Naurattaa nyt 6 vk vanhan vauvan äidin kommentit

mutta et vain enää muista niitä aikoja. Onhan sinusta nyt tullut kaikkitietävä kaksivuotiaan äiti.

erityisen väsynyt hänen takiaan. Väsyneempi (ja huonovointisempi) olin joskus nuorena biletyksen jälkeen. Elämä on kyllä muuttunut, mutta vain parempaan suuntaan ja omasta tahdosta esim. tuo em. biletys ei vaan kiinnosta enää.



Ei se vauvan/lapsen saanti nyt aina niin kamalaa ole.

Lapsella uhmaikä ja äiti luulee nyt tietävänsä kaiken vanhemmuudesta.



Terveisin seitsemän lapsen äiti

Mutta 6 viikkoa on aika lyhyt aika tehdä mitään johtopäätöksiä kun faktahan on, että vauva nukkuu varmaan 80 prosenttia ajasta. Eri asia on ryömivä, konttaava, muksahteleva, kiipeilevä, uhmaileva, kiukutteleva lapsi ja jo esim 1-vuotiaan vanhemmuus on välillä tosi raskasta.

ootahan kuule murrosikää, sitten se vasta selviää mistä on kyse. Itellä nyt vanhin 6v ja voin sanoa, että 2v uhma on täältä katsottuna IHANAA aikaa, kun vertaa tohon 5v kiukkupuuska vaiheeseen, johon ei mikään puhe tehonnut. Ja meillakin siis on vielä murrosikä kaukaa tulevaisuudessa.



Mutta se on kyllä totta, että vanhemmuus ei ole pikamatka vaan tommonen pari vuosikymmentä kestävä maraton ja sit vasta päästää jollain tasolla punnitsemaan tuloksia. Eli ihan joka stiplua ei kannata surra:)

Eihän tuo äiti tiedä äitinä olemisesta vielä mitään!

Tässä oppii joka päivä uutta!

T: Äiti+lapset 12,10,5v ja 3kk

Ei tämä äitiys ole mikään rankkuuskilpailu. Jokainen kokee äitiyden omalla tavallaan eikä se sinulta ole pois, vaikka kaverisi luulisi tietävänsä ihan kaiken.

Mielestäni on silti hyvä kysyä vauvaperheen kuulumisia. Kun kysyy, niin osaa olla avuksi, jos esim vauvalla onkin koliikkia ja vanhemmat siksi ihan puhkipoikki. Osaa tsempatakin.



Ja toki on sinunkin vielä aikaista puhua elämän raskaudesta, kun lapsi on vasta kaksi vuotias. Onko tulossa sisaruksia? Oletteko saaneet olla suht terveinä? Yöt nukuttu hyvin? Kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa? Rahahuolia? Entä kun sama lapsiperhe-elämä jatkuu ja jatkuu seuraavat 10 ja 20 vuotta?

-Lapsi alkoi nukkua täydet yöt n. 10 kk iässä, siihen asti heräilyä 3-x kertaa yössä

-Ei ole toista lasta tulossa vielä, sillä emme saa yhtään apua lapsen hoitoon sukulaisilta tms muuta kun kerran-pari vuodessa (asuvat kaukana jne) joten siksi ei liian pientä ikäeroa

-Ei ole kahdenkeskeistä aikaa miehen kanssa muuta kun n. tunti puolitoista iltaisin

-En kuvittele tietäväni kaikkea äitiydestä, mutta voinette myöntää minun tietävän paljon enemmän kun ystäväni



t. ap

puolisen tuntia myöhässä. Ei kunnioita kerhojen vetäjien oikeutta ruokataukoon. Kaikki muut vanhemmat hakevat lapsensa ajoissa.

vai nukkuu 80% ajasta...

...niinhän ne jotkut tekee, mutta vain osa, kun toiset karjuu elämänsä ensikuukaudet taukoamatta yötä päivää...

Mulla itselläni on kaksi lasta 4v ja 2v. Molemmat (tyttö ja poika) alkoivat nukkumaan täysiä öitä vajaa 2kk. Yösyötöt loppu molemmilta noin puoli vuotiaana. Ei meillä ole ole ollut juurikaan mitään uhmaa, ei tämä vanhemmuus ole mitenkään erikoisen rankkaa ollut vielä koskaan. Ehkä sitten teini-ikäisenä....

