Elämää

Olen valittanut rahatilannettamme täällä jo aikaisemminkin. Me mennään niin alamäkeen kun vain voidaan. Kokoajan yritetään sitä paikkailla ja aina tulee jotain vastoinkäymisiä.



Nyt me saatiin JUURI edelliset jätti laskut maksettua ja just kerkesin ajatella että nyt saadaan vähän vakaammaksi tämä tilanne...



Tänään sitten ruttasin meidän auton. Tulin kolmion takaa suoraan eteen eikä meillä ole kaskoa.



Mua vaan naurattaa tää juttu :) Tää on niin surkeaa epäonnea ettei toista. Meillä meni bonukset nollaan ja meidän autoa ei edes korvata. Tää oli kyllä niin turha, pitäisi olla vain kiitollinen etten tappanut ketään mutta silti. Me ollaan ihan "konkurssissa" ja mua vain naurattaa.



Mies meinas että nyt se liikennevakuutus hänen nimiin, mitä minä sillä kun en osaa edes autoa ajaa. Ja se on kyllä totta. Ja parempikin sillä minun vahinkohistoria on jo sellaista luokkaa ettei bonukset tuosta enää nouse. Taidan alkaa sellaiseksi vaimoksi jonka mies aina ajaa ja kuljettaa joka paikkaan. En lähde enää edes kauppaan etteikö mies lähtisi kuskiksi. Sanoin kyllä miehelle että se johtuu vain siitä että on niin tylsät maisemat eikä täällä koskaan tapahdu mitään. Ei sieltä tullut viimeksikään autoa. Pitäisi varmaan muuttaa että jaksaisi keskittyä tuohon liikenteeseen.



Voi että kun täällä on vihainen ukko.



Mutta kyllä kahvi on vain hyvää. Jotenkin kummasti rauhoittaa mieltä.