Hämmentynyt miehensä käytöksestä

Konkreettiset esimerkit eivät tänne mielestäni kuitenkaan kuulu. Ne ovat minun ja mieheni välisiä asioita. Mistään pikkuasioista ei kuitenkaan ollut kyse. Niistä en edes jaksaisi härkästä tehdä.



Jos selitykseni kuulostaa mielestäsi yleiselle jäkätykselle niin eihän se haittaa. Olet vapaa ajattelemaan niinkuin haluat :)

Aikaa ei ole kulunut vielä ihan kuukauttakaan, mutta asiat ovat muuttuneet paljon. Mies todella yrittää en enää sitä epäile. Hitaasti silti etenemme, mutta nyt tänään on ollut ensimmäistä kertaa sellainen olo, että me saadaan asiat vielä raitelleen :)

Hauska kuulla, että teillä menee paremmin. Kirjoitin sinulle jo ketjun alussa, ja ehdotin antamaan teille mahdollisuuden.



Itsekin olen tilanteessa, jossa tunnen, että mies ei ole tarpeeksi lähellä minua eikä puhu tarpeeksi tunteistaan. Mies sanoo usein rakastavansa ja haluavansa olla kanssani aina. Se ei kuitenkaan riitä minulle. Nyt olenkin alkanut miettiä, mitä oikein odotan? Mitä haluan mieheni sanovan tai tekevän? Osaisinko itse tehdä niin? Onko minulle helppo puhua? Onko minut helppo vakuuttaa vai epäilenkö edelleen? Osaanko ottaa vastaan?



Arjen puuhista voi sopia ja ne voi jakaa. Yhteistä aikaa voi varata kalenteriin. Pariskunta voi ryhtyä tunteistaan kirjeenvaihtoon - tyhjää paperia kun ei voi palauttaa. Toiselta voi kysyä kysymyksiä ja pyytää niihin vastauksia. Liitossa tulee kuivia kausia, mutta niistä selviää, kun molemmat haluavat selvitä. Onnea matkaan.

se ei vaan halua, että lähet siks et sen ei tarvi ite hoitaa kaikkia asioita :D

mitä onkaan menettänyt ja mitä olisi pitänyt tehdä toisin. ehkäpä tämä asumusero on ollut miehellesi itsetutkiskelun paikka ja avannut hänenkin silmät.

älkää muuttako takaisin yhteen ennenkuin tiedätte mitä molemmat todella haluatte. Ja vältä seksiä miehen kanssa, se saa tekemään hätäisiä päätöksiä!



Nimim. Näillä toimilla olisin itse välttänyt avioeron, ehkäpä...

Jos hän ei ole tähän mennessä mitään kotona, tuskin hän mihinkään muuttuu. Ehkä ainoastaan sitten tekee jotain, jos jokin aivan selkeä asia laitetaan hänen vastuulleen. Vaikka esim.yhden aterian valmistaminen viikossa tai jotain muuta yksinkertaista ja selkeää. Koskaan hän ei tule tekemään puolta kotitöistä, usko pois.



Jos itse olet väsynyt esim. siivoamiseen, ota siivooja.

Mikset antaisi hänelle toista tilaisuutta? Yrittääkää ihmeessä vielä yhdessä!

Olen tässä vuoden päivät katsellut äksyilevää, paskantärkeää ukkoani jonka käytös menee vain huonommaksi. Viime riidan yhteydessä mies kirjoitti minulle ensimmäistä kertaa kirjeen- siinä syytettiin minua siitä, etten ole romanttinen, ihaile häntä tarpeeksi tai naura hänen kanssaan.



Sanoin miehelle suoraan että sopii katsoa peiliin: koska hän on viimeksi vienyt minut ulos? Unohtiko hän kaikki ne pikkujutut, joita teen hänen puolestaan? Mille pitäisi nauraa, kun ukko on liian laiska lukiakseen edes omalle lapselleen yhtä vitun kirjaa päivässä??



Saatiin puhuttua ja mietittävää tuli puolin jos toisinkin. Mutta täytyy sanoa että miehiä en käsitä ollenkaan.

Jos istuisitte alas ja sopisitte, ihan paperille kirjaten, missä asioissa miehesi on jatkossa otettava vastuu. Mitä konkreettisempaa, sen parempi.



Tuohon sopimukseen olisi helppo palata, jos homma alkaisi taas levitä.



Terapiaa myös suosittelen tuon lisäksi.



Mutta vastaus kysymykseen, antaisin toisen mahdollisuuden. Et voi kuin voittaa, koska eron voit ottaa myöhemminkin.

mies huomasi "piian" kadonneen elämästään.

Eroa, pääset helpommalla.

T. Kokemusta on

ajatelleet et jotkut miehet eivät vain osaa olla aviomiehiä, isiä, ystäviä tai perheen kanssa? Miettikääs nyt hieman miestenne taustoja.



