Heräsin henkisesti mutta minun on vaikeaa ymmärtää miksi

Hyvin menee edelleen. On helpompaa kun on alun alkaenkin ollut aito, rehellinen ja kartalla elämästä. 

Minä astuin polulle 15 vuotta sitten. Silloin tapahtui ensimmäinen herääminen ja sen jälkeen useita, eri näkökulmista tai syvemmällä tasolla, en tiedä. On tämä todellakin kahden maan kansalaisena elämistä, mutta enpä halua vielä päästää kokonaan irti itseäni tästä maailmasta. Kuolemahan sitten koittaisi.

Huh, en tiedä miten enää elää. Töissä roikkuminen tuntuu tyhjältä.

Vierailija kirjoitti:

Minä astuin polulle 15 vuotta sitten. Silloin tapahtui ensimmäinen herääminen ja sen jälkeen useita, eri näkökulmista tai syvemmällä tasolla, en tiedä. On tämä todellakin kahden maan kansalaisena elämistä, mutta enpä halua vielä päästää kokonaan irti itseäni tästä maailmasta. Kuolemahan sitten koittaisi.

Niin. Kuolemme monta kertaa elämämme aikana, olen myös niin kokenut.

Saamme nauttia ihmisenä olemisesta mutta myös muistaa syvimmän olemuksemme, joskus paremmin joskus huonommin. Yhteys on valtavan lohduttavaa, rauhoittavaa, vapauttavaa ja merkityksellistä mutta tekee myös polun ajoittain hyvin yksinäiseksi, epävarmaksi ja ulkopuoliseksi vaikka samaan aikaan tiedostaa kyllä, että tarvitsee käydä niitä läpi. Välillä väsyttää ja sitten taas oivaltaa. - ap

Vierailija kirjoitti:

Huh, en tiedä miten enää elää. Töissä roikkuminen tuntuu tyhjältä.

Vanha itämainen viisaus sanoo: ennen heräämistä kasvatin ja söin riisiä. Heräämisen jälkeen kasvatin ja söin riisiä. 

 

Itse ajattelen, että aistien ollessa auki pitää skannata, mikä suunta kutsuu jatkossa. Jos mikään ei kutsu, niin samalla jatketaan. Muutos tapahtuu, kunnse on tapahtuakseen. 

2

On eri linssit nähdä ja havaita asioita. Maaseudummalla olisi helpompaa, vaikka pikkukaupungissa tai ulkomailla. Iso kaupunki tuntuu liialta liikenteineen, ruuhkineen, ahdasmielisine ihmisineen - osa on rennompia taas. Vaikka välillä on hauska seurata muiden puuhia, lyhyesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä astuin polulle 15 vuotta sitten. Silloin tapahtui ensimmäinen herääminen ja sen jälkeen useita, eri näkökulmista tai syvemmällä tasolla, en tiedä. On tämä todellakin kahden maan kansalaisena elämistä, mutta enpä halua vielä päästää kokonaan irti itseäni tästä maailmasta. Kuolemahan sitten koittaisi.

 

Niin. Kuolemme monta kertaa elämämme aikana, olen myös niin kokenut.

Saamme nauttia ihmisenä olemisesta mutta myös muistaa syvimmän olemuksemme, joskus paremmin joskus huonommin. Yhteys on valtavan lohduttavaa, rauhoittavaa, vapauttavaa ja merkityksellistä mutta tekee myös polun ajoittain hyvin yksinäiseksi, epävarmaksi ja ulkopuoliseksi vaikka samaan aikaan tiedostaa kyllä, että tarvitsee käydä niitä läpi. Välillä väsyttää ja sitten taas oivaltaa. - ap

Hmm. Minä sanoisin, että kun sen yhteyden menettää, niin _silloin_ tuntee olonsa yksinäiseksi ja epävarmaksi. Silloin muistaa korjata kompassia. Joo, tämä on sellaista kaksi askelta eteenpäin ja yksi taakse. Joskus kymmenisen vuotta sitten ajattelun, heitän hanskat tiskiin ja siirryyn takaisin sinne, mistä olin tullut. Mutta oops, en tiedä kuka on päättänyt, mutta niin ei tehdäkään. Kun pandoran lippaan avaa, niinnsitä ei voi sulkea.

2

Jos ei olisi erillään tietyistä ryhmistä henkisissä piireissä, olisiko aivopesty, ajattelisiko itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä astuin polulle 15 vuotta sitten. Silloin tapahtui ensimmäinen herääminen ja sen jälkeen useita, eri näkökulmista tai syvemmällä tasolla, en tiedä. On tämä todellakin kahden maan kansalaisena elämistä, mutta enpä halua vielä päästää kokonaan irti itseäni tästä maailmasta. Kuolemahan sitten koittaisi.

