Onko 50-vuotiailla vielä kunnianhimoa ja uralla etenemisen haaveita

Sitä tässä pohdiskelen. Kun työnantajaa ei tunnu kiinnostavan muu kuin että teen vaaditut tehtävät, riittäisikö se itsellekin vai opiskelisinko vielä lisää. Palkka sama.

Vierailija kirjoitti:

"Höpöhöpö taas näitä juttuja "

Milläs perusteella näin sanot? Voi tietysti olla jokin ala, missä homma menee toisin, mutta yleensä noin. Olen tehnyt pitkän työuran mm. työnohjaajana, nimenomaan ohjannut ihmisiä, jotka hakevat esimiesasemaa, mutta myös työyhteisöjä olen työnohjannut.

Meille isoin kansainväliseen yritykseen palkattiin ulkopuolelta toimariksi 62-vuotias ja muitakin vanhempia on palkattu korkeimmille paikoille. Alemman tason esimiehiksi haluttaneen mieluummin nuorempia. 

Taiteilijoilla on, koska taiteilijat tekevät työtään niin pitkään kuin elämää riittää.

Minulla kaikki isommat muutokset ovat tuntuneet kuolemilta. Vaihdevuosien menopaussissa hiipui libido, ja ajattelin että seksuaalisuuden hiljentyminen on lopun alkua - en pitänyt itseäni edes ihmisenä ilman seksiä. Isovanhemmuus tuntui haudan kutsulta. Nyt lähestyvä eläkeikä siltä, että kaikki on ohi. Olen omasta mielestänikin säälittävä; nuoruuden harhassa roikkuva vanheneva otus, joka kuvittelee ihmisarvon riippuvan iästä ja suorituksista. Vaikeaa on silti. Koko vanheneminen on katastrofi.

Nimenomaan naisella voi odottaa olevan kunnianhimoa viidenkympin jälkeen, jos on päätynyt panostamaan aikaisemmin lapsiin. Kaikki roolit tulee hoidetuiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Höpöhöpö taas näitä juttuja "

Milläs perusteella näin sanot? Voi tietysti olla jokin ala, missä homma menee toisin, mutta yleensä noin. Olen tehnyt pitkän työuran mm. työnohjaajana, nimenomaan ohjannut ihmisiä, jotka hakevat esimiesasemaa, mutta myös työyhteisöjä olen työnohjannut.

Meille isoin kansainväliseen yritykseen palkattiin ulkopuolelta toimariksi 62-vuotias ja muitakin vanhempia on palkattu korkeimmille paikoille. Alemman tason esimiehiksi haluttaneen mieluummin nuorempia. 

Kyse olikin siitä palkataanko yli viisikymppisiä johtajiksi ensimmäistä kertaa. Ei taatusti palkata, toimareilla on pitkä johtajakokemus ja se alkaa nelikymppisenä viimeistään. Et selvästikään ole perillä asioista, jos muuta väität. 

Toisaalta olen rekryissä havainnut, että johtajaksi voivat hakea ihmiset, joilla ei ole mitään mahdollisuutta päästä edes haastatteluun. Ihmisillä ei ole kovin hyvää käsitystä siitä, että se mitä haetaan todella vaaditaan. On turha hakea toimariksi, jos aiempi johtajakokemus puuttuu. Johtajat aloittavat pienemmistä esimiestehtävistä ja etenevät sitten edelleen yrityksen johtoportaaseen, osa toimariksi asti.

Olen hämmästynyt, että tämä kiistetään. Toisaalta palstalla ei enää hirveästi hämmästytä mikään. 

Vierailija kirjoitti:

Taiteilijoilla on, koska taiteilijat tekevät työtään niin pitkään kuin elämää riittää.

Kyllä, toivon sen olevan kolmas urani, vaikka siitä ei mitään hankikaan. Aika näyttää. 

Boomerit heivataan pois nuorten tieltä.

Uran suurin saavutus pitää saada alle 50 vee

Vierailija kirjoitti:

Boomerit heivataan pois nuorten tieltä.