Mutta en kai mä sitten tiedä mitään äitinä olosta.

ottaa hänen elämästään mitään ärsytyksen aihetta. Jokainen elää omaa elämäänsä ja kyllä kaverisi varmasti tietää siihen 6 kk:n asti, mitä vanhemmuus on ja sinä siihen 2 vuoteen asti, mitä vanhemmuus on. Jokainen kokee asiat omalla tavallaan ja elämänhän on koko ajan tarkoituskin muuttua. Säälittävää on, että täytyy vertailla elämää tai lapsilukua tai mitä muutakaan.



Minä olen 2 1/2 vuotiaan onnellinen äiti, olematta sen enempää väsynyt tai väsymätön. Me elämme omaa arkea ja omaa vapaa-aikaa tietämättä paremmasta tai huonommasta mitään, eikä kiinnostakkaan. Omassa elämässä on tekemistä tarpeeksi vaikkei todella ole kuin YKSI lapsi. Lapsilukumäärä tai lasten ikä ei meidän elämäämme hetkauta, olemme onnellisia ja välillä onnettomia juuri tässä hetkessä, oman lapsemme elämässä. Elämässä yleensä on tekemistä ilman lapsiakin: suruineen ja iloineen.



Ja kun jollakin tuntuu olevan seitsämänkin muksua, niin siitä ei voi muuta kuin onnitella: usemman mekin olisimme halunneet :( Harmillista, ettei kaikilla ole samaa oikeutta sellaiseen elämään. Täytyy vain yrittää etsiä positiivisia asioita siitä, että on edes yhden lapsen äiti.

Siis kun joku kirjoitti ettei hänen lapsillaan ole sitä ollut. Uhmaikä on normaali kehitysvaihe joka auttaa lasta käsittelemään tunteitaan. Jos tätä vaihetta ei ole, niin voi aikuisena olla ongelmia tunteiden käsittelyissä ja raivostua silmittömästi syyttä suotta.

Koko raskausajan sain kuulla, kuinka "teille koittaa kovat ajat" ja "ensimmäiset kuukaudet kuljet tukka pystyssä kuin sumussa". Sitten lapsi olikin tyytyväinen möllöttäjä joka nukkuikin suht hyvin.



Miksen siis olisi saanut todeta että en ole niin väsynyt kuin mitä minua peloteltiin? Eikä elämä todellakaan muuttunut dramaattisesti, vaan oli alussa enemmänkin tasaista ja staattista kuin mullistavaa?



P.S. Nyt lapsi on 2-vuotias enkä edelleenkään koe tätä raskaaksi

niin myöntäkää nyt silti, että lapsen saaminen muuttaa elämää PALJON! Ei sitä aluss tajuakaan, miten kaikki muuttuu ja kuinka erilaista elämä on kun perheessä on pieni lapsi. Ihanaa elämä on, mutta välillä väsyttää! Se on ihan sallittua myöntää se!

kommentoiko pelkästään noita kuutta viikkoa joiden ajan on ollut äiti?



Eikö olisi hölmöä jos äiti vastaisi että "Ei ole elämä kovin paljoa muuttunut mutta takuuvarmasti tulee tällekin uhma ja raivokohtauksia, oidipuskompleksia ja sairauksia, alkoholikokeilua ja mahdollisesti teinivanhemmuutta."





Minua nauratti aloituksesi. Otitko tosiaan herneen nenään siitä että kuusi viikkoa äitinä ollut ei tiedä samoja asioita kuin yli kaksi vuotta äitinä ollut?

nyt vasta huomasin, että kyse olikin 6 viikosta :) no joo..sellanen kyllä vain nukkuu ja syö :)

Rankempaa minulla oli ekat puoli vuotta kuin koskaan sen jälkeen.

T:5v:n äiti

jätkä kävelee tukea pitkin ja harjoittlee seisomaan ilman tukea. Konttaa hirveää vauhtia pitkin kämppää ja availee kaikki kaapit mihin ylettyy. Ei todellakaan oe mikään vauva joka vain nukkuu ja syö :) päikkäreitä nukkuu yhdet enää päivässä ja syö kuin iso mies ruokaa.



Että kyllä 6kk voi olla jo melkoinen menijä eikä ollenkaan jää jalkoihin 2 vuotiaalle (millainen meiltä löytyy kanssa)