työ on vain tapa pysyä leivänsyrjässä kiinni. Vapaa-aika on sitten se, johon käytän valtaosan energiasta ja tarmosta.

Ei vähääkään. Jos 45 vuotiaasta asti olen vain odottanut että pääsisi jo eläkkeelle.

Yli 30 vuotta työuraa takana, eikä voisi vähempää enää kiinnostaa että tätä pitäisi vielä jaksaa parikymmentä vuotta. Meidän 70-luvulla syntyneiden tulisi maksaa sekä meitä vanhempien että nuorempien sukupolvien eläkkeet. Ei kiitos!

Eläkeikää pitäisi laskea.

Johtajanpaikat alkaa olla todennäköisempiä tästä iästä eteenpäin, joten kyllä, tavoitteita on

Katso ensin minkä ikäistä porukkaa on päättävissä elimissä ja yhtiöiden hallinnossa, ja päättele siitä.

Mulla ei ole koskaan ollut mitään sen kummempaa kunnianhimoa mitä uraan tulee, kunhan saan olla töissä ja nostaa palkkaa, jolla tulee toimeen. Teen työni hyvin, mutta en odota tai hae mitään ylennyksiä tai uutta työnantajaa, vaan on hyvä just näin. Se kyllä mietityttää että saako olla töissä eläkkeeseen asti, kun tuntuu että joka paikassa nykyään tuulee ja missään ei ole ns. turvassa. 50+ ikäisenä näyttää olevan vaikeampi työllistyä uudelleen, joten harras toiveeni on saada pysyä tässä työssä nyt seuraavat noin 15 vuotta.

N53

On, jos tarjotaan tai tarjolla on, jotain konkretiaa. Oikea tehtävä josta maksetaan hyvä korvaus. Mutta viisikymppinen on nähnyt niin paljon, ja lusikoinut paskaa riittävästi, tullut terveellä tavalla kyyniseksi, että se ei niele enää mitä tahansa skeidaa. Ehkä juuri siksi ne joutuvatkin työmarkkinoilla epäsuosioon?

Kaikki tällaiset "Alat nyt hoitaa sitä pestiä, ja ottaa siitä selkeesti vastuuta hei, eiks joo? Voiks mä sanoa nyt maanantaipalaverissa, että tästä eteenpäin SÄ vastaat näistä ja näistä, ja kysymykset suoraan sulle, eiks tää ole nyt tässä? Niin joo, hei katotaan tää sun rahakorvaus tossa vuodenvaihteen jälkeen kun nähdään tän tilikauden numerot. Joo totta kai tästä sovitaan, ei sun sitä tarvii epäillä. Mut jos sulle käy, niin siirretään sitä kalenterissa selkeesti eteenpäin, eiks joo?" Niin näihin kusetuksiin ei viiskymppisenä enää tartu ihan kaksin käsin.

Näin 5-kymppisen näkökulmasta tuo nuorempien  yli-innokkuus ja itsensä tyrkyttäminen on vaan kauhean noloa. Ilmeisesti vaan sillä pääsee eteenpäin, jos niin on niin kiitos ei. 

Vierailija kirjoitti:

Johtajanpaikat alkaa olla todennäköisempiä tästä iästä eteenpäin, joten kyllä, tavoitteita on

Varmaankin, mutta oletko valmis uhraamaan vapaa-aikasi pitkien palavereiden takia? Kansainvälisissä hommissa palaverit saattavat olla aikaeron takia myöhään illalla tai varhain aamulla, ja johtotasolla ei ole ns. työaikaa jotta saisit tuosta lisäkorvauksia. Lisäksi pakollinen pukeutumiskoodi tulisi vaatetukseen. 

Ymmärrän tämän jos elämässä ei ole muuta sisältöä kuin työ, mutta muuten ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtajanpaikat alkaa olla todennäköisempiä tästä iästä eteenpäin, joten kyllä, tavoitteita on

Varmaankin, mutta oletko valmis uhraamaan vapaa-aikasi pitkien palavereiden takia? Kansainvälisissä hommissa palaverit saattavat olla aikaeron takia myöhään illalla tai varhain aamulla, ja johtotasolla ei ole ns. työaikaa jotta saisit tuosta lisäkorvauksia. Lisäksi pakollinen pukeutumiskoodi tulisi vaatetukseen. 

Ymmärrän tämän jos elämässä ei ole muuta sisältöä kuin työ, mutta muuten ei kiitos.

Kaukana johtoportaasta oleva tätiselittäjä tulee kertomaan, mitä johtamistyö on. Samalla täti kuvittelee, ettei johtajankin elämässä muuta olisi kuin työ. 

Kun nykyisestä työstä "saa" lähteä urani oli siinä. 

Vierailija kirjoitti:

Näin 5-kymppisen näkökulmasta tuo nuorempien  yli-innokkuus ja itsensä tyrkyttäminen on vaan kauhean noloa. Ilmeisesti vaan sillä pääsee eteenpäin, jos niin on niin kiitos ei. 

Noloa on olla viisikymppinen, joka ei tiedä miten työelämä toimii, mutta mollaa nuoria. Ei tämä ole mikään ikä kysymys, olet ollut kujalla koko elämäsi. 

Vierailija kirjoitti:

On, jos tarjotaan tai tarjolla on, jotain konkretiaa. Oikea tehtävä josta maksetaan hyvä korvaus. Mutta viisikymppinen on nähnyt niin paljon, ja lusikoinut paskaa riittävästi, tullut terveellä tavalla kyyniseksi, että se ei niele enää mitä tahansa skeidaa. Ehkä juuri siksi ne joutuvatkin työmarkkinoilla epäsuosioon?

Kaikki tällaiset "Alat nyt hoitaa sitä pestiä, ja ottaa siitä selkeesti vastuuta hei, eiks joo? Voiks mä sanoa nyt maanantaipalaverissa, että tästä eteenpäin SÄ vastaat näistä ja näistä, ja kysymykset suoraan sulle, eiks tää ole nyt tässä? Niin joo, hei katotaan tää sun rahakorvaus tossa vuodenvaihteen jälkeen kun nähdään tän tilikauden numerot. Joo totta kai tästä sovitaan, ei sun sitä tarvii epäillä. Mut jos sulle käy, niin siirretään sitä kalenterissa selkeesti eteenpäin, eiks joo?" Niin näihin kusetuksiin ei viiskymppisenä enää tartu ihan kaksin käsin.

Olet ilmeisesti ollut aika hidas oppimaan ja nyt tuut pätemään näillä? Uudet vastuut punnitaan niin, miltä ne näyttää CV:stä. Jos palka/ edut ei vastaa tehtävää, niin vaihdetaan töitä. 

Sääli, ettet ilmeisesti koskaan sitä tajunnut. 

Kunnianhimoani riittää vielä yhden keskeneräisen työn verran. Ja olen sentään ollut eläkkeellä jo kaksi vuotta. N66

(Kyllä, miettikää sitä. Haastavia ja palkitsevia töitä tarjotaan meille eläkeläisillekin. Sitä ei osannut viisikymppisenä aavistaa. Silloin ei välittänyt vielä eläkekertymästäkään.)

Toisilla on, toisilla ei.