kuinkahan moni pariutuu samankaltaisensa kanssa?
raha kasvatus läheisyys/seksi, esim nyt näistä samaa mieltä sehän on jo paljon. Usein ihastutaan enimmäkseen erilaiseen tyyppiin ja sit alkaa ongelmat kun yhteistä säveltä ei löydy. ei edes kompromissit auta kaikessa.
Kommentit (3)
Noh, ei se aina noinkaan mene. Minä olin 17 ja mies (poika) 18, kun aloimme seurustelemaan ja lopulta (avio)erottiin kun olimme hieman yli nelikymppisiä. Kasvettiin yhteen, mutta sitten myös erilleen.
Kyllähän samankaltaisuudesta on etua ja itse uudessa parisuhteessa pidin tärkeänä, että elämän isot arvot ja mieltymykset on samankaltaisia, mutta myös ymmärtää, että parisuhde on aina kompromisseja ja jos ei niitä kykene tekemään ei suhde kovin pitkäikäinen voi olla. Mutta tietyissä, niissä ihan tärkeimmissä (seksipalstalla kun ollaan niin seksi on yksi näistä) asioissa ei kompromisseja voi tehdä.
No se on tuuripeliä, kehen nyt sattuu ihastumaan. Nuo alkavat yleensä hiertää sitten myöhemmin, ja huomataan olevamme liian erilaisia. Ja tämä korostuu kypsemmällä iällä solmituissa suhteissa enemmän, kun omat tavat on jo juurtuneet syvälle.
Mutta itse pariuduin jo parikymppisenä, vaimo vähän vielä nuorempi. Oli ehkä jotain kotoa opittuja tapoja, jotka aiheuttivat erimielisyyttä, mutta loimme omat tapamme, kun muutimme yhteen. Rahaa ei ollut kummallakaan, joten rahat ovat olleet yhteiset alusta lähtien. Seksi, no siinä kävi tuuri, molemmat ovat halunneet, ja paljon.
Kannattaa pariutua nuorena, keskenkasvuisena, niin voi kasvaa yhdessä aikuisiksi, ja samanlaisiksi. Tai edes ymmärtää miksi toinen on erilainen jossain asiassa. Myöhemmin muutos on vaikeampaa.
M46