Paitsi terveydenhuoltoalalla. Hesarissa oli pari päivää juttu otsikolla, missä väitettiin, että eläkeläiset suorastaan revitään kotoa töihin. Kiva ajatus, mutta jutun luettua selvisi, että kyse on lähihoitajista ja muista käytännön duunia tekevistä terveydenhuollon ammattilaisista. Mitään ei sanottu siitä, että toisaalta väitettiin saman olevan edessä muillakin aloilla. Epäilen vahvasti. Kyllä se valitettavasti paikkansa pitää, että erityisesti korkeakoulutettujen aloilla osaaminen vanhenee nopeasti ja ikäsyrjintääkin on. 

Ainoastaan yrittäjät välttävät ikäsyrjinnän, kun töiden tekeminen on kiinni oikeasti taidoista, osaamisesta, kokemuksesta ja työhaluista. Muissa ammateissa saa olla todella painava CV, että on kysyntää - jo yli viisikymppisellä saati eläkeikäisellä. Puhutaan korkean profiilin johtajista lähinnä, tosin heitäkään ei välttämättä haluta operatiivisille paikoille, vaan hallitukseen ja vastaaviin tehtäviin. Katsotaan, että nuoremmilla on paremmat valmiudet nähdä tulevaan. Ja kyllä se taitaa myös usein paikkansa pitää. Nuorimpiin lahjakkaisiin työntekijöihin ei enää yli kuusikymppisellä ole samanlaista näkemystä kuin nelikymppisellä. Toimari ja muutkin ylimmän johdon tehtävät edellyttävät kykyä nähdä lahjakkuus nuorten sukupolvien rekryissä. Sukupolvieroa on. 

Ei ole. En jaksa enää ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Uran suurin saavutus pitää saada alle 50 vee

Riippuu alasta. Kaikkein korkeimmille pomon paikoille valitaan pitkän nousujohteisen uran jälkeen yli viisikymppisinä. Ja siellä ylimmällä pallilla on oikeasti aika paljon valtaa. On mahdollista myös tehdä niin isoja virheitä, että vaikuttavat kansantalouteen (kuten Nokian johdossa aikoinaan).

UP

Jotkut "heräävät" neli-viisikymppisinä. Sitä ennen töissä menty autopilotilla, kuin horteessa.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut "heräävät" neli-viisikymppisinä. Sitä ennen töissä menty autopilotilla, kuin horteessa.

Pitää paikkansa. Osalla aikuistumiskehitys jää myöhempään, kun on ollut niin paljon ongelmia tai on muista syistä jätetty työuran asiat sivuun. Paljon lahjakkuutta menee hukkaan, jos ja kun pidetään neli-viisikymppisiä liian vanhoina.

Työelämä on todella konservatiivisista ainakin kaupallisilla aloilla. Kaikkiin muihin elämän osa-alueihin - jopa lääketieteeseen - on tuotu nykyajan kotkotukset liittyen tasa-arvoisuuteen ja syrjimättömyyteen ym. mutta siellä kaikki tuollaiset jutut ovat pääasiassa paperia. Käytännössä ne eivät näy mitenkään, vaan jokainen isopomo on samasta muotista valettu. Ainakin, jos puhutaan kansainvälisistä työyhteisöistä. Sillä vaikka suomalaiset ovat suvaitsevaisia ja kaikkea muuta kivaa, ajatellaan mitä muualla ajatellaan. Ollaan ylivarovaisia tai sitten yrityskulttuuri tulee siitä maasta, mistä yritys on, vaikka se olisikin täällä Suomessa. Höylä on käynyt paikallispomoista ja isoista linjoista päätetään Suomen ulkopuolella. Esimerkiksi pukukoodi: naiset eivät saa pukeutua housuihin, vaan hameeseen. Uskomatonta, mutta totta. Eikä mitenkään erikoista vaikkapa saksalaisittain ja amerikkalaisittain. 

Kuka mitenkin. Teini ilmoitti, se mitä en ole syntyessäni osannut, minun ei tarvitse opetella. Muistutin kävely ja puhetaidosta, sekä suoritetusta oppivelvollisuuden tuomista luku, kirjoitus ja laskutaidoista. Tiedä sitten herääkö kunnianhimo 50-vuotiaana.

Ei kaikilla ole kunnianhimoa nuorenakaan, saati vanhempina. Ihan fiksua, voi keskittyä omiin juttuihin ja jättää työasiat työpaikalle.

Vierailija kirjoitti:

Eläkeikää pitäisi laskea.

Se on kohta sata vuotta, vaikka tekoäly ja robotiikka vie vielä kaikki työt.