Mitä narsisti saa stalkkaamisesta?
Narsistin mielihän toimii niin, että se pyrkii mitätöimään tai tuhoamaan sellaisen kohteensa, mitä se ei pysty hallitsemaan. Kyse on pakkomielteestä, eikä kohde välttämättä edes tiedä olevansa kohde. Tämän pakkomielteen takia se tekee myös ilkivaltaa.
Mutta mitä ihmettä narsisti saa stalkkaamisesta? Pelkästä kyttäämisestä, joka ei johda mihinkään?
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se stalkkaaminen pönkittää narsistin omaa mielikuvaa siitä, että stalkattava on mukamas sen narskun hallinnassa jollain tavoin. Narskun maailmahan on kulloisesta objektistaan riipuvainen ja niin pimahtanut, että mikään narskun tekemä muuvi ei ole uutta auringon alla.
Aika maneerisesti ja samaa, melko kapeaa kaavaa noudattaen ne kyllä kuitenkin toimivat kaikkien ihmisten kanssa kaikissa "ihmissuhteissaan". "Ihmissuhteen" elämänkaari noudattaa yleensä kaavaa: euforinen alku - vuoristorata kummitusjunassa - ja pakotettu loppu.
Niin eli leikkii tavallaan. Mukamas hallitsee toista, omassa mielikuvituksessaan.
Juurikin yllämainittu kuvitteellinen kontrolli. Monesti tähän liittyy myös keppostelua ja juorujen levittämistä, jotta saa ulkopuolisia mukaan sekoiluunsa.
Toteuttavat vain jotain omaa pimeää päänsisäistä kaavaa johon nyt valitettavasti sattuu kuulumaan muut ihmiset. Vrt. anorektikko juoksee pakkomielteisesti lenkillä <> jätetty narsisti jää stalkkaamaan ja pakkomielteisesti lähettämään viestejä jossain kontrollin illuusiossa.
Oma eksä viestitteli minulle yksipuolisia vihaviestejä yli kahden vuoden ajan. Viestien sisältö vähän vaihteli mutta teemana aina joku hän on joku mahtava voittaja ja minä surkea säälittävä luuseri kun menin jättämään hänet. Viestit siis tyyliin "löysin uuden tyttöystävän, toivon että sinä elät yksin loppuelämäsi", "ostin talon ja kihlasin tyttöystävän, voitin". Tyypillä oli ihan sairaan hauras itsetunto ja käänsi tämän väkivaltaisuudeksi, kontrolliksi, mustasukkaisuudeksi ja valheiden levittelyksi jonka takia erosinkin. Ihan puistatus ja paha mieli jos oikeasti vei nalkkiin seuraavan kumppaninsa. Minutkin halusi kihlata puolen vuoden jälkeen ja elämän paras päätös kun päässä soi jo silloin joku hälytyskello.
Ehkä se stalkkaaminen pönkittää narsistin omaa mielikuvaa siitä, että stalkattava on mukamas sen narskun hallinnassa jollain tavoin. Narskun maailmahan on kulloisesta objektistaan riipuvainen ja niin pimahtanut, että mikään narskun tekemä muuvi ei ole uutta auringon alla.
Aika maneerisesti ja samaa, melko kapeaa kaavaa noudattaen ne kyllä kuitenkin toimivat kaikkien ihmisten kanssa kaikissa "ihmissuhteissaan". "Ihmissuhteen" elämänkaari noudattaa yleensä kaavaa: euforinen alku - vuoristorata kummitusjunassa - ja pakotettu loppu.