Onko totta että elämä menee niin nopeasti ohi, että yhtäkkiä vain heräät ja huomaat olevasi 70v?

Ei se tapahdu yhtäkkiä. Se kestää 70 vuotta. Kyllä sen huomaa.

Johtuu työputkesta. Ihminen käy 50 vuotta töissä, niin ei siinä kerkee oikein muuta. Vapaapäivät menee palautuessa streesistä.

Oletko elänyt päivääkään? 

Työura kyllä meni yhdessä hujauksessa. Ensin olit nuorisokaartia ja jo kohta vanhin. Opiskeluaika taas kesti ikuisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Johtuu työputkesta. Ihminen käy 50 vuotta töissä, niin ei siinä kerkee oikein muuta. Vapaapäivät menee palautuessa streesistä.

Miksi olet sellaisessa työpaikassa missä kärsit niin suuresta stressistä? Eikö tuo ole todella tyhmää olla työssä johon ei ole valmiuksia?

Terveellä ihmisellä ei käy näin. Terve normaali ihminen elää tietoisesti vuotensa. Kun minä täytin esimerkiksi 60, juhlin sitä ja tiesin ihan tasan tarkkaan mitä olin elänyt ja miten. Kun olin 65 ja jäin eläkkeelle, juhlin sitäkin - ja tiesin miten olin elänyt ja miksi. 70-vuotissyntymäpäivä ei ole muuttanut asennettani elämään mitenkään. Ap:n ajatus siitä, että ykskaks herätessäni tajuaisin olevani 70, on harvinaisen TYHMÄ. 

 

Tottakai elää päivän kerrallaan mutta 50 vuotta kulunut huijauksessa kaksikymppisestä seitsemään kymmeneen.

Eilen olin yhden miehen puheissa tuolta 50 vuoden takaa. Lohduttavaa että hän tunnisti minut ja tuli puheille.

Kyllä se aika lailla menee noin mutta vasta lähempänä 70 vuotta sen vasta tajuat. Onneksi!

Sellaiset elämänvaiheet, joissa aivoille tulee paljon uusia asioita ja syntyy paljon uusia musitoja, tuntuvat pidemmiltä.

Sellaiset vaiheet, joissa ei synny uusia muistoja, tuntuvat lyhemmiltä. Esimerkiksi työelämävaihe voi jälkikäteen tuntua kuluneen hujauksessa, jos osaa työnsä eikä se juuri muutu, jolloin ei synny paljon uusia muistoja. 

Aivot myös muuttuva iän myötä vähemmän joustaviksi, jolloin uusien muistojen syntyminen muutenkin  vähenee. Siksi vanhempana aika tuntuu kuluvan nopeammin. 

Vierailija kirjoitti:

Johtuu työputkesta. Ihminen käy 50 vuotta töissä, niin ei siinä kerkee oikein muuta. Vapaapäivät menee palautuessa streesistä.

Juu, ei työputkesta juuri mitään muistoja jää. Tasaista harmaata aivosumua. Parhaat muistot on vapaa-ajalta ja perheen yhteisiltä lomilta. 

Ei sitä ajan kulumista juuri huomaa ennen 30 ikävuotta. Sen jälkeen alkaa nopeutumaan ja neljän kympin jälkeen jo todella kummastuttaa että miten siitäkin jutusta jo vuosi vaikka eilen vasta tapahtui.

Suhteellisen nopeasti elämä menee, vaikka kestäisi sata vuotta. On se vuosi koko ajan lyhyemmältä ja lyhyemmältä tuntuva aika. Välillä on kuitenkin jopa hyvin kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuu työputkesta. Ihminen käy 50 vuotta töissä, niin ei siinä kerkee oikein muuta. Vapaapäivät menee palautuessa streesistä.

Miksi olet sellaisessa työpaikassa missä kärsit niin suuresta stressistä? Eikö tuo ole todella tyhmää olla työssä johon ei ole valmiuksia?

Tuo voi johtua myös siitäkin, ettei työ tarjoa riittävästi haasteita. Ei stressi välttämättä suoraan työtehtävistä johdu, vaan muista asioista, mitä työhön liittyy. Mutta kyllä, kannattaa pyrkiä vähempistressiseen työhön. Stressi on tappavaa. Työpaikan vaihtaminen ei vain ole nyt kovin helppoa. 

Näin on käynyt. Enää omat hautajaiset odotettavissa. Sen vain kerron, että köyhänä pysyy vähemmälläkin kuin työtä tekemällä.