Onko täällä muita työttömiä työnhakijoita?
Otan vastaan ja tarjoan mielelläni myötätuntoa muilta työelämän ulkopuolella oleville. En ole ideologisesti työtön, vaan jouduin lopettamaan työt itsestäni riippumattomista syistä.
Miten tätä oikein kestää? Olen hakenut tämän vuoden aikana satoja paikkoja, mutten ole päässyt edes haastatteluun.
Hävettää todella paljon, että olen opiskellut sellaisia tutkintoja joilla ei työllisty. Seurasin mielenkiintoa, en järkeä. Omaa vikaahan tämä on, sitä ei käy kieltäminen. Olen kuitenkin ahkera ja reipas työntekijä kun töihin pääsen, en mikään vätys. Työttömyyskorvausta tai muita tukia en juo kurkusta alas tai polta, mutta tiukkaa on.
Kuulisin mielelläni muidenkin työttömien arjesta ja selviytymisestä.
Hyvää tulevaa syksyä! 🍁🍂
Kommentit (9)
Itselläni ihan samanlainen tilanne, töitä ei ole ja nyt oltu 5kk työttömänä vaikka hakenut joka viikko eri paikkaan töihin jos on käynyt niin hyvä tuuri, että 100km säteellä löytynyt joku edes etäisesti kiinnostava työ.
Nyt tein päätöksen, että jatkan töiden etsimistä ja lähden opiskelemaan jotakin toista alaa. CV tulee näyttämään suorastaan säälittävältä mutta tilanne on mitä on.
Elämäni on muuten ihan kivaa, tukia saan 1200 euroa, pystyn harrastamaan, syömään hyvin, näkemään ystäviä yms. Tärkeimpinä taitoina pidän tällä hetkellä ihan vain puhtaasti itseni kehittämistä, on kyse sitten ulkonäöllisesti, psykologisesti, sosiaalisesti tai akateemisesti, ainakin kun tilanne tulee eteen niin olen siihen valmis enkä rappeutunut työtön.
Töihin kuulemma pääsee vain menemällä töihin.
Itsellä koulutus alalta, missä piti olla varma työllisyys. Vuosi ja kuukausi työttömänä. Ei edes haastattelukutsua. Uuden alan opiskelu ei enää mahdollista. Yritän löytää elämälle muuta sisältöä. Köyhää ja yksitoikoista elämää, mutta olen onneksi terve (toistaiseksi) ja velaton. Elän säännöllistä ja suht kurinalaista elämää, liikun paljon.
Purraa huutaa vaan Oulun torilla kovaääniseen: Menkää töihin, Menkää töihin, Menkää töihin......hullu se nainen on. Terveisin työtön entinen persu. 👿
Olen ollut jo vuosia työtön. Oikeastaan en ole koskaan löytänyt edes sitä ensimmäistä palkkatyötä eli en ole ollut koskaan palkkatöissä. Olen kuitenkin suorittanut AMK-tutkinnon. Olen autisminkirjolla ja kärsin mielenterveysongelmista. En työllisty koskaan ja toivon pääseväni eläkkeelle. Joudun asumaan vanhan, sairaan ja vihaisen vanhempani luona, joka ei pärjää yksin ja jonka kotiorjaksi olen joutunut. Nyt vanhempani on alkanut saamaan uutta tukea, joka tosin on verotonta ja pelkään sen leikkaavan työmarkkinatukeani. Ainoa tuloni on siis työmarkkinatuki 595 euroa. Voin todella huonosti ja olen yrittänyt hakea apua, mutta en ole sitä saanut. Elämäni on kamalaa ja todella vaikeaa. Vanhempani ehdoilla jatkuvassa pelossa, stressistä ja paniikissa joudun elämään. Olen 41-vuotias.
Olen tyytyväinen työtön. Ansiosidonnaista riittää eläkkeelle pääsyyn asti. Työnhakuvelvoite on kaksi hakemusta kuukaudessa. Se on tietenkin turha manööveri kun eläkkeeseen on 7 kuukautta (jonka kerron hakemuksissani melkein ensimmäisenä) ja työvoimavirkailija myönsi sen asettaessaan että näin on mutta kun laki määrää.
Muutama vuosi takana ja 11 vuotta edessä. Jokainen päivä ei ole erilainen.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä koulutus alalta, missä piti olla varma työllisyys. Vuosi ja kuukausi työttömänä. Ei edes haastattelukutsua. Uuden alan opiskelu ei enää mahdollista. Yritän löytää elämälle muuta sisältöä. Köyhää ja yksitoikoista elämää, mutta olen onneksi terve (toistaiseksi) ja velaton. Elän säännöllistä ja suht kurinalaista elämää, liikun paljon.
Mulla aikalailla sama. Opiskelukaverit on päällikkö- ja asiantuntijatason hommissa, mutta itse en ole onnistunut saamaan edes sitä ensimmäistä oman alan työpaikkaa. Opiskelusta jäi käteen vaan 20 000 euron opintolainat..
2 vuotta työttömänä. Syyskuun alussa alkaa kaupungilta saatu vakituinen oman alan työsuhde. Kannatti odottaa sitä oikeaa työpaikkaa.