Lue keskustelun säännöt.
Hämmentävää käytöstä lapsen luokkatoverin äidiltä
23.08.2025 |
Olen ihmetellyt tätä ilmiötä jo vuosia. Nyt se nousi taas esille. Juttelin eilen erään lapseni luokalla olevan pojan äidin kanssa koulussa kun hain lasta. Ihan perus smalltalkia, ei kummempia. Puhuttiin lähinnä kouluasioista. En tuntenut tätä äitiä entuudestaan. Tänään kun näin tämän saman äidin kaupassa, hän ei edes tervehtinyt minua vaan käveli vaan tylysti ohi. Varmasti näki minut siitä ei ole kyse. Olisi nyt luullut, että normaali ihminen moikkaa tuossa tilanteessa kun tuttuja ollaan. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun näin käy ihmisen kanssa jota ei juuri tunne. Mitä ihmettä tämä on? Miksi ihminen käyttäytyy näin? Olen täysin hämmentynyt. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (98)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei muistanut sinua. Itsekään en muista jonkun lapsen äitiä, jonka kanssa olen muutaman kerran jutellut todellakaan.
Voi olla kasvosokeus. Se on ihan oikeasti olemassa.
Ei edes kovin harvinainen. Tai sitten niin omissa maailmoissaan ylipäänsä, ettei huomioi ympäristöään.
En ainakaan mitään sen kummempaa tässä vaiheessa ajattelisi.
Tapahtuu minulle usein.
En huomaa muita, kun olen hajamielinen, joten kävelen itse usein muiden ohi tunnistamatta. Muut sitten kostavat jossain vaiheessa.
Oli niin ajatuksissaan ettei rekisteröinyt ympäristöään. Voi tapahtua kenelle vaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti tuo on ihan normaalia. Minut on kasvatettu hyvätapaiseksi, ja aluksi itseänikin hämmensi moinen tervehtimättömyys, mutta annoin olla. Tässä on toisaalta sekin hyvä puoli, että aiemmin olin jopa kohtuuttoman harmissani, jos en ollut huomannut tervehtiä jotakin tuttavaa, niin nykyään osaan antaa olla kun eivät ne muutkaan aina edes tervehdi.
Miksi tuntematonta pitää moikata? Vaikutat ripustautujalta, kanssasi ihan tärkein ohje on se, että ei ota mitään kontaktia! Ei jonkun kanssa juttelu tarkoita, että ollaan tuttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en edes rekisteröi muita ihmisiä kaupassa, mua ei kiinnosta. Ja jos juttelen jonkun random ihmisen kanssa niitä näitä, en välttämättä edes muista minkä näköinen se ihminen on ja ei sellainen ole minulle mitenkään tärkeä ihminen tai muutakaan.
"Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun näin käy ihmisen kanssa jota ei juuri tunne."
Koska ei juurikaan tunne niin ei moikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen työssä missä tapaan paljon ihmisiä. Heille minun tapaamiseni on mieleenpainuva, itselleni ei, kun asiakaskontakteja on valtavasti jo yhden viikonkin aikana. En muista välttämätt myöskään lasten harrastuksissa tapaamiani ihmisiä, jos näen heitä muualla.
En koskaan tervehti ketään ensin, vaikka joku näyttäisikin tutulta, ammatissani on vaitiolovelvollisuus. Tervehdin vain, jos minua ensin tervehditään.
Eli tuo nainen ei muistanut sinua. Aivoihin mahtuu rajallinen määrä informaatiota, epäolennainen putoaa pois. Hän muistaa ehkä sinut sitten, kun näette siellä missä ennenkin, mutta kun paikka puuttuu, ei hän tunnistanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keksittiin täällä heti tauti🤨Väitän että nainen jostain kateellinen, haluaa pitää etäisyyttä. Toivottavasti lapsesi ei ystävysty naisen lapsen kanssa.
No moikkasitko sinä? Tuntuu että vain odotit että hän moikkaa ensin mutta mitäs jos hän oletti että sinä moikkaat ensin, ja nyt kotona miettii että olitpa tyly kun et moikannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, samoja kokemuksia on. Varsinkin lestadiolaisvanhemmat voivat olla hyvinkin tuttavallista kun ei muita ole näkyvillä, mutta yleisillä paikoilla tai muiden kesken eivät ole tuntevinaan. Se on sellasta teatteria.
Opettajat yhtä tylyjä. Kahdestaan ok, mutta julkisilla paikoilla eivät ole tuntevinaan.
Ihmisistä on vasn tullut niin tylyjä. Se on tämän ajan tyyli.
Nro 11 jatkaa. Joskus minulle on loukkaannuttu siitä, ettei tunnisteta. Tällaisilla ihmisillä on ehkä hyvin vähän ihmiskontakteja, joten he muistavat pienetkin kohtaamiset. Suurimmalla osalla näin ei ole, vaan jo työnkin puolesta tavataan paljon ihmisiä.
Asun kerrostalossa ja päivittäin pihassa näen "tuntemattomia", moikkaan kaikkia.
Minulla on lievä kasvosokeus. Välillä sanonkin ihmisille että en sitten välttämättä tunnista teitä jos nähdään vaikka kaupassa. Eli en tervehdi koska tuo kasvosokeus estää tunnistamasta.
kaupassa lisäksi keskityn miettimään mitä muuta pitäisi ostaa kuin listalle saadut asiat. Eli en juurikaan seuraa muita ihmisiä vaan keskityn pelkästään suorittamaan ostoksia tehokkaasti.
Jos toinen ei huomaa niin voihan sitä moikata itse? Jos teillä ei siis mitään erimielisyyksiä ollut ja aihetta olettaa, että tahallaan ei muka huomaa?
Jos jonkin nähnyt vain kerran ja törmää vaikka kadulla ei ehkä huomaa edes, että oli sama henkilö. Jos taas itse pysähdyt juttelemaan, voi muistaakin sinut.
Mikä esti sinua tervehtivästä jos hänet tunnistit? Hän saattoi miettiä kauppalistaa ja päivän muita tekemättömistä asioita. Itse en tunnista ihmisiä eri tilanteissa. Päiväkodilla päättelen Miron vieressä seisovan naisen hänen äidikseen, mutta jos sama nainen tulee lähikauppaan ilman lasta niin en osaa yhdistää. Sama koskee työkavereita. Tunnistan heidät työpisteen perusteella ja työvaatteista, mutta jos näen heitä omissa vaatteissaan kaupungilla, niin en hahmota kuka on kuka ja mistä tunnen.
Ei muistanut sinua, ei jäänyt naama mieleen, oli muuta ajateltavaa.
🇺🇦🇮🇱