Miksi vanhempana ei halua enää ulos?
Mietin ja yritin googletaakin, miksi iän karttuessa ei enää tee mieli ulos? Onk muilla samoja kokemuksia? Nuorempana en kerta kaikkiaan kyennyt olemaan sisällä, jos ulkona oli kaunis sää ja aurinko paistoi.
Olen nyt 55 v. ja mietin, että vanhempani ovat samanlaisia. Sama koskee monia samanikäisiä ystäviä. Googlen mukaan se johtuu fyysiikan heikentymisestä ja sosiaalisten tilanteiden karttamisesta. Mutta omalla pihalla on täysi rauha ilman sosiaalista kanssakäymistä tai suurta vaivaa astua ovesta ulos. Sillti istun mieluumin sohvalla kuin, menen auringon paisteeseen. Tai edes varjoon.
Mitenkä teillä muilla?
Kommentit (18)
Jos sinä olet säälittävä mökkihöperö, niin ei se tarkoita että muut on!
En tunnista itsessäni, joka päivä tekee mieli ulos. Se toki on muuttunut, että kuumimpaan aikaan iltapäivällä pysyttelen sisällä. Ulkoilen sitten aamusta/illasta. Ikää 59.
Ootko sä mielestäsi vanha? Meinasin tulla vastaamaan tähän kuin hoidan ikäihmisiä kotihoidossa, mutta siellä on kyseessä 80-100-vuotiaat.
Asuttiin vuosikausia omakotitalossa. Sen verta oli mies pihalla, että leikkasi nurmikon. Minä kastelin ulkoamppelit. Oli puutarhakalusteryhmät ja keinut. Lähinnä niistä oli työtä, kun piti keväisin ja syksyisin rahdata varastoon tai sieltä ulos. Nuotiopaikka oli ja grilli, mutta ei käyttöä. Sisällä tuli oltua töitten jälkeen ja viikonloput saunomassa mökillä. Siellä taas kiusasi hyttyset.
Vierailija kirjoitti:
Ootko sä mielestäsi vanha? Meinasin tulla vastaamaan tähän kuin hoidan ikäihmisiä kotihoidossa, mutta siellä on kyseessä 80-100-vuotiaat.
En ole mielestäni vanha. Vaan vanhempi. Olen nyt vanhempi, kuin silloin kun teki aina mieli ulos. Varsinkin kauniilla säällä. Nyt ei edes kauniilla säällä. Tuntuu, että aurinko ennemminkin polttaa. Nuorempana tunsin aina, kuinka aurinko suorastaan sai eloon.
Mä kyllä kaipaan ulos, mutta helteillä rasittaa esim. se ihmismassa rannoilla. Pelkkä rannalle kävely ja vaatteiden vaihto käy työstä. Koko ajan saa vahtia ettei joku polski päälle tai vie tavaroita. Tänään oli mahtavaa kun ranta oli niin tyhjä että olin lähes ainoa uija.
Sama kuntosalilla. Pitää nyhrätä ahtaissa tiloissa ja edes kunnon penkkiä ei ole. Ahdistaa kun mun vaatteiden vaihto on niin hidasta ja vielä jos joku on kyljessä kiinni.
Kadulla taas joutuu vähän väliä väistelemään sähköpotkulautailijoita, wolt-kuskeja, pyörällä hurjastelijoita ja juoksentelevia pikkulapsia.
No ei kaikki halua nuorenakaan ruuhkaan tai paahteeseen. Vaan sopivalla säällä kävely ja sopivassa paikassa, jossa on katsottava maisema, hyvää oloa. Talvella liukkaus on vakava ongelma. Kyllä hyvässä ilmastossa kävely toimii ja jos ei ole jalkakipua. Nykyään luulevat ettei ole pakko antaa diagnoosia jalkaan, että joku fyssari voi alkaa sitä jalkaa rääkkäämään lisää, homma menee pahemmaksi.
Elämänhalu jostain syystä vähentynyt? Vanhempani ovat ikäluokkaasi, ja jatkuvasti menossa. Kesällä just päivät ulkona ja aina jotain häppeninkiä, retkiä, puuhaa, matkoja tms.