Naiselle tämä on vain helpompaa mukautua, älytä, osata ja oppia. En tarkoita puolustella miehiä vaan raottaa verhoja. Testo ohjaa miehiä yhteen suuntaan ja vain yhteen suuntaan. Kuka opettais miehiä jos ei lapsuudessa ole opittu tekeen mitään toisen = perheen puolesta?



Anna siis miehellesi mahdollisuus mutta älä etene tällä kertaa liian nopeasti. Ei seksiä!! Keskustele ja laita tekeen asioita. Nythän on tosi kyseessä -eikö? Tsemppiä!

sitä miltä niistä tuntuu milloinkin. Eikä niillä ole kuukautisia, joiden edellä ne muuttuu ihan oudoiks ja vihaisiksi ja masentuneiksi, milloin niille ei kelpaa mikään. Miehet on erilaisia, se että on nainen ei tarkoita sitä, että on oikeassa, ja tietää asiat toisenkin puolesta. Se mikä on naiselle "oikein" ei välttämättä ole sitä miehelle. Miehetkin ovat ihmisiä, eivätkä vain naiset.

Hän mitä ilmeisimmin rakastaa sinua ja perhettä, mutta ei osaa ilmaista sitä toivomallasi tavalla. Menkää vaikka pariterapiaan, yrittäkää ymmärtää toisianne ihan itsekin, vähentäkää vaatimuksia (tai siis sinä). Huomatkaa toisen tavat osoittaa rakkautta, arvostakaa toisianne ja erilaisuuttanne. Vedä häntä mukaan perheen juttuihin, anna vastuuta. Se olisi rakastava tapa reagoida. N 40

Fyysinen hellyys on tärkeää, ja monille miehille varsinkin rakkauden osoittamista.

Ymmärrän hyvin, että voi olla tosi vaikeaa luottaa mieheen ja muutokseen, mutta minusta aito mahdollisuus siihen on olemassa. Vaikeaa on varmasti, kun konkreettista muutettavaa on varmasti paljon, eikä sellainen muutos ikinä tapahdu hetkessä.



Mietin vain itseäni - olemme olleet reilun 5 vuotta naimisissa - siitä kolme vuotta minulla kesti ymmärtää kuinka tärkeää tietty siisteystaso on miehelleni (itseäni sotku ei aikanaan haitannut) - ja nyt ehkä reilu vuosi sitten olemme päässeet yhteiselle "siisteystasolle" - pisimmän aikaa vei kuitenkin se, että tajusin asian tärkeyden toiselle. Jos miehesi tajuaa nyt asiat myös sinun kantiltasi, ehkä on toiveita siitä, että muutoksia tulee.

ap:kin tyytyväinen.

mun mielestä yritätte uudestaan. Tuon seksilakon ymmärrän sillä, että ensin puhutaan ja sitten vasta pussataan, muuten se puhuminen voi unohtua. Toisaalta, fyysinen läheisyyskin on tärkeää, mutta voisiko sen aloittaa vaikka kainalokyhjötyksestä? Siinä samalla on hyvä jutella.

Ja jos vain suinkin rahat riittää (jos ei, niin kunta voi antaa maksusitoumuksen), niin ensi kesänä avioliittoleirille vaikkapa Pieksämäelle.

millainen sun miehesi ja liittonne on ollut. Itse tiedät parhaiten, mutta on mielestäni normaalia, että tunteet on vähän turrat ja olet hämmmentynyt nyt kaikesta. Muista,että mitään päätöstä tai pikaista paluuta yhteen ei tarvitse juuri nyt. Mieti rauhassa. Mutta suosittelen,että kannattaa mennä juttelemaan pariterapiaan,useammankin kerran,jotta kaikki tulee selväksi. Olen itsekin käynyt siellä miehen kanssa ja sen myllyn läpikäytyä halusimmekin yllättäen naimisiin ja hyvin on mennyt (toki meilläkin eripuraa mutta ei enää mitään vakavia). Joten muutos on aina mahdollinen jos molemmat sitä todella haluavat,huolimatta siitä mitä täällä jotkut tuntemattomat kirjoittaa. Tsemppiä!

En minä niinkään miestä halua muuttaa, mutta parisuhdettamme kylläkin. Eikä minua haittaa, jos päävastuu on minulla kunhan tietäisin että kun tarvitsen apua sitä saisin ja voisin siihen luottaa.



Ymmärrän, että miehelle on vaikea puhua ajatuksistaan ja tunteistaan. Mutta jos haluaa selvittää asioita niin se on kuitenkin pakollinen asia. Ei sitä jatkuvasti tarvitse olla selostamassa päivän tunnetilojaan, mutta jos joku asia häiritsee niin pitäähän siitä pystyä sanomaan eikä kuukausien päästä tokaista jotain asiaan liittyen.



Sovittiin jo miehen kanssa, että hän tulee käymään sunnuntai-iltana ja yritetään keskustella vaihtoehdoista. Katsotaan sitten mihin päädymme. Ehdin tässä itsekin niitä rauhassa muutaman päivän miettimään.