Onko ok antaa lapsen kuulla kunniansa "samalla mitalla"?

Huhhuh!!!

Aina kun heittäytyy samalle tasolle huonostikäyttäytyvän lapsen kanssa, menettää pelin (ainakin hetkeksi). Mutta toki on tosi ärsyttävää, jos lapsi ei tottele...

Mikä ihme vajakki tän lapsen isä on käyttäytyy noin ?

laske 10:een ensi kerralla ennen kuin sanot mitään

Muistuta miestäsi siitä, että kyseessä on NELJÄvuotias, ja miehesi on kaiketi jo "kypsässä" aikuisiässä. Ajatusmaailman ja ärtymyksensietokyvyn pitäisi olla hieman eri kategorioissa.



Mutta näkeehän ja kuuleehan tuota ikävän paljon, kun lapsi raukka saa tuta että isukki (usein juuri niin) ei osaakaan asettua lapsen asemaan vaan suhtautuu lapsen leikkiinkutsuun tai huomionhakuun todella typerällä tavalla. Jos lapsi hakee huomiota ärsyttävällä tavalla hän ei ole saanut myönteistä huomiota tarpeeksi.

ap- voit tehdä miehestäsi ls-ilmoituksen



t sossu

Ja minä sain vain kuulla olevani lapsellinen kiukuttelija. Mies ei mielestään tehnyt mitään väärää, vaan "palautti takaisin maan pinnalle" poikamme joka ei totellut.



Alkoi minua syyttämään siitä etten ise ollut paikalla ojentamassa ja minua äitinä arvostelemaan etten yhtään ole sen parempi.

Minä siis istuin nuorimman poikamme kanssa kuistilla. Että olisiko minun pitänyt sinne rantaan mennä kun mieheni oli siellä?

Tottakai olisin mennyt jos olisin tiennyt mitä mies tekee. Luulin tämän vain olevan menossa hakemaan pojan pois sieltä vedestä kahlaamasta.



Olin lähteä poikien kanssa kotiin (olimme "mieheni" vanhempien mökillä) mutta lasten mummi sitten "käski" jäädä syömään. En itse syönyt koska kihisin niin kiukusta, että oli pakko vain yrittää rauhoittua. Ajattelin että ehkä sitten maittaisi kun saisin hieman päästelle höyryjä.



En saanut. Mieheni ilkesi kysyä vielä että mikä ottaa päähän ja lopun ajan mitä siellä möksällä olimme, sain kuulla olevani lapsellinen kiukuttelija.



Kieltämättä käytökseni meni siinä vain epäkypsemmäksi, mutta onneksi pääsimme sitten lähtemään.



Kaikki käyttäytyivät kuin minä olisin se pääpiru ja lähdimmekin sieltä mökiltä ilman miestä...



Anteeksi pitkä avautumiseni, mutta ottaa päähän vieläkin erittäin paljon...



Ap

Niin minä teinkin, mutta todella huonolla menestyksellä.

Hän ei mielestään tehnyt mitään väärää ja alkoi kaiken lisäksi vielä syyttelemään ja arvostelemaan minua.

Olen joskus aikaisemminkin joutunut puuttumaan miehen käytökseen lastamme kohtaan, vaikken kyllä tällaisissa merkeissä.

Mua hieman jopa pelottaa tuollainen käytös. Sattuuko jonain päivänä jotain pahempaa?

Ei mene puhe perille, eikä riitä ymmärrys juuri mihinkään.

Ap

Muistuta miestäsi siitä, että kyseessä on NELJÄvuotias, ja miehesi on kaiketi jo "kypsässä" aikuisiässä. Ajatusmaailman ja ärtymyksensietokyvyn pitäisi olla hieman eri kategorioissa.

Mutta näkeehän ja kuuleehan tuota ikävän paljon, kun lapsi raukka saa tuta että isukki (usein juuri niin) ei osaakaan asettua lapsen asemaan vaan suhtautuu lapsen leikkiinkutsuun tai huomionhakuun todella typerällä tavalla. Jos lapsi hakee huomiota ärsyttävällä tavalla hän ei ole saanut myönteistä huomiota tarpeeksi.

Sairasta...

ja parin vuoden päästä katselet vierestä ja päivittelet kun mies vetelee lasta korville.

Avaa hyvä nainen suusi sille miehelle!

Suun avaaminen ei mitään auta. Se on tullut jo koettua.

Tottakai minä suojelen lapsiani tuollaiselta. Ikävintä tässä on se että lapsia pitää suojella omalta isältään :(

Tottakai lapset haluavat nähdä isäänsä, mutta en minä kai sitten voi laskea näitä keskenään enää mihinkään. Yhdessä me emme enää ole tämän kyseisen tapahtuman johdosta.

ja parin vuoden päästä katselet vierestä ja päivittelet kun mies vetelee lasta korville.

Avaa hyvä nainen suusi sille miehelle!