Ovat paljon menevämpiä kuin minä. Minäkin kyllä haluaisin olla yhtä menevä, mutta en ole löytänyt partneria tai niin tiivistä porukkaa tms. Nuorempana oli aina joku homie, mutta nekin pariutuneet ja mennyt etäisemmäksi.
Vierailija kirjoitti:
Jos sinä olet säälittävä mökkihöperö, niin ei se tarkoita että muut on!
Ja vaikka sinä olet keskustelukyvytön mulkero, se ei tarkoita että muut on!
Joten täällä jatkamme keskustelua.
Reviiri pienenee, aktiivisuus vähenee. Tarpeellinen on nähty, koettu ja hankittu.
Kotona on kaikki hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä kaipaan ulos, mutta helteillä rasittaa esim. se ihmismassa rannoilla. Pelkkä rannalle kävely ja vaatteiden vaihto käy työstä. Koko ajan saa vahtia ettei joku polski päälle tai vie tavaroita. Tänään oli mahtavaa kun ranta oli niin tyhjä että olin lähes ainoa uija.
Sama kuntosalilla. Pitää nyhrätä ahtaissa tiloissa ja edes kunnon penkkiä ei ole. Ahdistaa kun mun vaatteiden vaihto on niin hidasta ja vielä jos joku on kyljessä kiinni.
Kadulla taas joutuu vähän väliä väistelemään sähköpotkulautailijoita, wolt-kuskeja, pyörällä hurjastelijoita ja juoksentelevia pikkulapsia.
Miksi menet salille ruuhka-aikaan?
Ja miksi et vaihda vaatteita vasta kotona?
Joskus ihmettelen näitä valittaja.
Minä kyllä viihdyn ulkona! Katan ruuan aina terassille, kun vain tarkenee syödä. Aamukahvin juon myös ulkona käyskennellen. Juoksen ja pyöräilen paljon, talvella hiihdän ja laskettelen.
N52
Vierailija kirjoitti:
No ei kaikki halua nuorenakaan ruuhkaan tai paahteeseen. Vaan sopivalla säällä kävely ja sopivassa paikassa, jossa on katsottava maisema, hyvää oloa. Talvella liukkaus on vakava ongelma. Kyllä hyvässä ilmastossa kävely toimii ja jos ei ole jalkakipua. Nykyään luulevat ettei ole pakko antaa diagnoosia jalkaan, että joku fyssari voi alkaa sitä jalkaa rääkkäämään lisää, homma menee pahemmaksi.
Tämäpä juuri. Nuorena ihmettelin, kun kaverit ehdottivat vaikka elokuviin menemistä, jos oli ihana sää. En kertakaikkaan kyennyt olemaan sisällä. Ulkonaolo kauniilla säällä oli melkeinpä paniikin omaista. Nyt tuo on mennyt ohi. En häiriinny hyttysistä tai muista ötököistä, tuntuu vaan paremmalta olla sisällä. Silti nautin hyvästä säästä. On ihanaa olla sisällä ja pitää kaikkia ovia jaikkunoita auki ja nauttia lämpimästä säästä.
Vierailija kirjoitti:
Reviiri pienenee, aktiivisuus vähenee. Tarpeellinen on nähty, koettu ja hankittu.
Kotona on kaikki hyvin.
Joo, varmaan jotenkin näin. Nuorempana kai oli aina tunne, että on mentävä eteenpäin, parannetava itseään, otettava mahdollisuuksista kiinni; vierivä kivi ei sammaloidu. Nyt kai vaan sammaloitumisen sietokyky on kasvanut. Nuorempana olin varmaan kouluesimerkki FOMO- henkilöstä.
En käy huvikseen koska on polven nivelrikko.
Minä muutuin jo murrosiässä sellaiseksi, että viihdyn pääasiassa sisätiloissa. Nyt olen jo eläkkeellä ja sama tyyli jatkuu edelleen. Välillä vain kauppareissut ovat sellaiset, että ulos haluttaa mennä.
Ei jaksa mennä ulos. Sisällä on paljo tekemistä, aina.