Lue keskustelun säännöt.
Välttelevästi kiintynyt mies joka ei koskaan halua olla läsnä
16.08.2025 |
Ainostaan seksin aikana on ns läsnä. Muuten hän on aina vähän pois. Puhuu kyllä paljon niitä näitä, mutta silloin kun ei ole mitään kotitöitä tms niin katoaa aina jonnekin, ei aloita mitään keskustelua tms joka loisi läheisyyttä. Ei myöskään osaa kuunnella tai ymmärrä kun nostan tätä aihetta esille. Olen tosi yksin, vaikka päällisin puolin kaikki toimii.
Kommentit (54)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rehellisesti olen ratkaissut asian niin että olen usein viikonloppuisin töissä. Tekee niin kipeää etenkin nämä viikonloppuillat kun jotenkin ajattelisi että toinen haluaisi olla siinä vieressä, vaan ei halua. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Et voi muuttaa häntä mitenkään.
Juu en voi. Voiko tuollainen ihminen edes muuttua? Kun ei hän kaipaa kai muuta. Vai eikö sitten vaan oikeasti rakasta vaikka niin väittää. T. Ap
Näihin ei kannata jäädä roikkumaan. Tuhlaat elämääsi!
Vierailija kirjoitti:
Näihin ei kannata jäädä roikkumaan. Tuhlaat elämääsi!
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun. Tsemppiä.
Ja taas yksi ero jossa mies jää ihmettemään että mitä tapahtui, mikä sille yhtäkkiä tuli, kaikkihan oli ihan hyvin.
Toiset ei vaan tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi muuttaa häntä mitenkään.
Juu en voi. Voiko tuollainen ihminen edes muuttua? Kun ei hän kaipaa kai muuta. Vai eikö sitten vaan oikeasti rakasta vaikka niin väittää. T. Ap
Jos me naiset lopulta havahduttais siihen että miehet ei muutu, ainakaan parempan suuntaan, niin olisi vähemmän näitä surullisia tarinoita. What you see is what you get.
Ei hän muutu koska hän on ihan tyytyväinen asioiden nykytilaan. Eli ei ole mitään motivaatiota muutokseen.
Olen myös välttelevästi kiinnytyt, että kyllä ymmärrän miestäsi. Mutta ei meistä hyvää kumppania saa.
Ei uskalleta koskaan olla täysin avoimia kellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se muutu, jos ei itse halua ja ala tekemään töitä sen eteen.
Minulla päättyi juuri 2,5 vuoden suhde tuollaiseen mieheen. Alussa kaikki oli tietysti ihanaa, mies näytti parhaat puolet itsestään, rakastuin. Sit pikkuhiljaa alkoi tulla noita juttuja. Esim. tuli riita ja aloin itkeä, mies ei lohduttanut vaan pikemminkin huusi päin naamaa kun nyyhkytin. Pusut jäi pois. Halit jäi pois. Hän ei kaipaa sellaista kuulemma. Ei saanut koskea tai silittää, tulla kainaloon kun häntä ahdistaa sellanen. Tuli riita kaupassa, mies lähti yksin kävelemään toiseen suuntaan. Kun oltiin yhdessä iltaa istumassa, mies sanoi jotain, jolla nolata minut muiden seurassa (koska eihän herkkyyttä voi näyttää muille). Suhteen loppupuolella jatkuva v*ttuilu minulle asioista. Jos halusin puhua asioista tai pyysin jotain, mies piti mykkäkoulua.
Noiden tapahtumien välissä kuitenkin tarjoili aina myös sitä ihanaa. Esim. ihania tekstareita, yhdessäoloa, hyvää seksiä, hyvää ruokaa, yhteisiä leffailtoja. Hellittelynimiä, herkkuja. Poikaystävämäistä toimintaa, mutta sit kuitenkin vedettiin aina matto jalkojen alta. Ja usein sai mulle olon, että minä olen suhteessa se liian herkkä, joka vaatii liikaa, joka on jotenkin mukamas epätasapainoinen. Minä pyytelin usein anteeksi, kun mies vetosi mm. omiin työkiireisiin, kaverihuoliin tm riidan päätteeksi.
Nyt ymmärrän, miten naiset ajautuu väkivaltaisiin suhteisiin. Tuohan oli henkistä väkivaltaa, mitä mies minuun käytti. Tulee lähelle, työntää pois. Sumutusta, että ymmärsin väärin, tein väärin, olin vääränlainen; vaikka hän itse kohteli minua välillä todella julmasti ja ilkeästi. Sitä on vaan yllättävän vaikea nähdä/ ymmärtää, kun itse on juuri rakastanut toiseen, saanut nähdä ja kokea toisesta ne hyvät puolet. Jossain kohtaa huomasin että olen miehen seurassa jännittynyt, henkisesti ikäänkuin olin varpaillani koko ajan, etten kuormittaisi toista minun mukamas vaatimuksillani. Itkin itseni uneen monena iltana, kun toinen vaan käänsi kylkeä ja kävi nukkumaan, ilman että koko päivänä edes koski minuun. Olin suhteessa, ajoittain jopa ihanassa suhteessa, mutta silti tosi hämmentynyt ja ajoittain tunsin olevani todella yksin.
Ymmärrän nyt, että mies oli välttelevästi kiintynyt. Ja sen seurauksena hänen harjoittamansa ns. rakkaus oli todella epätervettä ja hajottavaa. Se aiheutti minussa suurta ristiriitaisuutta, vaikka pääosin voin sanoa olevani turvallisesti kiintynyt persoona. Tänä kesänä vihdoin sain riuhtaistua itseni siitä suhteesta irti, puolisen vuotta kesti tuo kamalin aika mitä kuvailin.