 

Niin. Kuolemme monta kertaa elämämme aikana, olen myös niin kokenut.

Saamme nauttia ihmisenä olemisesta mutta myös muistaa syvimmän olemuksemme, joskus paremmin joskus huonommin. Yhteys on valtavan lohduttavaa, rauhoittavaa, vapauttavaa ja merkityksellistä mutta tekee myös polun ajoittain hyvin yksinäiseksi, epävarmaksi ja ulkopuoliseksi vaikka samaan aikaan tiedostaa kyllä, että tarvitsee käydä niitä läpi. Välillä väsyttää ja sitten taas oivaltaa. - ap

 

Ymmärrän pointtisi. 

Olen myös välillä pidemmäksi aikaa päättänyt vain antaa olla, luopunut mistään henkisen heräämisen tavoittelusta tai tietoisena pysymisestä ja hyvä niin. Silloin kaikki romuttui ja sen myötä tapahtui ihmeitä. Minut vedettiin takaisin mutta todella suurella rakkaudella ja suojelulla. Sitä ei voi enää järjellisesti ja loogisesti selittää, se vain tapahtui ja minut imaistiin rakkauden ja rauhan suojaan. Oikealla polulleni, sieluntehtävääni, jota juuri käyn ja tiedän, että olen oikealla tiellä.

Minä olen kuitenkin myös ihminen ja välillä itken, sisäisesti teen luopumistyötä, puhdistaudun, päästän irti. En varsinaisesti koe, että se on yhteydettömyyttä vaan päinvastoin. Kohtaan itsessäni myös pimeyden ja kaiken mitä on. Sen myötä teen sisälleni taas enemmän valolle tilaa. Se on valtavan tärkeää olla nykyään aito itselleen ja kuunnella tarkalla korvalla sisäistä ääntään. - ap

Kukaan joka "bailaa" päivästä toiseen ja syö jäätelöä joka päivä, ei kaipaa elämäänsä muutosta.

Kyllä  etsimnen alkaa kärsimyksestä. Toiselle sen jotain ja toiselle jotain muuta.

Ensimmäiset askeleet.

namaste 

Miten sellainen herääminen tapahtuu? 

Vierailija kirjoitti:

Miten sellainen herääminen tapahtuu? 

Kun alkaa kyseenalaistamaan ja näkemään tämän maailman hulluuden ja ihmisten mielet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sellainen herääminen tapahtuu? 

 

Kun alkaa kyseenalaistamaan ja näkemään tämän maailman hulluuden ja ihmisten mielet. 

Kaikki täällä ovat hulluja tavallaan. 

Vierailija kirjoitti:

Miten sellainen herääminen tapahtuu? 

Minulla ensimmäinen sysäys oli, kun luon Anthony deMellon Herääminen. Luin sen varmaan viiteen kertaan, koska kolahti niin.

2

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sellainen herääminen tapahtuu? 

Minulla ensimmäinen sysäys oli, kun luon Anthony deMellon Herääminen. Luin sen varmaan viiteen kertaan, koska kolahti niin.

2

Itse luen sitä juuri nyt. 😄 Aina aukee jotain uutta. 

Herätkääpä tämän lisäks vielä hengellisestikin. ;) Elämän syvin täyttymys ja tarkoitus on kun ihminen löytää Jeesuksen. Ihminen tulee silloin kotiin. Isänsä, Luojansa, Tekijänsä luo.

Jumala ei ole haaveusvassa oleva välinpitämätön dementikko, vaan elävä Jumala. Jumala rakastaa meitä hyvin paljon, mutta ei siedä syntiä.

Kuoleman jälkeen on 2 vastakkaista osoitetta. 

Vierailija kirjoitti:

Herätkääpä tämän lisäks vielä hengellisestikin. ;) Elämän syvin täyttymys ja tarkoitus on kun ihminen löytää Jeesuksen. Ihminen tulee silloin kotiin. Isänsä, Luojansa, Tekijänsä luo.

Jumala ei ole haaveusvassa oleva välinpitämätön dementikko, vaan elävä Jumala. Jumala rakastaa meitä hyvin paljon, mutta ei siedä syntiä.

Kuoleman jälkeen on 2 vastakkaista osoitetta. 

Itse asiassa ne osoitteet on ennen kuolemaa ja ovan ns. mielentila. Tämä siis minun uskoni asiaan :) Kun tajuat eläväsi vain kerran ja että tää nyt niin vakavaa ole kävi nyt melkein mitä vain niin elämä on helpompaa.

Gurdjieffin vai Jeesuksen opetuksia nyt seurattu?

Vierailija kirjoitti:

Gurdjieffin vai Jeesuksen opetuksia nyt seurattu?

Paljon tapahtunut sellaisia asioita, joita ei voi järjellä perustella.