Kiintymyssuhdeteoriakin on vain teoria, mutta muistelen lukeneeni että välttelevä tyyli on Suomessa yleisin. Itse ainakin viihdyn omissa oloissani, vaikka olen nainen, ja parisuhteessa ja perheessä tarvitsen omaa tilaa. Toisin sanoen olen introvertti, enkä tule muuttumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se muutu, jos ei itse halua ja ala tekemään töitä sen eteen.
Minulla päättyi juuri 2,5 vuoden suhde tuollaiseen mieheen. Alussa kaikki oli tietysti ihanaa, mies näytti parhaat puolet itsestään, rakastuin. Sit pikkuhiljaa alkoi tulla noita juttuja. Esim. tuli riita ja aloin itkeä, mies ei lohduttanut vaan pikemminkin huusi päin naamaa kun nyyhkytin. Pusut jäi pois. Halit jäi pois. Hän ei kaipaa sellaista kuulemma. Ei saanut koskea tai silittää, tulla kainaloon kun häntä ahdistaa sellanen. Tuli riita kaupassa, mies lähti yksin kävelemään toiseen suuntaan. Kun oltiin yhdessä iltaa istumassa, mies sanoi jotain, jolla nolata minut muiden seurassa (koska eihän herkkyyttä voi näyttää muille). Suhteen loppupuolella jatkuva v*ttuilu minulle asioista. Jos halusin puhua asioista tai pyysin jotain, mies piti mykkäkoulua.
Noiden tapahtumien välissä kuitenkin tarjoili aina myös sitä ihanaa. Esim. ihani
Ilkeä käytös on ihan eri asia kuin joku välttelevä tyyli
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se muutu, jos ei itse halua ja ala tekemään töitä sen eteen.
Minulla päättyi juuri 2,5 vuoden suhde tuollaiseen mieheen. Alussa kaikki oli tietysti ihanaa, mies näytti parhaat puolet itsestään, rakastuin. Sit pikkuhiljaa alkoi tulla noita juttuja. Esim. tuli riita ja aloin itkeä, mies ei lohduttanut vaan pikemminkin huusi päin naamaa kun nyyhkytin. Pusut jäi pois. Halit jäi pois. Hän ei kaipaa sellaista kuulemma. Ei saanut koskea tai silittää, tulla kainaloon kun häntä ahdistaa sellanen. Tuli riita kaupassa, mies lähti yksin kävelemään toiseen suuntaan. Kun oltiin yhdessä iltaa istumassa, mies sanoi jotain, jolla nolata minut muiden seurassa (koska eihän herkkyyttä voi näyttää muille). Suhteen loppupuolella jatkuva v*ttuilu minulle asioista. Jos halusin puhua asioista tai pyysin jotain, mies piti mykkäkoulua.
Noiden tapahtumien välissä kui
Ei ole. Ihan klassista välttelevyyttä; välttelee läheisyyttä, vähättelee toisten tunteita, ei osaa ilmaista tai käsitellä omia tunteitaan ollenkaan tai ainakaan kovin rakentavasti, pakenee mieluummin kuin selvittää ongelmat, ahdistuu jos toinen tulee lähelle/suhde syvenee, toinen pidetään kaukana sillä että heitetään läppää/ ollaan sarkastisia yms. Syviä keskusteluita ei käydä.
Välttelevästi kiintynyt voi haluta rakkautta ja läheisyyttäkin, mutta ei pysty siihen. Se on liian ahdistavaa. Hän usein myös toimii suhteessa siten että tulee itse jätetyksi, koska arvelee niin käyvän kuitenkin. Eli sabotoi omat parisuhteensa joko haihtumalla ilmaan kuin pieru saharaan, tai sitten käyttäytyy juurikin epäloogisella ja välttelevällä tavalla kumppania kohtaan, joka sitten usein johtaa lopulta eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä välttelevät ovat oikeasti tosi surullisia tapauksia. Haluavat kuitenkin tulla rakastetuksi ja ero sattuu heihin, saattavat mielestään yrittää parhaansa. Mutta millainen on ihmissuhde, jossa ei koskaan käsitellä riitoja, pyydetä anteeksi, halata, käydä syviä keskusteluja. Mitä jää jäljelle? Ei yhtään mitään. Sitä voi elää tällaisen kanssa vuosia, tuntematta ihmistä yhtään tai saamatta tilaisuutta näyttää itseään.
Välttelevästi Kiintynyt Mies olisi hyvä ehdotus tuonne punk bändien nimi ketjuun. Ei kuulosta parisuhteelta jos mies on läsnä vain makkarissa. Aika kuollut suhde miehen puolelta, mikä se on. Miksi tekee noin.
Toisaalta vaihtoehtoina on kaikenlaiset pervot ja hullut, joten jos kyseinen mies on kiltti ja luotettava, ei huono valinta loppujen lopuksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen myös välttelevästi kiinnytyt, että kyllä ymmärrän miestäsi. Mutta ei meistä hyvää kumppania saa.
Ei uskalleta koskaan olla täysin avoimia kellekään.
Oletko koskaan yrittänyt? Tai oletko menettänyt tärkeän ihmisen välttelyn takia? Mitä jos yrittäisit avautua vähän. Harva kaikkea itsestään kertoo, kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Ja taas yksi ero jossa mies jää ihmettemään että mitä tapahtui, mikä sille yhtäkkiä tuli, kaikkihan oli ihan hyvin.
Toiset ei vaan tajua.
Mutta voiko tällainen ihminen itselleen mitään?
Onko tämä tosiaan yleisin miestyyppi Suomessa? Ei ihme että ulkomaalaiset tuntuvat niin paljon luontevimmilta ja menevät suomimiesten ohi mitä tulee treffailuun.
Aha